Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Hakattiinko Tanelin harvennusta kolmivuorotyönä ja miksi toisen yrittäjän kone tulee parsimaan jälkiä? Yleensä se korjaa jälkensä , joka alunperin on homman toteuttanut eikä normaalileimikolla juurikaan kahta motokuskia enempää tarvita. Onko joku kokenut työmaan liian haastavaksi ja kieltäytynyt jatkamasta?
Jotain muutakin mystistä hakkuussa on. Eivät korjuuesimiehet ja ostotoimihenkilöt joka leimikkoa kierrä porukalla ihmettelemässä. Korjuun toteuttaneelta yritykseltä on kenties tullut korjuuesimiehelle viestiä olosuhteista ja ostotoimihenkilö on otettu katsomaan leimikkoa ,jonka on mahdollisesti puutteellisin tiedoin ostanut.
Puutteet raivauksessa ja niukasti harvennettavaa johtavat usein siihen ,että on tarkoituksenmukaisinta jättää joku kuvion osa suosiolla hakkaamatta. Muistaakseni Taneli piti ainakin jossakin vaiheessa ennakkoraivauksia tarpeettomina. Edellisten energiapuuhakkuiden jäljiltä vesakkoa piisaa. Siinäkin operaatiossa yrittäjälle annettiin vastuu ottaa puuta sieltä ,mistä on ottamista. Nyt oli ilmeisesti tehty samoin.
No nythän on konsti keksitty ,kun jätetään kasvatuskelvotonta tavaraa tilkkeeksi harvennuksille!Siitä pelastaa vain ajallaan ja riittävän voimakkaana tehty taimikonhoito.
Sitkeässä istuu ajatus ,että pienet koneet ovat ratkaisu parantaa harvennustuloksia. Montako kertaa pitää vääntää rautalangasta ,että eri konetta ei saa erikseen pienialaisille enskoille eikä niiden ketjuttaminen milekkäiksi kokonaisuuksiksi yleisesti onnistu?
Puita ostaa monta eri toimijaa ja naapurustenkin puut päätyvät varsin usein eri osoitteeseen. Ainut tapa ketjuttaa korjuuta on korjata yksittäisten tilojen kaikki hakkuuseen päätyvät kuviot enskasta päätehakkuuseen samalla kalustolla . Jos tämä ei kelpaa ,enskat jäävät tekemättä. Näin on jo rästeistä päätellen käynytkin .
Kentältä on tullut vahvaa viestiä mielipiteeni tueksi siinä suhteessa ,että hyvin hoidetuissa metsissä korjuu onnistuu keskiraskaalla kalustolla erinomaisesti. Jos taimikonhoito on laiminlyöty , ei vahinko korjuuvehkeitä pienentämällä ainakaan parane.
Säästöpuuryhmät ja pökkelöt merkitään nykyään myös sähköiseen työmaakarttaan, josta niiden sijainnin voi myöhemmin tarkistaa.
Latvansa menetyänyt runko ei kilpaile terveen puun kanssa. Kehittyy ainoastaan ajan kanssa luontoarvoja lisääväksi pökkelöksi ja myöhemmin lahoksi. Tietty määrä näitä tulee kuviolta löytyä, jotta sertifiointiehto täyttyy.
Tarkennuksena vielä ,että ajoura on mukana ,kun koneenkuljettaja tekee koealamittauksen. Koealana puoliympyrä koneen etu -tai takapuolelta.
Aukkoiset ja pienipuiset metsät menevät helposti harvoiksi materiaalipulan takia. Täystiheät eivät. Pieniläpimittaisimmissa kohteissa oikean tuloksen antaa vain kappalemääriin perustuva koealamittaus. Siis niissä on käytettävä apuna mittakeppiä,mittanauhaa tai moton puomia. Relaskooppi ei kerro totuutta.
Heikkojen koalatulosten kohdalla ei liene huomioitu sitä seikkaa ,että joitakin pieniä enskakuvioita hakataan tarkoituksella päätehakkuuseen tähtäävään tiheyteen ,jotta ne voidaan käsitellä jatkossa samaan aikaan toisen järeämmän kuvion kanssa . Erikseen pienen alle hehtaarin kuvion puille tuskin ostajia löytyy, joten se on viisasta yhdistää toiseen jo hyvissä ajoin. Kalustokin valikoituu näillä perusteilla siten ,että niillä onnistuu kaikki.
Sen verran on tullut metsissä töitä tehtyä ,että nyt keskityn talvisin hiihtoon ja kalastukseen. Polttopuut pystystä pinoon sahalla ja kirveellä. Pyörälenkille aina ,kun keli sallii ja kesällä soutamaan. Ampumaradalla muutama tuhat savikiekkoa kesässä pitää pääkopan asetukset ja motoriikan kohdallaan ( tai kertoo ,milloin alamäki alkaa). Motoriikkaa ylläpitää myös pyöräily maastopoluilla.
Lääkkeitä ei toistaiseksi ole tarvinnut muutamaa satunnaista buranaa ( kerran vuodessa tai harvemmin) lukuunottamatta. Allergianappeja harvakseltaan.
Selkä on pysynyt kunnossa liikunnan ja hyvä sängyn ansioista. Myös oikeat työtavat ja asennot vaikuttavat asiaan. Lisäksi on pidettävä mielessä ,että asioita voi tehdä mieluummin seisten kun istuen .Koputetaan puuta. Ikuisesti tuskin lääkkeittä selviää.
Niin…vaivasihan se käden lähes liikkumattomaksi jäykistänyt ” kylmä olkapää” muutama vuosi sitten. Sekin parani kuntoutuksella. tekemällä halkoja ja soutamalla. Toimii tällä hetkellä moitteettomasti.
Olen vahvasti sitä mieltä ,että liikunta on paras lääke ja riittävä lepo toinen.
Keskustelijoilta unohtuu ,että rungosta on tehtävä vähintään yksi tukki pituudeltaan 43dm( joissakin tilanteissa 49dm) ja vasta sen jälkeen voi käyttää lyhempiä pituuksia /apumittoja. Niitä on aniharvoin käytössä harvennusleimikoilla ja aukollakin 37 dm on usein lyhin mahdollinen mitta. Tukkiosuutta tarvitaan siis vähintään 8 metriä ,että saadaan tehtyä kaksi tukkia. Pisimmistä käytössä olevista tukkimitoista sitten riippuu päätyykö tukkia kuiduksi 18 vai 25 dm/80dm. Yleensä 55dm mitta jokaisesta aptista löytyy. 58 ja 61 voi olla blokattu pois.
Alle 80dm tukkiosuuden runko on se puolentoista tukin runko. Jos apumittoja ei ole käytössä lyhin tukkiosuus kahteen tukkiin on 86 dm.
Ohjelmasta löytyy sekin hienous (tyviehto) ,että lyhyttä (37) pituutta ei voi tehdä tyvestä. Lyhyen pituuden voi valita vasta sen jälkeen ,kun tyvestä on tehty 43/49 pölkky tukkiin tai rekisteröity pölli johonkin muuhun tavaralajiin.
Eikös sitä runkohintaakin ole mahdollista nostaa hyvässä leimikossa ja jättää spekulaatiot katkonnasta sikseen?
Tärkeintä on ,että kukin jae on laadukasta ja päätyy kerralla oikeaan osoitteeseen. Kustannuksia säästyy ja samalla on mahdollista maksaa puusta enemmän.
Monesti kauppasumma saadaan mieluiseksi tavaralajikohtaisilla hinnoilla kikkailemalla. Maksetaan paljon tavarasta ,jota kertyy vähän ja vähemmän siitä ,jota kertyy paljon. Kauppoja tehtäessä tavaralajisuhteet eivät monestikaan vastaa todellista tilannetta metsässä ja harmitus on iso ,kun se todetaan vasta puiden ollessa jo tehtaalla tai menossa sinne. Runkohinnoittelussa ei ole näitä ongelmia.
Kun tuossa otsikossa väitettiin tukkia katoavan markkinoilta ,on siitä kuitenkin maksettu tukin hinta samoin niistä suurella vaivalla tehdyistä 2,5- kolmimetrisistä kauppateknisistä syistä valmistetuista pikkutukeista ,jotka päätyvät sellukattilaan. Tekomiehen mieltä hivelee ,kun vitosen kuitu on pätkittävä kahteen osaan pikkutukeiksi ja ajomiehen vaivoiksi. Turhaa työtä joutuvat molemmat tekemään ,kun osoite on kuitenkin sellukattila. Ajokoneenkuljettaja joutuu vielä kaiken lisäksi kääntelemään pölkyt latvapuoli tielle päin. Varastopaikkakin laajenee ,kun tavaralajeja on enemmän.
Raakin erotteleminen(=siirto alempiarvoiseen tavaralajiin) tehdään aina manuaalisesti. Pökyn rekisteröiminen tiettyyn tavaralajiin vaatii puolestaan sahaustoimenpiteen ,jolla ratkaisu vahvistetaan. Saattaa tavaralajin muutos ”lennossa” olla saatavaan hyötyyn nähden liian hankalaa. Parempi siirtyä runkohinnoitteluun sen suuremmin murehtimatta ja antaa markkinoiden hoitaa hinnat kohdalleen. Kerran se vain kirpaisee ,mutta pian sekin kauppatapa toimii. Lopulta jää paljon vähemmän arvailuille tilaa. Puhun arvailuista siksi , että kaikilla ei riitä ammattitaito ottaa eri asioita riittävästi huomioon. Valvonta ja neuvonta ei ehdi avuksi joka kauppatapahtumaan .
