Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Tilanne toki muuttuu ,jos korjataan riittävän kookkaita puita. Markkinat määrätköön käyttötarkoituksen. Ongelma on hoitamattomien metsien alhainen runkotilavuus ja sen vaikutus työmäärään. Se toinen ongelma ,joka hoitamattomuudesta käy ilmi myöhemmin , on alentunut tuotto ,jota ei millään keinolla enää korjata.
Energiapuunkorjuussa syntyvästä hiilijalanjäljestä ei ole vielä puhuttu. Voi olla , että ei kestä lähempää tarkastelua. Jk:n ja jaksottaisen avohakkuun korjuun aiheuttamassa jiilijalanjäljessä toisiinsa verrattuna on huima ero. Vielä suuremempi ero on energiapuuksi korjattavien hoitamattomien tai normaalisti harvennettavien hoidettujen kohteiden välillä. Energiaa palaa kohtuuttoman paljon suoritteeseen nähden .
Annelille vastaan ,että kommenttini on vastausta siihen ,mitä avauksessa kysytään. Eli ”Voiko taimikonhoidon jättää väliin?” Kokemukseni mukaa EI VOI! Tilanne ei siitä muutu ,että siirretty työvaihe aiheuttaa vain lisäkustannuksia ja alentaa metsä tuottoa. Energiapuuvaihtoehdossa kustannukset siirretään taholle ,joka ei ole voinut vaikuttaa niiden syntymiseen ja tukien avulla vain pönkitetään tätä kehitystä.
Hoitorästit eivä vähene , kun kaikki alkavat laistaa taimikonhoitoja välttääkseen vaivan ja saadakseen laiminlyönnistä jopa rahaa . .. tämä vielä vastauksena tuohon avauskommenttiin. .. ja se video tuolla aiemmin näyttää konkreettisen esimerkin siitä ,mikä on lopputulos. Niitä näkymiä ei toivota lisää .
Keskustelu on keskittynyt hakkuuseen ,mutta lähikuljetus on vielä huonommin kannattavaa, kun suurimman osan kuormatilasta täyttää pienikokoisten riukujen tapauksessa ilma ja vain kiloista maksetaan.
Tuo 15-30% pitää paikkansa juuri niillä kohteilla , joilla hakkuuta tehdään ennen aikojaan ja puusto on liian tiheässä kasvanut vain pituutta. Monesti hieskoivuvaltaisia tapauksia ,joissa kolmosen kuidun/10litraa katkaisemisen jälkeen puuainesta jää lähes puolet latvaosaan. Mitä paksumpana puu korjataan ,sitä pienempi tämä alamitan osuus on. Hoidetussa enskassa ( lukijoiden kuvat) ei enää merkittävä. Puuston parempi kunto hakkuun jälkeen vie kokonaishyödyn nopeasti plussalle.
Paljon puhutaan paremmasta kertymästä ,kun käytetään energiapuuhakkuuta ,mutta ei oteta huomioon sitä ,kuinka kallista kokonaisuuden kannalta tämä laihan hukkapuun talteen ottaminen on.
Mitä noihin latvusten karsimiseen tulee ,sitä hommaa teetettiin yhteen aikaan hyvän tahdon osoituksena isoille asiakkaille. Homma loppui kuin seinään ,kun työmuodolle laitettiin aiheutuneita kustannuksia vastaava hinta.
Energiapuun korjuun kohdallakin siirtyminen työn osalta tuntihinnoitteluun muuttaisi totaalisesti suhtautumisen siihen työmuotoon. Kun puita käsitellään vain kilokaupalla , runkokoon vaikutus työkustannuksiin hämärtyy. Paksumpien runkojen kanssa pärjää , mutta onkivavat vievät yrityksen perikatoon. Kun näihin olemattoman pienen runkokoon metsiin ohjatut yrittäjät joutuvat suoritustilaan ,sen todetaan kylmästi olevan vain yrittäjän osaamattomuutta. Olosuhteillakin on kuitenkin merkittävä osuus tapahtuneeseen.
Näitä tapauksia ei enää tarvita lisää. Tekijöitä on jo nyt liian vähän tarpeisiin nähden ja näistäkin monien aikaa kuluu kaksinverroin työskentelyssä kohteilla ,joiden saanto on niukka.
Suojele-säilytä nauha keppiin pesän lähelle ja saippualstua 20 metrin säteelle ympärille . Pesä säilyy. Katkottu pihkapuutavara ja hakkuutähteet ympärillä ajavat saman asian.
Varasin työelämässä ollessani aina keväällä koneen koppiin saippuapalan ja suojele-säilytä nauhaa ja kehotin kollegoitakin tekemään samoin. Monta pesintää saatiin onnistumaan tällä keinolla. Omat havainnot päätyivät myös tutkijoiden tietoon. He puolestaan seurasivat kuinka pesintä onnistui.
Käsittääkseni oikeat tiheydet kullekin kasvupaikalle on tarkkaan punnittu laadittaessa mh-suosituksia. Pysytään niissä eikä anneta muotivirtauksen sotkea biologisia faktoja. Nyt poltetaan vain rahaa tekemällä huonoja ratkaisuja , joissa taloudellinen tulos työn toteuttajan kohdalla on huono ja paljastuu kyllä huonoksi myös metsänomistajan kohdalla myöhemmin.
Tuo tukikin on alunperin tarkoitettu kattamaan kohonneita korjuukustannuksia ,mutta päätyy valitettavasti ihan väärään taskuun. Jos hakkuun toteuttaja saa huonosti tuottavasta työstä vain hätäisesti kuljettajan palkan ja polttoainekulut, on kehityksen suunta helppo päätellä. Yrittäjät vähenee ja työvoimapako muille aloille kasvaa. Osaavimmat kuljettajatkin ovat taatusti muualla ,kun risuja poimimassa. Korjuujäljessä riittää arvosteltavaa , kun halpa kuski ei ole paras.
Annelille vastaisin ,että tuo suuri runkojen lukumäärä ja pieni koko on se ongelma. Työtä ei saa kannattavaksi mitenkään varsikaan, kun korjuun kustannustaso on jo muutenkin korkea.
Metsänhoidollisestikin korkea tiheys on aiheuttanut enemmän ongelmia ,kun hyötyä ,jos tavoitellaan elinvoimaisia puita. Hirvituhojen suhteenkin puuston suuri tiheys mieluummin lisää kun vähentää hirvien kinnostusta alueeseen. Syötävää riittää runsain määrin eri muodoissaan. Kasvussa jälkeen jääneet ja varjossa kasvavat taimet maistuvat hyvin.
Avauksessa kysytään energiapuun korjuusta th:ta korvaavana toimenpiteenä. Siinä suhteessa energiapuuhakkuu ei ole paras vaihtoehto. Kun varhaisperkauksen lisäksi tehdään myös th , on vaihtoehtoja yksi enemmän eikä tarvitse näperrellä risujen kanssa eikä jännittää , saadaanko leimikko ajallaan kaupaksi. Ei varmasti ole mukavaa kuulla ,että ”tuo pienirunkoinen osio ei tällä kertaa kelpaa kaupan yhteyteen. Palataan asiaan seuraavan kaupan yhteydessä.” Mitkä ovat aatokset ,jos seuraava puukauppa on ajankohtainen vasta kymmenen vuoden kuluttua?
