Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Eiköhän ne ”salaisuudet” paljastu siinä vaiheessa ,kun metsäfirmojen peräämä ulkopuolisen tahon toteuttama auditointi tehdään. Puhtain paperein ei selvinnyt yksikään toimija. Ei edes mhy:n korjuupalvelu. Kaikkien tekemiset sai huonoon valoon vain yhden tarkastajan raportointi . Hakkuut leimattiin laittomiksi vaikka viisi heikointakaan kohdetta ei päätynytyt uusintatarkastuksessa lakirajan alittavaan tiheyteen. Joiltakin kohteilta löytyi jopa puolet enemmän runkolukua verrattuna tarkastajan raportoimaan tulokseen ja ajourat todettiin yleisesti kapeammiksi.
Miksi asian selvitteleminen etenee hitaasti ja ongelmaa halutaan lakaista maton alle? Ovatko liian aikaisin tehdyt hakkuut kivenä kengässä samoin kaksivaiheisten kasvatuksen ”ensiharvennusten” tulkinnat . Ylispuiden poistamisen jälkeen jäljelle jääkin usein vain epätasainen taimikko , joka pitäisi jättää taimikkotiheyteen, mutta ajoura tekeekin hommasta haastavaa. Pelkkä ura aiheuttaa ongelmia saada kuviolle jäämään tavoitetiheyden edellyttämää määrää pieniä puita. Sama koskee kovasti markkinoitua ennen varsinaista ensiharvennusta ylitiheään nuoreen metsään tehtävää energiapuuhakkuuta.
Näitä ongelmia peitellään syyttämällä isoja koneita ja osaamattomia kuljettajia, vaikka perimmäinen syy on muualla. On valittu metsänkasvatustapoja ,jotka sisältävät suuria riskejä.
No miksi joillakin kohteilla on löydetty jälkitarkastuksessa lähes puolet enemmän runkoja ,kun varsinaisessa tarkastuksessa? On aika rajua väittää noilla perusteilla hakkuun toteuttajia virheellisistä toimista ja sopimattomasta kalustosta. Runkomäärät ovat kummasi lisääntyneet ja ajouratkin ovat osoittautuneet kapeammiksi.
Myös metsässä työtään tekevien osaaminen on pyritty osoittamaan vajavaiseksi. Mieten lie laita sen metsäasiantuntijan kohdalla ,joka on laskenut pureskelematta virheellisen tiedon totena ihmisten ihmeteltäväksi? ….vai oliko touhuissa mukana tiettyä aatesuuntaa edustava myyrä? Ei kai sentään olla valtiossa ,jossa syylliset etsitään ensin ja vasta sen jälkeen aletaa kaivella syitä ja niitäkin väärästä paikasta.
Puukille totean ,että tartuttaessa puuta oksien keskeltä on ihan pakko liikuttaa kouraa edestakaisin ,että oksat karsiutuvat. Sitten on vielä varmistettava ,että oksanpätkät eivät haittaa mittapyörän liikkeitä . Ei sen erityisemmästä ole kysymys. Toinen syöttökerta ajetaan hieman ohentunutta runkoa pitkin ,joten pölkky on aavistuksen pienempi ,verrattuna kertasipaisuun. Muullakaan tavalla ei voi toimia.
Kuten jo kerran mainitsin , tätä menettelyä joutuu toteuttamaan niiden kuusten kohdalla ,joiden sitkeät oksat alkavat jo kaatoleikkauksen tasosta. Saman joutuu tekemään käsiteltäessä katkenneita latvuksia.
”Viaton ” Fiat 128 oli eka ja vika sitä merkkiä. Sai parsia vähän joka nurkasta. Käsijarrukahvakin jäi kerran kässäriä tehdessä käsiin. Onneksi tila riiti ,kun oli auto täynnä porukkaa.
Pyöräily on ihan kelpo tapa kuntoilla ja katsella maisemia. Runsas kolme vuotta ja yli 10 000 kilometriä takana minulla ja mammalla kumpaisellakin.
Tällä viikolla olen katsastanut ajokelpoisia reittejä tulevaa kimppapyöräilyä varten ja kuudessa päivässä on kilometrejä karttunut runsaat 200 mäkisillä metsäteillä. Korkeuseroa vaativimmalla lenkillä on 100 metriä. Lähtö 150m mpy ja korkein paikka 250. Kyllä näillä keleillä kelpaa ulkoilla.
Toki silloin ,kun homman aloittaa ,kannattaa aloittaa varovasti kehoaan kuunnellen. Hyvä mieli on tärkeämpi kun kilometrit tai vauhti. Molempia voi lisätä sitä mukaa, kun kunto kehittyy. Pääasia on kuitenkin turvata hyvän harrastuksen jatkuvuus. Voi tulla peppukin pipiksi jos ahnehtii liikaa . Meikäläisen ahtripuoili alkaa muistuttaa jo norsun nahkaa.
…ja tämäkin vielä….Epätarkkuutta aiheutti aluskasvos ja runsas lehtipuun määrä. Siinä vähän pohtimista niille ,jotka kuvittelevat , että koneet liikkuvat joskus metsässä ilman kuljettajaa. Kertoo myös siitä ,miksi metsien puustoarviot eivät aina pidä paikkaansa. Peitteistä metsää on hankala arvioida. Kuitenkin vielä muutamat luottavat enemmän arvioon ,kun motomittaan.
Se puolikuu syntyy harvoin ammuttaessa pystyasennossa. Tuelta tai makuulta ammuttaessa se syntyy helposti kokemattomalle ,jos kiikari on huonosti asennettu tai ampuja vie muuten silmänsä liian lähelle kiikaria kuvitellen ,että näkisi paremmin.
Kun istutaan tai ollaan makuulla ,vartalo ei seuraa rekyyliä , aseen piippu nousee voimakkaammin tämän seurauksena ja kiikari napsahtaa otsaan. Töötti on luonnollisesti sitä isompi ,mitä järeämpi ase. Vaimennin tosin pienentää potkua jonkin verran.Järeimmillä aseilla ei edes suositella ampua makuulta rekyylin takia.
Ensikosketus aseeseen onkin otettava huolellisesti kokeneen ampujan opastamana. Koelaukaukset ammutaan istuma-asennosta. Jännitys ja tarkkaan laukaukseen pyrkiminen tuo kiikarin helposti liian lähelle otsaa ja aiheuttaa ikävän kokemuksen ,joka vaikuttaa ampumasuoritukseen helposti vuosia. Tämän vuoksi on hyvä ,että kokeneempi on opastamassa oikeisiin otteisiin, varsinkin ,jos kädessä on se asekauppiaan mainostama norsupyssy , jolla hirvi kaatuu niille sijoilleen. Se norsupyssy on kuitenkin tarkoitettu vain kokeneille ampujille. Alkuun kannattaa yrittää vähän miedommilla vehkeillä ,jotta harrastus saa hyvän alun .
Kerronpa tarinan harrastuksen toisesta päästä.
Varttuneempi metsästäjä kärsi olkapäävaivasta ja ampuminen tuotti tuskaa . Hän tuli poikansa kanssa suorittamaan koetta tehokkaan aseen kanssa. Oli ammuttu kolme kierrosta (tuelta) eikä kumpikaan ollut saanut hyväksyttävää suoritusta aikaan ja syksyn viimeiset ammunnat menossa. Siinä vaiheessa tarjosin herroille( lain vastaisesti) oman 308:n. Koe meni läpi ensiyrittämällä molemmilla. Totesin sitten kokeen jälkeen ,että kirjoitan nimen koelappuin vasta ,kun tuovat dokumentin ,josta näkyy ,että heidän omistamallaan aseella myös osutaan. Sen he toimittivat ja saivat allekirjoituksen. Se lisenssi jäi heidän viimeisekseen.
Radalla kuulee usein valituksia kivistävästä olkapäästä ampumakokeiden yhteydessä. Lähes poikkeuksetta on käytetty sitä tömäkämpää pyssyä. Herääkin kysymys ,miten metsässä osutaan ,kun tueltakaan ei saada tarvittavaa määrää hyväksyttyjä osumia paikallaan olevaan tauluun. Vaikka ”reikä”olisi kuinka iso , ei siitä ole hyötyä ,jos aseella ei osu.
