Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Onkohan niitä taimia oikeasti edes ollutkaan? Hakkuun toteuttajaa on helppo jälkikäteen syytellä omista strategisista virheistä. Siemenpuuhakkuut ovat hyvin harvinaisia tänä päivänä epävarman taimettumisen takia.
Mahdettiinko ne siemenpuut edes korjata oikeaan aikaan?Kun maassa on puoli metriä lunta ja taimet vaaksan pituisia , ei taimia saa tuhottua millään opilla. Myöhemmin tehtynä jonkinasteisilta vahingoilta ei voi välttyä. Mitä isommat taimet ,sitä isompi riski.
Vielä tuohon koivujen kuivumiseen…
Yhteen aikaan kesäaikaisilla avohakkuilla koivut jätettiin hakkaamatta ja ne korjattiin myöhemmin ,kun kuori oli kiinni. Joillakin kohteilla koivut jäivät lopulta vähäisen määrän vuoksi pystyyn. Näiden latvat kuivahtivat lähes poikkeuksetta muutamassa vuodessa ja tintit saivat loistavia pesäpaikkoja koivujen lahotessa pystyyn. Ainakin aukkoon jätetyn koivun taru päättyy usein latvan kuivumisen seurauksena.
Tuskin niitä pystyyn kuivaneita mäntyjä huvin vuoksi ja toisten kiusaksi keräillään. Näppärä isäntä sahaa ne laudoiksi tai tekee hirsimökin tai saunan.
Tuttu kaveri kävi keräilemässä saunatarpeet itselleen paikallisen maanomistajan tuulen kaatamista kuivista kuusistakin. Nätin rantasaunan sai aikaiseksi.
Aika paljon näkee hirsikehikoita työn alla mastalojen pihapiireissäkin ja rakennusmateriaalina ovat tuulen kaatamat tai pystyyn kuivaneet puut.
Jos rakennuskäyttöä ei ole, rekkakuormallinen kuivaa puuta lämmittää mukavasti . Jos polttopuuta tarvitaan , miksei kuivanutta ja muuten markkinakelvotonta puuta voisi käyttää. Lahot jätetään kuitenkin metsään ja kuivuneita puitakin sertin edellyttämä määrä.
Melkoinen ihmettelyn aihe on sekin ,jos palstalla sojottaa hakkuun jälkeen kymmeniä kuivuneita runkoja pystyssä. Jotkut ihmettelevät jopa niistä katkottuja tekopökkelöitä.
Mahtaakohan jatkuva kasvattaja pohtia lomakeitaan kelomökissä yöpyessään ,että siihenkin on otettu tarpeet kuolleesta puusta.
Jos sertifikaatin edellyttämä vähimmäismäärä lahopuita on jätetty metsään ,se riittää. Yhtiöiden mailla on tiukemmat kriteerit. Niiden metsissä ei pystykuivia kaadella eikä maahan kaatuneiden puiden yli ajella. Korkeintaan siirretään siististi sivuun. Mikäli isäntä ei ole suostunut sertifioimaan metsiään ,saa tehdä lähes mitä tykkää. Näitäkin joukkoon mahtuu.
”Homma ei toimi, jos alue vain palautetaan johonkin tilaan, ja sitten unohdetaan.”
Tämähän se keskeisin ongelma on. Asia unohtuu ,kun tuloja ei saada ja jälkitoimenpiteet aiheuttavat vain kuluja. Suojelu ja ennallistaminen kääntyvät lopulta kauniista periaatteesta huolimatta itseään vastaan. Jos omaisuus tuottaa ,siitä myös huolehditaan paremmin ja monimuotoisuuskin hyötyy siinä samalla. Sertifiointisuositukset pitätävät siitä huolen. ”Suojele ja unohda ” sitävastoin ei.
No eipä niistä harsintametsistä finaalivaiheessa enää koivua löydy. Siellä täällä lahovikaisia ja pitkäoksaisia kuusia . Laadun perusteella kuitua suurin osa.
Tuskin löytyy koivua sen Konneveden tapauksessa konsultoineen asiantuntijankaan metsästä. Kertoi polttopuuta kertyvän niukasti.
Niinpä , miten sen ottaa. Minä opin jo 45 vuotta sitten ihan kantapään kautta ,miten paska laji jk on uudistaessani vajaa kymmenen hehtaaria harsinnalla pilattuja jk metsiä isäni aikanaan ostaman konkurssitilan mailla. Metsät olivat halkuukiellossa vuosia harsinnan seurauksena ja isäni pystyi tekemään vain hoitohakkuita ja minä jatkoin uudistamalla loput rääseiköt ”ilmaisilla ” taimilla. Opin kyllä kertasta enkä innosta muitakaan jk- kokeiluihin muualla ,kun omakotitontin kokoisilla aloilla.
Kyllä se pää on tullut harsijoiden käsiin viimeistään siinä vaiheessa ,kun metsille oltiin asettamassa tavoitteita hiilen sidonnan suhteen. Kyky sitoa hiiltä vastaavassa ajassa keskimääräiseen jaksolliseen verrattuna on vain puolet . Halkuutuloista puhumattakaan.
