Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Joskus vain tapahtuu ,että arvioitu 3000 motin puumäärä kutistuukin 2000:een. Pienemmissä erissä suhde voi olla sama. Rahat yrittäjä saa vain tehdyistä kuutioista,samoin puunmyyjä , ei pieleen menneen arvion perusteella. Otin tuon esimerkin omalle kohdalle sattuneen tapauksen perusteella ja lisään vielä ,että ero arvion ja toteutuman välillä olisi ollut isompi ,jos ei olisi kasvatettu hakattavaa pinta-alaa muutamalla hehtaarilla.
Kyllähän kauppoihin voi sisältyä useammallekin listalle tehtyjä puita ,mutta inhimillisten erehdysten vuoksi joku jää kirjaamatta oikeaan paikkaan. Ei yleistä ,mutta mahdollista. Virhe luonnollisesti korjataan ,jos havaitaan.
Motokuski katkoo silloin oikein , kun antaa automatiikan hoitaa hommat. Tämän lisäksi riittää ,että hän poimii viat pois niin ,että vajaalaatujen osuus pysyy sovittujen rajojen sisällä ( alle 5 tai3%). Enempää ei voida vaatia. Ja se taho ,joka maksaa palkan ,laatii katkontaohjeet. Se palkanmaksaja myös päättää ,kuka on hyvä motokuski, ei hevosmiehet .
Fiksu motokuski osaa perustella tekemänsä ja kuunnella metsänomistajaa ,mutta toimia silti työnantajansa antamien ohjeiden mukaan. Katkontamariiseihin on kerätty tarpeet ja jakaumalistalla painotettuna syntyvät oikeat määrät kuhunkin tarpeeseen. Luonnollisesti huonompaan tulokseen johtavia mittoja vältetään eikä myöskään valmisteta dimensioita,joille ei ole käyttöä.
PS. Ennen oli saatavissa autoihin tartoja ,joissa luki: ” Kuuntele vaimosi ohjeita ,mutta aja silti oikein!” Tätä samaa käytäntöä voi noudattaa niiden metsänomistajien kohdalla ,jotka eivät ole ihan kartalla nykypäivän käytäntöjen suhteen.
Sitä(runkohinnoittelu) jostakin syystä kierretään ,kun kissa kuumaa puuroa. Valvontaorganisaatiolta jäisi yksi toiminnanhaara tarpeettomaksi ,jos runkohinnoitteluun siirrytään.
Pikkuisen on sellainen tuntuma ,että kemeraleikkaukset pelottavat metsäkeskuksen ja mhy:n väkeä ja yritetään osoittaa organisaatioiden tarpeellisuutta järjestämällä pieniä kohuja. Kiville meni metsäkeskuksen kohdalla( pieleen mennyt tarkastusraportti) ja sama kohtalo on mhy:llä katkonnan kyseenalaistamisen kohdalla.
Ymmärrän toki tuskan ,kun rahoitusta leikataan ja toimintamahdollisuuksia kavennetaan. Tietää työttömyyttä metsäammattilaisten joukossa. Kyyti on ollut kylmää viimeiset 30 vuotta.
Vähän keskustellaan siitä ,mikä olisi puun menekki ilman selluteollisuutta. Kuka ostaisi huonolaatuiset leimikot? Nythän sahat ostavat parhaat leimikot päältä ja käyttävät enemmän eri pituuksia tukeille ,mutta jättävät huonommat sellufirmoille ja ostavat vaihdossa kuituun vain valikoituja pituuksia.
Onko muuten oikein ,että virheelliset arviot peitellään syyttelemällä huonoa katkontaa. Sama virsi oli aikoinaan ,kun motomittaa epäiltiin heti , kun leimikosta kertynyt puumäärä ei vastannutkaan odotuksia. Muusta ei ole kysymys katkonnankaan kohdalla.
Tuosta katkonnasta on turha enää jauhaa. Asiakkaan tarpeet sanelevat ,miten katkotaan. Äkkiä vain runkohinnoittelu täyteen käyttöön niin päästään turhasta vääntämisestä.
Jos myyjä ei ymmärrä puukaupasta mitään , kannattaa epämääräiset muuttujat karsia pelistä pois . Pelkkä puulajikohtainen kertymäkin on toimistotyönä haastava arvioitava saatikka tavaralajien osuuden ja laadun määrittäminen. Keskimääräisen katkonnan seurantakaan ei takaa oikeaa lopputulosta ,kun jokainen leimikko on erilainen. Ero voi olla iso suuntaan tai toiseen.
Pelkkä kuutiohinta järeyskertoimineen riittää hinnoittelun pohjaksi. Sen jälkeen on sama mihin osoitteeseen puut lopulta päätyvät ja mhy:llekin jää riittävästi aikaa huolehtia siitä ,että taimikot saadaan nykyistä paremmin kuntoon ja metsä kasvamaan ja tuottamaan hiilinieluja , kun ei tarvitse pähkäillä katkonnan parissa.
Jos sopimuserimielisyyksistä pitää hakea esimerkkejä puolen vuosikymmenen takaa ,homma vaikuttaa pahasti vain epäonnistuneelta oman hännän nostattamiselta. Mikäli ollaan vaatimassa enemmän lyhyitä mittoja käyttöön, pitää löytyä myös tietoa siitä , mihin ne lyhyet tukit markkinoidaan . Niiden markkina on rajallinen ja kiintiöt täynnä hetkessä. Jos myytävä puusto koostuu puolentoista , vaan ei kahden tai kolmen tukin puista lienee turha osoitella ostajaa. Ostaja ei ole tehnyt myyntipäätöstä keskenkasvuisista puista.
Menee kaupaksi juuu…energiaksi ,kuten lukijoiden kuvissa näkyy esimerkki parin viikon takaa .
Ketolan kommentteihin olen ollut jo pidempään tyytyväinen. Hän on oivaltanut ,että ajoissa toteutetut työt vievät vähemmän energiaa ja tuottavat parhaan lopputuloksen. Kaikkea ei myöskään ole pakko tehdä itse ,jos ei ole aikaa tai osaamista. Työt on kuitenkin tehtävä aina ajallaan tavalla tai toisella.
Tietää jännittäviä aikoja Jyväskylän ympäristön metsänomistajille . Alue on vahvasti kuusivoittoista ja boorin niukkuudesta johtuen jo valmiiksi osittain vastustuskyvytöntä hyönteisten hyökkäyksille.
Minä katselen päivittäin ,miten vastarannalle neljä vuotta sitten syöksyvirtauksen seurauksena syntynyt aukko ja korjaamattomat hajatuhot vaikuttavat reunakuusikon tilaan. Ruskistuvia kuusia ilmestyy jatkuvasti lisää. Suurehko kuusikuvio , nelisen hehtaaria, myrskyn reuna-alueella vähän kauempana on jo laitettu sileäksi. Siellä riittää lahopuuuta muillekin jaettavaksi. Se kuusikko oli istutettu 70-luvulla tien varsista kerätyillä luonnontaimilla. Kasvu oli hyvä ,mutta luonnontuho pakotti hakkuulle ennen aikojaan .
Vastarannan kuusikon keskellä virtaa puro ,jonka takia kuolevaa puustoa sen ympäristöstä ei voi hakata
Mahdoitko varmistaa näkemäsi tekemällä tarkistusmittaukset useammalta koealalta? Konekuski joutuu sen tekemään leimikolla useita kertoja .
Jos kyseessä on alamittainen lirvekko, tehdään vain ura eikä siinä ole mitään sen ihmeellisempää. Jos otetaan enemmän runkoja ,syytetään liian voimakkaasta harventamisesta. Tarkastusraportissakin on todettu ,että monta kohdetta oli harvennettu liian varhain tai hakkuumuodoksi oli ilmoitettu ensiharvennus ,vaikka kyse oli muusta hakkuutavasta esim. ylispuiden poistamisesta. Jälkimmäisessä tiheys voi olla ihan mitä sattuu. Ylimääräisiä taimia ei motolla raivata.
