Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Eipä pelkät avohakkuut sukupuuttoon johda. Se puolestaan johtaa ,kun kerätään rusinat pullasta ,eikä huolehdita jatkosta. Jaksollisen kasvatuksen laiminlyönnit näkyvät nopeasti ,mutta jatkuvassa epäonnistumisen aiheuttamat murheet kohtaavat vasta seuraavaa sukupolvea.
Kasvu taantuu ja hiilensidonta vähenee jatkuvien poimintahakkuiden seurauksena . Monimuotoisuus ja luonnollinen kehitys säilyy vain siinä tapauksessa , että ihminen ei katkaise varpuakaan metsästä. Ei siis käytännössä myy puuta. Jatkuvasta kasvatuksesta ei siis ole lääkkeeksi monimuotoisuuden säilymiseksi eikä hiilen sitomiseksi. Menetelmän taloudellinen pohjakin on todettu hataraksi jo vuosikymmeniä. Miksi tätä marginaalista ja metsän taantumiseen johtavaa toimintatapaa jaksetaan vieläkin mainostaa? Jos metsää ei jakseta tai haluta hoitaa ,on parempi jättää se kokonaan luonnon armoille ja hankittava elintason ylläpitämiseen tarvittavat rahat muualta.
Välillä tuntuu ,että jatkuva kasvatus joidenkin kohdalla on kuin velallisen epärehellisyyttä. Otetaan laina ilman aikomustakaan maksaa sitä takaisin.
Tuo ”liian nuorena” tehtävä avohakkuu on ajatuksena osittain kupla. Viime vuosina on kaadettu runsaasti huonolaatuisia männiköitä ja nopeasti taantuvia 40-vuotiaita kontortamänniköitä ,jotta saadaan parempaa metsää tilalle.
Liian varhaiset ensiharvennukset ovat puolestaan epäonnistuneen energiapuustrategian ja tukipolitiikan seurausta. Taimikot ovat jääneet hoitamatta ja nuori metsä on ollut kuitenkin pakko käsitellä ennen latvuksen liiallista supistumista tai tuhoutumista kokonaan. Tuki energiapuulle taimikonhoidon kustannuksella on ollut epäonnistunut ratkaisu . Tulisi edetä vahvemmin biologia edellä.
Hakkuiden tasoa on nostettava ,jotta metsien kasvua voidaan lisätä. Rästiin jääneet toimet alentavat metsien kykyä sitoa hiiltä . Samaan johtaa metsien liiallinen ikääntyminen ja kasvun taantuminen sieltä kautta.
Uutiset siitä ,että metsiä hakataan liikaa eivät perustu tutkittuun tietoon. Hoitamattomien ja huonosti hoidettujen metsien hakkuutuloksia ei tulisi käyttää esimerkkinä liiallisista hakkuista, vaan virheelisten tai tekemättä jätettyjen toimenpiteiden tuloksista. Jos puuta poistuu metsätalouskäyttöön luokitelluista metsistä vain puolet vuotuisesta kasvusta, on puhuttava liian vähäisistä hakkuista . Metsänhoidollisista hakkuistakin jää kolmannes tekemättä ja osa kasvuvoimansa menettäneistä metsistä hakkaamatta. Erilaisten hakkuurajoitteiden jasuojelun kohteena olevat alueet eivät ole edes laskelmissa mukana. Puustopääoma ei vähene niillä kohteilla lainkaan tai korkeintaan rajoitetusti. Monimuotoisuus toteutuu ko tapauksissa lähes 100%:sti. Perusteet hakkuiden rajoittamiselle ovat ohuet varsinkin, kun muutenkin toimitaan liian varovaisesti ainakin metsänhoidollisten hakkuiden kohdalla.
Kankaan kolumniin viitaten….No mitäs mieltä Anneli on parin miljardin motin hakkuu-urakasta seuraavan kymmenen vuoden aikana ,mikäli puuston määrä aiotaan ennallistaa tavoitevuoden 1952 tasolle? Voi päätyä osa poltettavaksikin ,kun markkina ei vedä. Vaatimattomat 200 miljoonaa mottia olisi hakattava vuosittain.
Herää kysymys ,kumpi on tärkeämpää ,hiilensidonta ,vai ennallistaminen? Molemmissa tapauksissa hakkuita on lisättävä. Vihreä porukka pyrkii vesittämään molemmat tavoitteet vaatiessaan hakkuiden vähentämistä.
Nostokoukulla on ilmeisesti palstan laajin kokemus lintujen pesinnöistä. Ainakin on liikkunut mukana porukassa ,joka edustaa terävintä kärkeä kanalintujen tutkimuksessa.
Pitkään syytettiin myös tutkijapiireissä metsätaloutta lintujen lajikadosta. Metson vähenemiseen pidettiin pääsyyllisenä avohakkuita. Mielipidettä jouduttiin myöhemmin muuttamaan ,kun kävi ilmi ,että metsot viihtyvät mainiosti soitimella harvennetuissa nuorissa metsissä ja pysyvät toisaalta paremmin hengissä ,kun pystyvät pakenemaan avoimemmasa maastossa lentäen . Juoksukilpailussa tiheikössä peto vie aina voiton.
Olen ”kavaltanut” ”Penalle” vuosien mittaan useita soidinpaikkoja ja kanalintujen pesiä ,jotka olen havainnut ,suojannut ja asianmuksisesti merkannut hakkuukohteilla. Näillä toimenpiteillä haudonta on saatu poikkeuksetta onnelliseen päätökseen ja ”Pena” kerätä tärkeää aineistoa tutkimuksiinsa. Sain jopa mahdollisuuden valottaa muutamalla tekstirivillä koneenkuljettajan näkemystä pesintöjen huomioimisessa hakkuissa ”Penan” julkaisemassa Metso-kirjassa.
Tiheikkö ei laajassa mitassa hyödytä riistaa . Maan pintaan ylettyvä valo sitäkin enemmän. Linnut tarvitsevat suojan ohella myös syötävää ja sitä kehittyy marjojen muodossa harvennettuihin ja hoidettuihin metsiin. Vaihettumisvyöhykkeet voivat olla peitteisempiä ja tarjota suojaa sekä kosteimmilla paikoilla myös hyönteisiä vasta kuoriutuneiden poikasten evääksi. Tästä syystä osa pesistä löytyy kuvioiden reunatiheiköistä.
Puukin kommenttiin on todettava ,että tilanne on juuri päinvastoin. Turhia ja tuottamattomia koneita karsitaan . Kun lisäksi on huomattu ,että yli kolmannes enskoista houkutellaan hakkaamaan ennen aikojaan , on mahdollista välttää nämä sudenkuopat hankkimalla kaluston , jolla ei synny kiusausta joutua ennenaikaisille hakkuille . Ne vievät rahat ja maineen .
Toiminnan kannattavuutta ei voi päätellä pelkästään siitä ,että jossakin pienempää kalustoa vielä liikkuu. Kyseisen kokoluokan vehkeiden valmistajat ovat ajautuneet lähes järjestään talousvaikeuksiin ja joutuneet heittämään pyyhkeen kehään. Sampokin on joutunut kehittämään työpainoltaan yli 22 tonnin version hakkuuhommiin ,jotta toiminta jatkuisi ja isommat valmistajat ovat luopuneet pienemmistä versioistaan kokonaan.
Tässä olisi ollut kymmeniä vuosia aikaa näyttää pienten koneiden erinomaisuus. Kysyntä on valitettavasti jäänyt puheiden asteelle ja ne vähätkin laitteet ovat vajaakäytössä. Korjuun haasteisiin niistä ei ole vastaamaan kapea-alaisen käytettävyytensä takia.
