Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Noille aktivisteille voisi esittää reissua Kremliin. Tulisi sieltäkin vähän kokemuksia siitä, miten aktivisteja kohdellaan. Saattaisi olla vähän väkeä paluukyydissä.
Vaimon kanssa muisteltiin juuri tilannetta hänen työpaikallaan. Hoitoalalla pitkän työkokemuksen omaava ja työntekijöiden arvostama itseoppinut esimiestehtävissä toiminut henkilö sai potkut ,kun pätevyysvaatimuksiin kuuluva tutkinto puuttui. Alaiset/työtoverit olivat pöyristyneitä potkuista. Kaikki oli toiminut siihen asti hienosti ja esihenkilö suoriutunut tehtävistään kaikkien mielestä erittäin hyvin. Esihenkilö järjesteli työt joustavasti, huolehti uusien työntekijöiden perehdyttämisistä ja ryhtyi pyytämättä itse alaistensa avuksi, mikäli alaisten työtaakka oli kasvamassa liian suureksi. Voisi väittää, että kyseessä oli unelmapomo. Muodollinen pätevyys vain puuttui.
Mitä potkuista seurasi. Töitä löytyi tekevälle, mutta erotetun paikalle ei ole oikein löytynyt pätevää tekijää. Ovi käy tuontuosta ,kun tehtävään valittu muodollisesti pätevä johtohenkilö toisensa jälkeen vaihtaa maisemaa. Seurauksena krooninen kaaos.
Vai ,että satuilua! Minusta tuli metsänomistaja vuonna 1978 ja osallistuin mhyn hallituksen toimintaan 1980- luvun alkupuolelta 1998 vuoteen saakka. Katkeamatonta työkokemusta harvennuksiin painottuneista hakkuista 35 vuotta ja sitä ennen vuosittaiset hankintahakkuut omissa metsissä tämän lisäksi.
Esitin aikanaan varhaisperkausten ulottamista tukien piiriin ,koska aiemmat tuet ohjasivat tekemään vain th:t ja nekin liian myöhään. Tuli harrastettua käännytystyötä monella suunnalla ja se tuotti tulosta.
Mitenkäs Visa perustelee taimikonhoidon vähenemistä vanhuuteen vedoten ,kun varhaishoidon tultua tuen piiriin taimikoiden yleisilme on parantunut reippaasti eikä rästejä näytä syntyvän enää entiseen tahtiin. Metsänomistajat ovat kuitenkin tänä päivänä reippaasti vanhempia verrattuna tilanteeseen 20 vuotta sitten. Tuolloin moni hurahti kasvattamaan energiapuuta ,kun kuvitteli välttävänsä raivaushommat kokonaan. Tätä käytäntöä vauhdittivat energiayhtiöiden houkuttelevat mainokset metsien laittamisesta kuntoon jopa ilman ennakkoraivauksia. Valitettavasti tällä yliampuvalla mainonnalla yritettiin saada vain riittävästi tavaraa tarjolle. Puuta oli hallittava sieltä, mistä sitä oli suinkin mahdollista saada lopputuloksesta välittämättä.
Metsän ”kuntoon saattaminen” osoittautui käsitteenä hyvin venyväksi ,kun ei ollut tarpeita saada hyvää tulosta aikaan. Lopputuloksena korjuuvaurioilla maustetut liian harvaksi hakatut kohteet.
PS. Eilisessä MT:ssä oli myös lukijan mielipide tukien vaikutuksesta metsätalouteen ja ketä tuet lopulta hyödyttävät. Mielenkiintoista pohdintaa. Käykää lukemassa. Olen pitkästi samaa mieltä kirjoittajan kanssa ja jutun kuvamateriaalikin osuu asian ytimeen. (= ensiharvennus, jossa kuusikosta on kehittynyt koivikko)
On vielä yksi tekijä, joka kannusti aikanaan hoitamaan metsiä paremmin. Pinta-alaverotus, joka perustui metsän keskimääräiseen laskennalliseen tuottoon. Jos ei saanut metsäänsä kasvamaan, maksoi tuotosta suhteellisesti enemmän veroa. Työt oli tehtävä ajallaan, että puut saatiin kasvamaan. Tämä piti myös puun liikkeellä, kun oli myytävä tasaisesti puuta ,jotta verot saatiin maksettua.
Lisätään vielä ,että mhy sai nykyistä enemmän tuloja pakollisen metsänhoitomaksun muodossa ja tukiin perustuvat tuotot näyttelivät vain vähäistä osaa yhdistysten toiminnassa. Palvelua oli siltä puolelta helppo saada. Nyt on toinen tilanne . Mh- maksutulojen korvaamiseksi on ollut pakko kehitellä muuta toimintaa ja turvautua tuetun metsätalouden mahdollisuuksiin. Energiapuusta tuli hetkellinen helpotus vaivaan ,mutta nyt sekin tie on tukossa. Miten käykään neuvonnan jatkossa. Tarvetta on , mutta rahoitus ontuu. Energiapuu oli vain hetkellistä tekohengitystä mhy:n toiminnassa ja vei neuvontaakin väärään suuntaan. ….odotellaan vielä vähän, että saadaan enemmän kemeraa…Siitä ne rästit kehittyivät.
Varhaisperkauksia hehtiin hyvin halukkaasti siihen asti ,kunnes vakuustalletuksista luovuttiin. Taimikko haluttiin vakiintuneeksi mahdollisimman pian, jotta vakuustilillä olevat rahat saatiin vapautettua omaan käyttöön. Metsänomistaja teki hoitohommat taimikon vakiintumiseen asti omilla varoillaan. Myös varhaisperkauksen.
Sitten koitti ”vapaus” ja taimikoita alettiin hoitaa tai kannustaa hoitamaan vasta ,kun työhön oli mahdollista saada tukea. Siitä alkoi taimikoiden hoidon alamäki, jota kehitystä korjaamaan luotiin tuki varhaishoidolle ( olikohan vuonna 2014). Siinä vaiheessa taimikoita alettiin hoitaa hieman aiempaa paremmin. 2000- luvun alussahan jopa neuvottiin energiapuukiiman seurauksena jättämään taimikonhoidot tekemättä tai puolitiehen ,jotta saataisiin enemmän energiapuuta kasvaneisiin tarpeisiin. Nyt ”nautitaan” sen ajan ratkaisujen tuloksista puuston kasvun taantumiseen muodossa.
Ei siis pitäisi antaa erinäisten villitysten sekoittaa päätä. Oikea-aikaiset ja ennakoivasti tarpeen sanelemat ratkaisut kantavat pisimmälle. Metsän tila ratkaisee. Ei se milloin toimenpiteeseen on saatavissa tukea. Työmäärään oikea-aikaisuudella on ratkaiseva merkitys ,joka ilmenee myös alempina kustannuksina. Kustannusvaikutus kokonaisuuteen ei pienene yhtään, jos kustannuksista vastaa joku toinen. Tilannekuvan vastuun siirtäminen on joidenkin kohdalla hämärtänyt pahasti. Oikea-aikaisiin toimiin ei välttämättä saa centtiäkään tukea. Tukiporras ylittyy usein vasta silloin, kun ollaan jo vähän myöhässä.
Tuolla maailmaa kiertäessä tuli monta kertaa vastaan tilanteita, joissa oli nähtävissä ja vertailtavissa eri omistajien yhtä aikaa tekemien uudistusalojen kehitys. Esimerkkinä rajan toisella puolella herranhaltuun jätetty ja energiapuuvaihtoehdon avulla kunnostettu kohde ja toisella puolella ajallaan hoidettu samanikäinen kuvio. Rajuin kontrasti osui kohdalle Keuruulla, jossa yhtiön hoidetusta männiköstä kertyi ensimmäisessä harvennuksessa tavaraa reilu 100 mottia hehtaarilta ja puusto jäi senkin jälkeen vielä hieman tiheäksi. Seuraavassakin harvennuksessa kertymä muodostuu runsaaksi.
Rajan toisella puolella oleva energiapuukohde jotuu sitävastoin odottamaan päätehakkuuseen asti harventamattomana puuston niukkuuden vuoksi. Liikatiheys oli tehnyt tehtävänsä ja vähentänyt elinkelpoisen puuaineksen määrän olemattomiin .
Hoitokulujen minimoiminen ja vähäinen tulo energiapuusta on laiha lohtu ,kun toinen harvennus jää tekemättä ja päätehakkuutulokin jää niukaksi. Sama malli näytti olevan rajan takana käytössä vieläkin onkivapakoivikon tuhotessa männyntaimikkoa entiseen malliin.
Esimerkkejä etukasvuisten koivujen negatiivisesta vaikutuksista kuusentaimikoihinkin on pilvin pimein. Alunperin kuuselle istutettu uudistusala on kehittynyt hoidon puutteessa lähes puhtaaksi koivikoksi ensiharvennusikään mennessä ,jolloin kuviolla on jäljellä korkeintaan kourallinen sitä puulajia , jota siihen on alunperin istutettu. Kun olen laittanut valaisevan kuvan aiheesta ,on kommenttikenttään ilmestynyt jono ylistäviä kommentteja siitä, että kyseessä on hyvä energiapuukohde. Ei lainkaan ihmetellä sitä,miksi uudistaminen on epäonnistunut täysin. Tämä kertoo paljon joidenkin palstalaisten osaamisen tasosta. Jos energiapuun kasvattaminen on ykkösvaihtoehto , ei voida keskustella enää osaamisesta ,vaan virheiden paikkailemisesta.
Jokaiselle sattuu virheitä, mutta niistä kannattaa ottaa opiksi. Toistenkin tekemistä vääristä ratkaisuista voi oppia. Niitä ei ole tarpeen enää toistaa omassa toiminnassaan. Tulee halvemmaksi.
Ehkä kuitenkin on syytä selvyyden vuoksi pitää esillä sitä faktaa, että työkustannus taimikonhoidon osalta kasvaa 100-150€/vuosi ,jos toimenpide siirtyy. Aikaisin tehdyn raivauksen myönteiset vaikutukset taimikon kasvuun ovat myös kiistattomat. Taloudellisilla seikoilla ei raivausten viivyttämistä voi mitenkään perustella.
MT:n esimerkissä puuttui yksi syy siihen, miksi 20-vuotias nuori metsä oli vielä hoitamatta. Juuri 20 vuotta sitten viljeltiin ajatusta, että taimikkoa ei tarvitse välttämättä raivata. Hoitotyöt voi toteuttaa myöhemmin korjaamalla energiapuuta. Tähän ”suositukseen” päädyttiin ,kun energiapuuta ei tullutkaan markkinoille riittävästi tukemaan turpeen polttoa uusissa energialaitoksissa. Moni taimikko jäi hoitoa vaille edellä mainitun ”suosituksen” seurauksena. ”Suositusta” vahvistamaan valjastettiin vartavasten tarkoitukseen räätälöity tuki .Nyt katsellaan seurauksia, huonoon kuntoon päätyneitä nuoria metsiä. Katsellaan vielä pitkään, kun energiapuulle ei ole kysyntää.
Kontiot ovat muuten jees paitsi,että ovat liukkaat. Kokeilin Nokian karkeakuvioisia vihreitä metsäsaappaita. Hintaakin niillä melkoisesti. Hyvät kävellä, erinomainen pito ,mutta eivät pidä vettä! Sukat märkänä molemmissa saappaissa ,jos erehtyy kahlaamaan matalaankin veteen. Vaaksa vettä on liikaa. Olivat siinä kunnossa suoraan paketista otettuna. Jäivät kuvan kelin työsaappaiksi. Ei metsään eikä lähellekään vettä.
No entäpä siinä tapauksessa, että kuljettaja on joutunut kolariin väistäessään kettua ,jänistä tai vaikkapa oravaa? Rumaa jälkeä syntyy silloinkin ja yhtenä osapuolena tapahtumissa on villi metsänelävä. Pitäisikö kaikkia autoilijan reaktioihin ja niistä seuranneihin kolareihin vaikuttavia eläimiä vähentää? ”Tuntemattomasta syystä” vastaantulijan kaistalle ajautumiset voivat olla eläinten aiheuttamia, mutta jäävät todistamatta, kun kolmas osapuoli poistuu ehjin nahoin merkkejä jättämättä paikalta. Kolariin joutunutkaan ei pysty enää tapahtumista kertomaan.
Jos hirvikolarit ovat lisääntymässä, ei petokantojen kasvu ainakaan niitä vähennä. On tulossa vain lisää vaarallisia tilanteita aiheuttavia eläimiä luontoon . Välillisesti ja välittömästi. ”Siipeensä saanut” peto on vaarallinen vielä kolarinkin jälkeen ja erityisesti juuri silloin.
Hirvet kasvavat ihan itsekseen. Ei niitä tarvitse kasvattaa. Luontainen kanta maamme olosuhteissa ravinnon puolesta olisi keskimäärin 20 yksilöä tuhannella hehtaarilla. Tämä tilanne on jo nyt niillä kylillä ,joilla metsästyspaine on nolla. Ravintoresurssi riittää helposti 40 yksilön /1000 ha tiheyksiinkin .
Ihmisen aiheuttama metsästyspaine lähenee nollaa ,kun petoja syntyy lisää. Ne eivät pysty vähentämään merkittävästi hirvien määrään, mutta ihmisen toimia ne kiistatta rajoittavat. Hirvi ei ole pedolle helppoa riistaa.
Mersästystoiminta vähenee tällä hetkellä myös taloustilanteen pakottamana. Laman vaaniessa on pakko tinkiä harrastuksista. Kallis metsästysharrastus on ensimmäisten joukossa karsintalistalla. Uudet mahdolliset harrastajat edes aloita. Jäljelle jäävälle etsästäjille hirvikannan hallinta on muodostumassa ylivoimaiseksi toteuttaa ainakin siellä, missä koiria ei voida käyttää apuna. Jälkimmäiseen vaivaan valtiovallan on keksittävä kiireesti lääkkeet tai muuten perii hukka.
