Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Kaikki on suhteellista. Maanomistaja halusi jättää enskaan 1200 runkoa hehtaarille . Kävi kuitenkin niin ,että ei onnistunut ,koska runkoja olikin alunperin vain 900. Tapaus ei ole kovin harvinainen nykyoloissa. Lehdestä luetaan ,että 1200 runkoa voi jättää , mutta omistaja ei osaa arvioida puustonsa määrää ja tilaa. Ettei vaan ”sikarinkin” kohdalla 2000 runkoon luettuja alamittoja olisi päätynyt raivurin kohteeksi ja jäljelle olisi jäänyt vain 400 korjuukelpoista runkoa. Vaikea uskoa ,että kukaan vähänkin hakkuuta hallitseva kaveri jättäisi 1600 runkoa hehtaarille. Suurimmassa osassa vuosikymmenten mittaan harventamissani kohteissa lähtötiheys on ollut jo huomattavasti alle 1600 runkoa/hehtaari ennen hakkuun aloittamista, lähempänä tuhatta jo valmiiksi.
Kannon koko ei kerro totuutta siitä ,onko harvennuksessa toimittu oikein ,kuten ”isaskar” ansiokkaasti todistaa. Tämä tosiasia monilta kylänmiehiltä unohtuu samalla tapaa ,kun hoitamattoman tiheän pusikon muuttuminen ”liian harvaksi” ,kun elinkelvoton puuaines (risukko) poistetaan. Muutos on raju ,mutta olosuhteiden sanelema.
Noista isoista kannoista on itsellänikin laaja kokemus ,kun olen joutunut toimimaan boorin puutteesta ja lumituhoista kärsivillä alueilla , joilla monihaaraiset puut ovat hyvin yleisiä. Jos et poista haarapuuta ajoissa ,luonto hoitaa sen puolestasi myöhemmin ,jolloin tulo siitäkin rungosta jää saamatta. Jotkut monihaaraiset kasvavat alkuvaiheen myös viereisiään paremmin ja syövät eväät parempilaatuisilta puilta lähellään.
Edelliseen liittyen onkin kysyttävä ,mistä osaavat tekijät suorittamaan kattavampia mittauksia tarkastusten yhteydessä? Kohteita on käytävä läpi enemmän ja koealamääriä lisättävä. Tämän lisäksi kohde tulisi tarkastaa jo ennen hakkuuta ,jotta voitaisiin todeta riittävän tiedon perusteella ,onko toimittu oikein hakkuuta toteutettaessa. Eihän voi olla harventajan vika ,jos on valittu väärä toimenpide tai sopimaton ajankohta hakkun toteuttamiselle. Nykymenetelmällä kaikki synnit kasaantuvat helposti toteuttajan taakaksi eikä varsinaisista virheistä oteta oppia siellä , jossa niiden syntymiseen on mahdollista vaikuttaa.
Tilastojen mukaan puolet uudistusaojen taimikoista ei täytä metsänhoitosuositusten vaatimuksia. Ei siis ihme ,jos puolella ensiharvennuskohteistakin esiintyy ongelmia. Kasvatuksen alkupään puutteet eivät katoa minnekäään ,vaan tulevat ilmi viimeistään harvennusten yhteydessä myöhemmin. Liian harvaksi päätyneisiin nuoriin metsiin löytyy syy jo hakkuuta edeltäneestä historiasta .
Johtajien päitä ollaan vaatimassa vadille ,mutta kannattaa muistaa , että resursseja on rajoitettu poliittisin päätöksin viime vuosina voimakkaasti pienentämällä määrärahoja ja pakottamalla saneerauksiin . Nyt niitetään osin niidenkin päätösten satoa. Samaan aikaan tapahtunut ristiriitainen tavoitteiden asettelu ja metsänomistajien passivoituminen ei ole ainakaan vähentänyt ”terävän pään” haasteita. Nyt suunnitellut leikkaukset vain pahentavat tilannetta. Pelkästään pyhällä hengellä ei toimintoja pyöritetä.
Turha saivartella päästöistä , jos lämpöä on kuitenkin jollakin konstilla tuotettava. Sama koskee elintarvikkeita. Miksi Suomen oloissa tuotantovarmuudeltaan parhaita peltoja eikä ulkomaista fossiilista energiaa korvaavaa materiaalia saisi käyttää? Sama kieroutunut asenne koskee metsien käyttöä. Jos meillä rajoitetaan hakkuita , puuraaka-aine hankitaan maista, joissa metsät jäävät uudistamatta ja hakkuutähteet mukaan lukien kyseisessä maassa käyttökelvoton kuitupuuosuus poltetaan roviolla taivaan tuuliin. Meillä siitä ”hukkapuusta” tehdään laadukkaita jalosteita korvaamaan ilmastolle ja ympäristölle haitallisia tuotteita ja hakkuutähteillä pidetään paikat lämpiminä. Turvekin käytetään hyödyksi ennen,kun se hajoaa ja haihtuu ja siitäkin vain murto-osa verrattuna siihen ,mitä syntyy uutta koko ajan.
Tällä ilmastovouhotulsella meitä pyritään ajamaan entistä riippuvaisemmiksi muista valtioista – myös niistä vihamielisistä. Päästöt vähenevät vain turhaa kulutusta vähentämällä , ei siirtämällä ongelmia muualle pois omista silmistä.
Jos puhutaan kohtuullisista kustannuksista , se tarkoittaa sitä ,että on haketettava järeämpää puuta . Kulut eivät pienene tukien avulla.
Voitaisi keskustella myös siitä ,miksi turve on korvattu monissa tapauksissa kivihiilellä ja öljyllä? Ei nurinkurisempaa touhua voisi kuvitella ,jos vaaditaan toimenpiteitä fossiilisten käytön vähentämiseksi. Turpeen status ratkaisiin aikanaan arvalla . Eikö moista päätösta voitaisi nykytiedon perusteella jo purkaa. Ei kai enää eletä aikaa jolloin ” oli pakko sopia ,kun oli vihitty” ja sitoutua loppuelämäksi huonosti toimivaan suhteeseen . Turpeesta luopuminen valitettavasti lisää riippuvuutta uusiutumattomista luonnonvaroista. Näitä eivät ole ainoastaan polttoaineet. Harvinaiset metallitkin kuuluvat samaan ryhmään.
Luettuani artikkelin vahvistui huoli energian riittävyydestä entisestään. Suomalaiset ovat ampuneet itseään jalkaan typerillä turvepäätöksillään. Puuttuu vain kylmä talvi , niin tiedetään miltä tuntuu jäätyä pissat housussa.
Erityisen omituista on ,että huonosti harkittuja päätöksiä ei haluta muuttaa nykyisissäkään olosuhteissa. Onhan selvää ,että joitakin on harhautettu huonoihin päätöksiin hybridivaikuttamisen keinoin. Ei pitäisi kuitenkaan olla pakko takoa päätään samaan puuhun. ….ja aasinsiltana puusta…siitäkin tulee pula ,jos aiotaan pitää Suomi lämpimänä. Minulla ei sitä vaivaa onneksi ole kahteen vuoteen. Vuoden tarpeet on juuri halkomaratonin tuloksena pinottuna kuivumassa ja viime kesän tuotokset valmiina poltettavaksi.
Liika tiheys ei koske pelkkiä koivikoita . Sama ilmiö on muissakin taimikoissa ,joihin jätetään istutettujen taimien lisäksi vielä vähintään toinen puoli lehtipuuvesakkoa taimikon kehitystä jarruttamaan. Latvus kärsii eivätkä juuret kehity. Jälkimmäisen vaikutusta ei valitettavasti huomaa ennen, kun harvennuksen jälkeen suurena tuulikaatojen määränä.
