Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Ukrainan sota on avannut silmiä ja vaiettuista asioista on alettu puhua oikeilla nimillä.
Aamulla osui silmiini uutinen -joka tuskin oli aprillipila- venäläisomisteisen nikkelitehtaan aiheuttamista luontotuhoista Harjavallassa vuonna 2014. Tuolloin vesistöön ”lurahti” 66 tonnia nikkeliä. Asiasta ei isommin kirjoiteltu. Talvivaarassa parin tonnin päästöstä samaan aikaan poikkeuksellisen tulvan seurauksena toimitusjohtajaa oltiin viemässä linnaan ja määräämässä kaivostoimintaa lopetettavaksi. Nyt firma toimii ja tuottaa mainiosti. Näin muuttuu maailma.
Aamulla lukemassani uutisessa Harjavallan tehtaan omisavan miljardöörin muutkin tuotantolaitokset ovat aiheuttaneet valtavia ympäristöongelmia( onneksi pääosin Venäjällä) , mutta omistaja vain rikastuu .
Jenkit saivat herran pakotelistalle vasta joulukuussa. Milloin samaan päästään Euroopassa ja Suomessa? Painaako vaakakupissa enemmän nikkeli ja vihreän tulevaisuuden vaatimat akkumateriaalit ? Tässäkin asiassa vihreää aatetta on viety ,kun litran mittaa. Luonnon puolesta ,mutta käytännön toimissa pahasti sitä vastaan.
Kuusikon vähäpuustoisuuteen on muitakin syitä ,kun huono näkyvyys hakkuuta tehtäessä .
On todettu ,että leimikoita on harvennettu liian aikaisin. Miksi? Onko latvusto sulkeutumassa liikaa ylitiheyden takia? Ylitiheyden aiheuttaa usein hoitamattomuudesta johtuva korkea lehtipuuosuus. Kun lehtipuunraipat raapaistaan energiaksi tai alue raivataan, ollaankin useimmissa tapauksissa relaskoopilla arvioitaessa tiheyden suhteen miinuksella. Runkolukua käytettäessä päädytään parempiin lukemiin.
Vajaapuustoisuuteen päädytään usein myös epätasaisten ylispuualueiden käsittelyn jälkeen. Kaksivaiheiset kuviot ovat lähes aina valmiiksi vajaapuustoisia toivotun puulajin suhteen . Nyt nämä ylispuusavotat ovat päätyneet väärään lokeroon ,kun ne on merkitty ensiharvennus-nimikkeen alle. Kaksivaiheisen kuvion kehittyminen on onnenkauppaa ja lopputulos ei läheskään aina toivottu. Nyt on nähty ,miten on käynyt.
On huomionarvoista ,että männiköiden kohdalla löytyi vähemmän arvostelun aihetta. Uskallan väittää ,että täystiheiden ja oikeaan aikaan harvennettujen kuusikoiden kohdalla on sama tilanne.
Pari kysymystä jäi vielä mieltä kaivamaan. Miten mhy:n korjuupalvelut ovat onnistuneet isompiin toimijoihin verrattuna ja mikä on energiapuuhakkuiden osuus heikon tuloksen saaneista harvennustyömaista?
Tuli mieleen tapaus Krimin valtauksen ajoilta . Vähän ennen sitä naapurifirma roudasi koneketjun Itä-Ukrainaan hakkuuhommiin. Ei oikein ollut virtaviivaista töiden organisointi niillä kulmilla ja viimeinen niitti oli ,kun alkoi tanner tömisemään. Tuli äkkilähtö takaisin Suomeen. Ei kuulemma ole hinkua takaisin. Yksi kokeilu riitti .
Metsästystä jarrutellaan ,että ei tarvitse turvautua rauhoituksiin. Nyt ollaan paikoin hyvin lähellä sitä tilannetta.
Rauhoituksista on tuoreempia muistoja 10 vuoden takaa ,jolloin Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa rauhoituksiin päädyttiin. Lopahtiko rauhoituspaikkakuntien metsästäjien into välivuosiin, kun nyt näyttävät korvaussummat hirvivahinkojen osalta olevan kasvussa ja keskimääräistä korkeammat juuri niillä paikkakunnilla. Tassunsa soppaan on upottanut myös susi ,joka estää tehokkaan koirien käytön samoilla alueilla.
Kun metsissä ei enää liikuta ,jää hirvien määräkin arvioimatta ja tulokset ovat mitä sattuu. Luontoporukat kiittävät. Eläimiä ei ammuta. Ne jäävät suusien purtavaksi.
Hirviä on tilaston mukaan nyt yhtä vähän ,kun 1990-luvun puolivälissä. Tuolloin metsästystä rajoitettiin voimakkaasti . Viiden vuoden kuluttua kanta olikin jarruttelun tuloksena kaksinkertaistunut ja sitä sumaa jouduttiin purkamaan seuraavat kymmenen vuotta. Nousua on siis luvassa ,jos vanhat merkit pitävät paikkansa.
Juuri näin ,kun nimimerkki ”Metät kunnossa” lopuksi kirjoittaa. Homma on täysin paikallisten omissa käsissä ,jos niin halutaan. ”Korkeampia voimia” ei tarvita asioita sotkemaan.
Joillakin työsarkaa hirvien harventamisessa vielä riittää ,mutta muualla on mentävä jo kieli keskellä suuta .
Hirvikanta kasvoi ennakoimattomasti 70- luvun alusta lähtien ihan itsekseen riittämättömän seurannan ja metsätysseurojen vähäisen yhteistyön takia. 60-luvun lopun rauhoitus teki metsästäjistä entistä varovaisempia metsästyksen suhteen ja omaa reviiriä puolustettiin ankarasti ja hirvien määristä ei vieraille hiiskuttu. Samaan aikaan hirvien ravintotilanne parani valtavasti . Kuivat keppimetsät muuttuivat muutamassa vuodessa aukoiksi ja sitä myöten hirvien paratiisiksi. Kesti pitkään ,ennen kun kehityksen suunta selvisi kenellekään. Silloin olikin jo myöhäistä. Kukaan ei voinut käsittää ,että hirvet lisääntyvät sitä tahtia ravintotolanteen parantuessa silloisella tahdilla. Tämä ravintoresurssi on voimissaan edelleen . Metsästäjien kohdalla tilanne muuttuu koko ajan huonompaan suuntaan.
Mutta….asialla voi olla toinenkin puoli. Hirvikantaa haluttiin kasvattaa huoltovarmuussyistä ja metsästystoimintaa turvallisuusuhkiin varautumiseksi. Näistä ei luonnollisesti hiiskuttu julkisuuteen silloisen maailmantilanteen vallitessa. Nyt tällaisen toiminnan tarkoitus ymmärretään paremmin. Taisipa mone metsästysseuran piikkipaikoilta löytyä henkilöitä joilla oli läheinen yhteys puolustusvoimiin. Joka kylään oli saatu aseistettu yhteistoimintaan kykenevä joukko, joka kävi”kertausharjoituksissa” kerran vuodessa ja piti yllä ampumataitoaan. Muutenhan näitä puolustukseen liittyviä kekkereitä ei olisi heti sodan jälkeen voinut laillisesti pitää. Metsästyseurat tahoillaan muodostivat ainakin alkuaikoina varteenotettavan pidäkkeen naapurimme vihamielisiä hankkeita vastaan. Ennen sotia samaa virkaa toimitti suojeluskunta.
Vähän tuntuu siltä ,että sorkkaeläimet ovat enemmänkin ruuhkasuomen ongelma. Siellä harrastajia riittää jonoksi asti ja kohtalaista riistakantaa on pidettävä yllä ,jotta voidaan vastata kysyntään. Täällä metsäsuomessa on ihan eri tilanne. Lähes kaikki halukkaat pääsevät osallistumaan ,mutta vanhoja luopuu nopeammin ,kun uusia tulee tilalle.
Tomperikin voisi tutustua hirvikannan kehitykseen viimeisen kuuden vuoden aikana ja sen tuloksena päätellä ,mitä järjestäytyneellä toiminnalla ja suunnitelmallisuudella saadaan aikaan.
Jos kaaosta halutaan ,vapautetaan metsästys. Hirvikanta ei sillä konstilla ainakaan vähene. Rajapintaa ylilyöntien johdosta syntyy lisää ja kasvava rajapinta lisää kitkaa ja hirvieläimiä. Jokaiselle tilukselle on kuitenkin hankittava metsästysoikeus ja se on maanomistajalla. Kelle tahaansa hän ei oikeutta siirrä. Luottaa enemmän tuttuun seuraan ,kun sattumaan.
Unkari se vasta kusessa on. Ydinmiilujen tekeminen ei etene. Ollut jo pitkään jumissa venäläisten vitkuttelun takia eikä saksalaiset toimita käyttöjärjestelmiä venäläisiin vehkeisiin. Sähköntuotantoa pitäisi kuitenkin lisätä kolmanneksella ,että suunnitteilla olevat teollisuushankkeet toteutuisivat. Pystyykö Ranska auttamaan tilanteessa?Onko halua ja kykyä?Tarve on kuitenkin akuutti .
