Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Ei ole kukkakedoista puutetta mikäli malttaa seurata teiden pientareita. Autioituneiden maatilojen pellotkin loistavat parhaillaan yhtenä kukkamerenä.
Pistin vastikään merkille ,että eräs hunajantuottaja oli jättänyt peltonsa kesannolle ,johon oli pesiytynyt monenmoista kukkaa ja vieressä parin -kolmen hehtaarin suopelto kasvoi valtoimenaan pajua. Olisi siinäkin luontokadosta elämöiville ihmettelemistä. Oikea pörriäisten paratiisi koko tila. No… tämä näkyhän ei tavoita asfalttiviidakossa vaeltavia. Sieltä viidakosta kuuluu kuitenkin se suurin valitus. Pari tuntia pyörän selässä aika ajoin täällä periferiassa voisi auttaa lisäämään ymmärrystä siihen ,missä tilassa luonto oikeasti on . Voi sinne maastoon toki mennä syvemmällekkin ,jolloin löytyy vielä enemmän ihmettelyn aihetta todellisuuden ja ”yleisen mielipiteen” välisestä erosta.
Mitenkäs sitten olisi toimittava tilanteessa, jossa mhy tarjoaa leimikkoa virheellisillä pohjatiedoilla myyntiin ja kauppa tehdään toimistotyönä? Ensimmäisenä ollaan kuitenkin työn toteuttajan kimpussa ,jos puunmyyjä ei olekaan tyytväinen lopputulokseen ja väitetään yksipuolisesti yhtiötä syypääksi tilanteeseen. Leimikkotietojen paikkansapitävyys ei ole ongelma ainoastaan järeämmän puuston kohdalla , kun haasteet alkavat jo siinä ,että ei tunnisteta ensiharvennuskelpoisen puuston ja taimikon eroa. Se kirottu harvennusraporttikin kertoo ,että hakkuita oli tehty liian nuoreen puustoon. Näitä kohteita nimenomaan mhy oli kiilaamassa mieluusti kauppojen kylkiäisiksi.
Sama linja on heikkolaatuisten leimikoiden kohdalla . Ne eivät kiinnosta sahafirmoja ja ajautuvat väkisinkin sellufirmojen kohteiksi. Sitten kuitenkin ollaan vaatimassa ,että tukkikertymien olisi oltava samaa luokkaa ,kun sahafirmat paremmissa olosuhteissa saavat aikaan. Kohteiden välissä voi olla vain tilan raja ja olosuhteet ovat täysin eri.
Vastakkainasettelun sijaan olisikin kehitettävä yhteistyötä niin ,että hommat saataisiin toimimaan . Tiedot leimikoista tilannetta vastaaviksi ,jotta voidaan rakennella katkontaohjelmat tilanteeseen paremmin sopiviksi. Sekin on opittava tunnustamaan ,että kaikki tukkipaksuinen tavara ei ole aina laadultaa tukkia. Jos puuston laatu on huono, ei sahafirma puita osta ja ainoa mahdollisuus on sellufirma , jolla on huonommallekin tavaralle käyttöä ja poimii tukkipölkyiksi ,mitä poimittavissa on ja niillä dimensioilla ,joita siltä on tilattu .
Jätkä toi hyvin esille määrämittojen merkityksen . Hävikki on suuri ,jos käytetään ns pitkää tavaraa. Siitä on omakohtaistakin kokemusta rakennettuani ensimmäisen omakotitaloni itse kaatamistani puista aikaan ,jolloin ei vielä yleisesti käytetty tarvikelaskelmia. Hukkapätkissä riitti poltettavaa pitkäksi aikaa. Toinen taloni rakennettiin jo talopakettin tarkasti määrämittaisesta tavarasta.
Poltettavaa syntyi myös kotitarvesahaukseen käytetyn vajaalaatuisen puuaineksen takia. Se pieni mutka laudassa tyvessä tai keskellä oli poistettava. Saattoi käydä niinkin ,että loppuosa ei ollut enää käyttökelpoinen mihinkään kohtaan. Jatkettua tavaraa ei ensimmäisessäkään rakennuksessani käytetty.
Nämä edellä mainitut virheet mittojen ja laadun osalta on pyritty nykyisin eliminoimaan käyttämällä optimointia puiden katkonnassa ja pyrkimällä poistamaan tekniset viat materiaalista jo metsässä. Tuntuukin ihmeelliseltä ,että edelleen metsässä pitäisi toimia ,kuin yli puolivuosisataa sitten ja tuottaa pitkää tavaraa tarpeista piittaamatta ja leimata katkonnan optimointi asiakkaan pettämiseksi. Mikä hyöty on katkontalistojen julkaisemisesta asioihin perehtymättömille ,kun kysyntä tänä päivänä ratkaisee ,miten puut katkotaan? Näyttää siltä ,että se lista kiinnostaa vain tiettyä organisaatiota joka luulee valvovansa toisen osapuolen etua. Katkontalista olosuhteisiin tarkasti perehtymättä on täysin arvoton työkalu ja johtaa helposti vääriin tulkintoihin.
Lisätään Visan muutosten listaan tarkennuksena ,että tien varteen tehtiin vielä joku vuosi sitten avolinja ja heti kohta sama linja kaapeloitiin maan alle.
Kaapeloinnin yhteydessä olen nähnyt käytettävän betoniintia kallioisilla osuuksilla. Yksi kuolemaan johtanut onnettomuuskin sattui tutussa paikassa ,kun betoniauton kuljettaja jäi päälleen liukuneen betoniauton alle laskiessaan betonia kaapelikaivantoon rinteessä talviliukkailla. Betoniauto on tuttu näky kaapelointityömailla.Aika näyttää, onko betoni mahdollisuus vai ,uhka .
Arton kommenttiin…Siis käytännössä 50 ha luontokatoa. Mutta annas olla ,jos navetan rakentamiseksi tarvitsee kaataa pari puuta , on syyllistetty valtavaan rikokseen.
Eikös se ole nähty jo joka asiassa ,että Venäjällä tehdään asiat juuri päinvastoin ,kuin pitäisi. Ei rajoitu pelkkiin puheisiin.
”Hyvä” tuli ,kun UPM Hyvärisen tapauksessa käytti kauppakirjaan merkittyjä mittoja siinä määrin ,kun hakattavan puuston ominaisuudet antoivat myöden. Itsekin itseään ymmärtämättömäksi tituleerannut isäntä ”voitti” ,kun jaksoi aikansa valittaa. Käräjäoikeudessa ymmärrettiin kokonaisuus . Seuraavassa portaassa ymmärrys puuttuui. Kun lisäksi oltiin penkomassa ajallisesti hyvin vanhaa asiaa ,oli mahdotonta toimittaa dokumentteja puolustuksen tueksi. Sana sanaa vastaan niin laki suosii heikompaa osapuolta.
Tästäkin tapauksesta pitäisi oppia se ,että on kaksi eri asiaa olla pettynyt tai tulla petetyksi. Omaa erehtymistään ei pitäisi vierittää toisen osapuolen syyksi ,jos ei ole riittävästi perillä asioista.
Neuvonnalla ja edunvalvonnallakin on paikka katsoa peiliin. Ei ole syytä luoda ihmisille mielikuvaa ,että kaikki tukkiläpimittainen puu päätyy tarkasti tukkitavaralajiin ,koska se on käytännössä täysin mahdotonta puuston laadun ja puusta valmistettujen dimensioiden kysynnän vaihtelun vuoksi. Parempi tehdä puusta kuitenkin suoraan jotain kysyttyä tuotetta,kun valmistaa sellaista tavaraa , jolla ei ole kysyntää.
Voisi myös esittää kysymyksen ,mikä olisi tukkisaanto ,jos metsää hoidettaisiin aktiivisemmin ja kohteen puustotiedot pitäisivät kaupantekohetkellä paremmin paikkansa? Visa tietää nämä seikat omalla kohdallaan. Moni muu ei valitettavasti näytä tietävän. Puita kuitenkin katkotaan vain asiakkaiden tarpeiden mukaan kaikissa olosuhteissa. Ei Ranekaan osta liian lyhyitä lautoja ,jos sopiviakin on tarjolla samaan hintaan. Ne liian lyhyet laudat jäävät myyjän harmiksi. Sama tilanne on raaka-aineentuottajankin kohdalla . Puolentoista tukin puun jakoperät on suunnattava muuhun tarkoitukseen ja onneksi ne kelpaavat mainiosti vielä myytäväksi kuiduksi ja energiaksi. Muualla maailmassa ne jäisivät metsään tai poltettaisiin roviolla.
Nyt Anneli on ymmärtänyt täysin väärin. Eihän kuljettaja voi säätää konetta sellaisen tahon pyynnöstä ,jolla ei ole työnjohto-oikeutta. Jos näin tekee , on hyvin äkkiä entinen työntekijä. Moni metsänomistaja kuvittelee voivansa teettää kuskilla mitä haluaa , muutta ilman työnantajan siunausta se ei onnistu. Mahdolliset muutokset puukauppasopimukseen mittojen ja laadun osalta laaditaan yhteistyössä ostotoimihenkilön kanssa. Tarvittaessa konttorilla laaditaan uusi katkontaohjelma ,mutta sekin tehdään luonnollisesti asiakkaan tarpeiden perusteella .Isännän poikkeavat toiveet tuskin katkontaohjelmaan vaikuttavat elleivät ne lisää ulos myytävän tavaran arvoa. Sopimattomat mitat sitä tuskin tekevät.
Kuljettaja pitää huolen laadusta ja automatiikka määrittää, miten kuhunkin tarkoitukseen päätyvä tavara katkotaan.
Visan kommentin voisi laitaa raameihin. Ammattilaisen tekstiä! On onneksi niitäkin ,jotka ymmärtävät kokonaisuuksia.