Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Hakkutähdekasa tuoreessa aukossa on metsolle mieleinen pesäpaikka. Joka vuosi syntyy uusia. Vahva pihkan tuoksu peittää alleen linnun hajut ja pikkupedot painelevat lähietäisyydeltä pesän ohi sitä havaitsematta. On metso ehtinyt joskus pukkaamaan munansa hakkuualueen puukasan allekin. Kasa on jätetty sijoilleen ja haudonta on onnistunut näissäkin tapauksissa. Pesäpaikkoja ei tarvitse erikseen hajustaa niiden suojelemiseksi ,kun tuore hakkuutähde tekee saman tehtävän.
Tiheä kuusikko on pesäpaikkana käytännössä petojen suhteen huonoin vaihtoehto. Peto nappaa ensin lintuemon ,joka ei pääse tiheiköstä lentoon ja popsii munat jälkiruoaksi.
Soidinalueita syntyy sitä mukaa lisää ,kun nuoriin männiköihin tehdään ensiharvennuksia. Muutama katajapuska ja kuusentaimi takaavat ,että soitimella on riittävästi suojaa. Petoja pystyy pakenemaan harvennetussa metsässä muutenkin ,kun juoksemalla ,kun on tilaa käyttää siipiä .
Liikeideaa voi testata tekemällä markkinatutkimus , inla ja pistäytymällä esittelemässä tulos pankinjohtajalle. Jos kaikki edellä mainittu puoltaa pienen koneen hankkimista ,siitä vaan menestymään! Vain taivas on rajana .. .mutta haasteet vasta alussa.
Ainakin tähän mennessä suuri tulevaisuus on kuitenkin antanut odottaa itseään ja rauta jäänyt ennemmin yai myöhemmin ruostumaan liiterin taakse. Ennen sanottiin ,että osta Volga ,ota velka. Volga loppuu ennen ,kun velka. Saman voi todeta tapahtuvan pienten metsäkoneiden kohdalla .
Juu…saattaa ymmärtämättömiltä tosiaan mennä jatkuvan kohdalla se 20-40 vuotta huomata, että hommat on menneet persiilleen. No…se on seuraavan supupolven murheita se. Pääasia ,että on saatu kerättyä rusinat pullasta.
Olen todellakin ihan omakätisesti parsinut näitä finaaliin päätyneitä harsintaviritelmiä uudistamalla ja istuttamalla ja tiedän taatusti mistä on kysymys. Lisäksi olen joutunut toteuttamaan muutamien maanomistajien hakkuutoiveita ja hakkaamaan harsittuja puskia odottamaan uutta harsintaa.
Ei ole ilmestynyt luontaisia taimia ,mutta vadelma ja heinä ovat voineet paksusti seuraavan vuosikymmenen tai kaksi. Sinä aikana tuuli on hoidellut osan puustosta lahoamaan ja päätehakkuuta odottelee vajaa sata kiintoa myyntipuita ,joilla on sitten rahoitettava uudistaminen ,koska uutta taimiainesta ei ole syntynyt. Seurauksena raju muokkaus , istutus ja taistelu heinikkoa vastaan alkaa.Tätä se jk useimmissa tapauksissa käytännössä on .
Kun on kokenut käytännössä jk:n vähäpuustoisen finaalivaiheen ja pakollisen uudistamisen olemattoman taimettumisen vuoksi ja nähnyt jk-palstan vain heinettyvän hakkuun jälkeen ilman ensimmäistäkään tainta , ei kakkaroiden katselemisesta ole hyötyä. Menetelmän haasteet on todettavissa ilman laskutoimituksiakin.
Se ,että jk:ta suositellaan turvemaille ,ei myöskään ole loppuun asti pohdittu juttu. Viimeistään tuulen rydöksi kaatama harveikko avaa silmät menetelmän riskeistä turvemailla. Mäntykin on noilla maapohjilla muutamassa vuodessa syrjällään liian harvassa kasvaessaan kuusista puhumattakaan .
Yhtä utopistinen esitys ,kun että jk kannattaa. Perkon päähän ei saa järkeä ,vaikka kuinka tukeutuisi työvälineensä/ moton tietojärjestelmän tuottamaan dataan yli 30 vuoden ajalta. Yksi tuijotuksen kohteena oleva ” kakkara ” kumoaa vuosikymmenten kokemuksen ja sinä aikana kerätyn ja mitatun tiedon.
Totean jätkälle ,että se runkojen keskitilavuuden ”manipulointi” toteutuu ihan luonnostaan ,kun palsta on väärällään 10- 20 litraisia runkoja.
Puukikin sanoi tietävänsä ,mitä hänen palstansa sisälsi. Voisi kertoa ,kuinka paljon niitä pieniä runkoja oli verrattuna isompiin.
Tämä keskijäreys on aika konstikas asia. Olin jokunen vuosi sitten tekemässä Nilsiässä aukkoa metsään ,jossa suurimmat rungot olivat viisimottisia ja niiden katveessa kasvoi runsaasti 20-100- litran runkoja. Keskijäreys oli teoriassa sopiva ,mutta puut moton kouralle(762) liian isoja tai pieniä.
Toisessa tapauksessa minut oli ohjattu ennen aikojaan harventamaan liian pienirunkoista metsää. Asia saatiin kuitenkin täyttämään urakointisopimuksen ehdot ,kun enskaan liitettiin pieni väljemnyskuvio kasvattamaan keskijäreyttä. Ennen väljennykselle siirtymistä runkojen keskitilavuus oli 35 litraa ,mutta lisäksi hakattu väljennys nosti keskitilavuuden 50 litran yläpuolelle. Tämä oli myös merkitty enskaksi ja hakattiin enskan aptilla ilman tukki-tavaralajeja suoraan kuiduksi. Varsinaiselle enskalle ei olisi ollut kiirettä vielä 10:een vuoteen.
Leikitään ajatuksella ,että leimikolla on 350 motin puuta ja 100 kpl 20-litraisia ”tilkkeenä”. Tässä esimerkissä keskijäreys tippuu yli 20% pienten runkojen takia. Näitä tikkuja voi olla monilla leimikoilla satoja hehtaarilla.
Ei ole kuitenkaan runkohinnmoittelun vika, jos lopputulos on huono. Menetelmä kannustaa huolehtimaan metsän tasaisesta kehityksestä ja palkitsee siitä. Jos rajatapaus-kuiturungon kaataminen ennakkoraivauksen yhteydessä hirvittää, kannattaa kaataa ”potentiaaliset”rajatapaukset jo taimikonhoidon yhteydessä.
