Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Varhaisperkaukset tehtiin tunnollisemmin siihen aikaan ,kun vakuustalletukset olivat käytössä. Vakiintumistarkastus ja kunnossa oleva taimikko vapauttivat vakuustalletukset maanomistajan käyttöön. Mutta miten Visa onnistui tekemään varhaisperkaukset ilman kemeraa sen jälkeen ,kun vakuustalletuksista luovuttiin? Kaikkiin hoitohommiin olet keronut tukea käyttäväsi. Kemerakelpoista varhaisperkaus on ollut vasta vuodesta 2015 alkaen. Vakuustalletus pois käytöstä vuosia tätä ennen.
Energiapuuasioita olen käsitellyt enemmän laajemmassa mittakaavassa ja toiminnan vaikutusta koko toimintaketjun kannattavuuteen ja tuloksiin.
Ensimmäinen viimeinen ,joka huonosta strategiasta kärsii on maanomistaja itse. Viivyttely maksaa ja todistetusti aiheuttaa kasvutappioita metsissä. Ihmettelin tällä palstalla jo yli 10 vuotta sitten energiapuuhakkuun lopputuloksia ,joissa jäävä puusto oli määrältään niukka ja laadultaan heikko ,vaikka hakkuussa poistettiin vain kasvatuskelvoton puuaines.
Senkin totesin , että palstalle ajauduttiin monesti ennen aikojaan ajouria tekemään. Varsinkin kokopuukorjuussa tarvittiin reilusti tilaa ja kunnon urat. Nyt samoihin asioihin on puuttunut harvennuksia tarkastava viranomainenkin. Hakkuu on tehty tulosten perusteella monissa tapauksissa liian aikaisin ,mutta latvuksen supistumisen takia jo vähän myöhässä. Kasvatuskelpoisia puita on jäänyt jatkamaan eloaan liian vähän.
Herääkin edelleen kysymys ,kuinka paljon biologisesti väärin kohdistetuilla tuilla ja palkkioilla on ollut osuutta asiaan? Kuitenkin ajatus taimikonhoidon korvaamisesta energiapuuhakkuin ja hakkuun markkinointi hoitotoimenpiteenä on joidenkin mielessä kovasti voimissaan ja ainoa oikea tapa toimia ,kun siitä maksetaan . Raha ei ratkaise kaikkea. Järkeäkin on lupa käyttää. Energiapuuhakkuussa on monesti kysymys vain kalliista tehohoidosta , jonka tuloksena saadaan potilas pysymään vain välttävästi hengissä. Työn tuottaman lisäarvon perään on turha haikailla. Sitä harvoin tulee.
Kun taimikonhoidot tehdään oikeaan aikaan, ei ennakkoraivaukselle ole monestikaan tarvetta eikä myöskään tarvetta turvautua energiapuuhakkuisiin ,jotka käytännössä olisi tehtävä hyvin pienikokoiseen puustoon ,mikäli kasvutappioilta halutaan välttyä.
Visakallo on ottanut visusti kemerat kotiin ,joten varhaisperkauksia tuskin on tehty ajallaan ennen vuotta 2015. Vain muutama vuosi tätä ennen tarjottiin yhtenä vaihtoehtona taimikoiden ja nuorien metsien kohdalla ”raivaussahavapaata” vaihtoehtoa , jolloin hoitotoimiksi riitti pelkkä energiapuuhakkuu. Nyt nautitaan sen vaihtoehdon seurauksista.
Taimikoita hoidetaan edelleen laiskasti työn kalleuteen vedoten. Kertauksena vain ,että työn hinta kasvaa viivästyessään vähintään 10%:n vuosivauhdilla. Kun toimeen ryhdytään vasta tekemällä energiapuuhakkuu ,ovat kustannukset käytännössä jo tapissa ja puuston kehitys kärsinyt huomattavasti.
En ymmärrä vieläkään sitä logikkaa ,että metsä lasketaan huonoon kuntoon, vahinkoa paikataan ulkopuolisen tekemällä talkootyöllä ja hänelle ,joka on vastuussa metsän tilasta , maksetaan risukontuotantopalkkio. Rahalle olisi parempaakin käyttöä nykypäivinä. Työstä sen tekijälle aiheutuviin lisäkustannuksiin ei tunnu rahat enää riittävän.
Oleellista on tehdä istutukset kunnolla ja huolehtia varhaisperkauksesta. Yleispäyeväksi menetelmäksi ei Ketolakaan e-puu-harvennusta totea . Kertoo vain vähitellen siirtyvänsä siihen suuntaan. Katsotaan muutaman koeleimikon jälkeen ,suositteleeko menetelmää jatkossa.
Ajourat hän kuitenkin teettää palvelemaan leimikon tarpeita myös tulevaisuudessa ja hakkuukoneen on oltava kooltaan sellainen, että ulottuvuus riittää käsittelemään puut urilta poikkeamatta.
Miksi giljotiini? Mielestäni sitä ei kannata jäädä odottelemaan ,jos käsiteltävät kuviot ovat pieniä. Ne on voitava käsitellä muiden hakkuiden yhteydessä tai ne jäävät tekemättä. Giljotiini soveltuu vain pienten runkojen käsittelyyn, isommalla kouralla onnistuu kaikki. Siksi se varsinainen taimikon harvennus/r-saha ja puuston järeyskehityksen turvaaminen sillä toimenpiteellä puolustaa edelleen paikkaansa. Tämän tarinan/ energiapuuharvennus alkusivuille lähettämäni kuvat riittänevät perusteluiksi. Niistä käy selvästi ilmi ,että energiapuuhakkuilla ei ole mahdollista paikata puutteita taimikonhoidossa. Liika tiheys syö mahdollisuudet pysyvästi.
Vihreä liike yleensä on osoittautunut hybridivaikuttamisen kanavaksi . Suoranaisiksi ryssän kätyreiksi ei niitä kaikkia vihreäsi ajattelevia toki voi leimata ,jotka sinisilmäisesti uskovat valeuutisiin. Ovat vain helppoja uhreja.
Jos valtio vaikuttaa toisen valtion vaalituloksiin ja äänestyskäyttäytymiseen ,voi siltä taholta odottaa mitä tahaansa.
Kovasti hehkutetaan tuota vihreää siirtymääkin ,mutta siinä on ajauduttu hyvin riippuvaiseksi toisesta suurvallasta omavaraisuudesta tinkien. Välillä olisi syytä pitää mielessä myös kotimaisuus ja oma apu.
Tuore esimerkki on juuri ilmi tullut Venäjän projekti Naton syyllistämiseksi Itämeren saastumiseen ,vaikka oma toiminta ei siedä päivän valoa vähääkään. Paska virtaa Pietarista lähes entiseen malliin , mutta syylliseksi seurauksiin todetaan Naton laajeneminen ja varustautuminen.Sama kaava toimii muillakin kriittisillä toimialoilla. On selvästi käynyt ilmi ,että salaliittotoriat ovat Venäjän kohdalla osoittautuneet tosiksi ennemmin tai myöhemmin.
Monelle on tullut yllätyksenä ,kuinka kauas Kremlin lonkerot lopulta ylettyvät. Tämä varsinkin nuorille ,joilta elämänkokemus ja historiantuntemus puuttuu. Heitä on helppo villitä valeuutisilla ja paikkansapitämättömillä väitteillä ja ohjata päätöksentekoa vihamielisen valtion kannalta mieleiseen suuntaan päämääränä ” hajoita ja hallitse”.
Kuinkahan paljon ”vihreästä” ajattelusta ja toimista on peräisin Kremlin ajatushautomosta ,joka pyrkii edistämään Venäjän intressejä eri puolilla maailmaa? Koska ihmisten silmät avautuvat siinä suhteessa ,että ilmastokysymykset ja suojelu on pitkälti valjastettu tukemaan Venäjän tavoitteita ja saatu ihmiset tekemään vain Venäjän suhteen riippuvuutta lisääviä toimia vailla todellisia vaikutuksia itse asiaan ?
Eipä pelkät avohakkuut sukupuuttoon johda. Se puolestaan johtaa ,kun kerätään rusinat pullasta ,eikä huolehdita jatkosta. Jaksollisen kasvatuksen laiminlyönnit näkyvät nopeasti ,mutta jatkuvassa epäonnistumisen aiheuttamat murheet kohtaavat vasta seuraavaa sukupolvea.
Kasvu taantuu ja hiilensidonta vähenee jatkuvien poimintahakkuiden seurauksena . Monimuotoisuus ja luonnollinen kehitys säilyy vain siinä tapauksessa , että ihminen ei katkaise varpuakaan metsästä. Ei siis käytännössä myy puuta. Jatkuvasta kasvatuksesta ei siis ole lääkkeeksi monimuotoisuuden säilymiseksi eikä hiilen sitomiseksi. Menetelmän taloudellinen pohjakin on todettu hataraksi jo vuosikymmeniä. Miksi tätä marginaalista ja metsän taantumiseen johtavaa toimintatapaa jaksetaan vieläkin mainostaa? Jos metsää ei jakseta tai haluta hoitaa ,on parempi jättää se kokonaan luonnon armoille ja hankittava elintason ylläpitämiseen tarvittavat rahat muualta.
Välillä tuntuu ,että jatkuva kasvatus joidenkin kohdalla on kuin velallisen epärehellisyyttä. Otetaan laina ilman aikomustakaan maksaa sitä takaisin.
Tuo ”liian nuorena” tehtävä avohakkuu on ajatuksena osittain kupla. Viime vuosina on kaadettu runsaasti huonolaatuisia männiköitä ja nopeasti taantuvia 40-vuotiaita kontortamänniköitä ,jotta saadaan parempaa metsää tilalle.
Liian varhaiset ensiharvennukset ovat puolestaan epäonnistuneen energiapuustrategian ja tukipolitiikan seurausta. Taimikot ovat jääneet hoitamatta ja nuori metsä on ollut kuitenkin pakko käsitellä ennen latvuksen liiallista supistumista tai tuhoutumista kokonaan. Tuki energiapuulle taimikonhoidon kustannuksella on ollut epäonnistunut ratkaisu . Tulisi edetä vahvemmin biologia edellä.
Hakkuiden tasoa on nostettava ,jotta metsien kasvua voidaan lisätä. Rästiin jääneet toimet alentavat metsien kykyä sitoa hiiltä . Samaan johtaa metsien liiallinen ikääntyminen ja kasvun taantuminen sieltä kautta.
Uutiset siitä ,että metsiä hakataan liikaa eivät perustu tutkittuun tietoon. Hoitamattomien ja huonosti hoidettujen metsien hakkuutuloksia ei tulisi käyttää esimerkkinä liiallisista hakkuista, vaan virheelisten tai tekemättä jätettyjen toimenpiteiden tuloksista. Jos puuta poistuu metsätalouskäyttöön luokitelluista metsistä vain puolet vuotuisesta kasvusta, on puhuttava liian vähäisistä hakkuista . Metsänhoidollisista hakkuistakin jää kolmannes tekemättä ja osa kasvuvoimansa menettäneistä metsistä hakkaamatta. Erilaisten hakkuurajoitteiden jasuojelun kohteena olevat alueet eivät ole edes laskelmissa mukana. Puustopääoma ei vähene niillä kohteilla lainkaan tai korkeintaan rajoitetusti. Monimuotoisuus toteutuu ko tapauksissa lähes 100%:sti. Perusteet hakkuiden rajoittamiselle ovat ohuet varsinkin, kun muutenkin toimitaan liian varovaisesti ainakin metsänhoidollisten hakkuiden kohdalla.
