Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Ravintoresurssien lisääntyminen parantaa eläinten elinolosuhteita ja kasvattaa kantoja. Jo kivikaudella Vuoksen syntymisen yhteydessä vedestä vapautuneelle maalle alkoi kasvaa nopeasti hirville sopivaa syötävää. Tuolloin hirvikanta ”räjähti” ensimmäisen kerran. On mahdollista ,että Suomi olisi pysynyt syrjäisenä ketään kiinnostamattomana paikkana ilman sitä. Ovat tutkineet ,että hirvi piti ihmiset hengissä kriittisillä hetkillä tuohon aikaan tarjotessaan lihaa ravinnoksi. Hirvi kuitenkin metsästettiin jossakin vaiheessa sen jälkeen lähes sukupuutton.
Ravintoresurssi lisääntyi ketään syyllistämättä ihan luonnollisesti avohakkuiden myötä. Sen vaikutuksesta hirviin ei vielä tuossa vaiheessa ollut kokemusta eikä kivikauden tapahtumat tulleet siinä tilanteessa mieleen. Hirvikin oli metsästetty 60- luvun lopulla sukupuuton partaalle ,mikä oli johtanut laajoihin rauhoituksiin maassamme. Vain pari vuotta aiemmin ,kun itse aloitin jahtihommat hirvi oli rauhoitettu.
Jälkikäteen on helppo viisastella ,että olisi ollut parempi tehdä niin tai näin. Ilman kokemusta ja tietoa muuttuvissa olosuhteissa voi kuitenkin tapahtua yllätyksiä. Vasta riittävän seurannan ja kokemuksen kautta tilanne on saatu korjaantumaan.
Ravintoresurssiin suhtautuminen eri tahoilla on mielenkiintoinen juttu. Valkohäntien kohdalla ruokintaa paheksutaan , koska ruokinta kasvattaa kantaa. Ihan samasta on kyse hirvenkin kohdalla laajemmassa mittakaavassa. Kanta kasvaa , kun avohakkuiden tuloksena syntyvillä uudistusaloilla on jossakin vaiheessa ylenmäärin syötävää. Hirvikanta kasvaa sen johdosta sitä vauhtia ,että on aika-ajoin ollut vaikeaa pysyä mukana . Kantaa ei ole tarvinnut erikseen kasvattaa. Hirvi on hoitanut sen puolen ihan itse.
Kaksi suurta toimijaakaan yhdessä ei aina riitä asiakaspohjaksi erikoiskoneille. Suurin ongelma on kuitenkin lähikuljetus. Yhden ketjun haasteena on työn eteneminen eri tahtiin. Miten työllistät tasaisesti ajokonekuskin ,kun hakkuu takkuaa tai hommaat toisen kuljettajan paremmissa olosuhteissa ruuhkaa purkamaan? Harva lähtee konehommiin jos työllisyys on epätasainen. Suuremmissa yrityksissä ,joissa käytetään ”yhden koon” kalustoa työllisyys on tasaisempi. Ajokoneen voi siirtää vaivatta tyämaalta toiselle,kun puut on ajettu ja minkä tahaansa moton jäljessä on sopivasti luokoa ja oli kyseessä aukko tai harvennus.
Minunkin jälkiäni oli ajamassa useita eri koneita ja kuljettajia vuoden kuluessa. Kiinteitä pareja ei ollut. Erikoistuneita pääosin joko UPM:n ja MG:n työmaille kumminkin ,mutta sekään raja ei ollut pyhä itseni eikä ajokoneiden kohdalla. Tehtiin siellä ,missä töitä oli tarjolla.
Pieni varoituksen sana kuitenkin. Jos homma ei luonnistukaan ,sinulla on kone ,jonka arvo romahtaa heti ,kun se pihaasi tulee. Puhutaan kymppitonneista. Ainut mahdollisuus on jatkaa niin kauan, kun kone kestää tai rahat riittää. Monille on käynyt niin ,että käsissä on romu , velkaa ja rahat loppu. Tämä ei ole hyväksi kellekään. Maaseutu tarvitsee elinvoimaisia yrityksiä ja yrittäjiä.
Totesin ,että pienemmistä vaihtoehdoista on keskusteltu 40 vuotta. Minuakin kannustettiin hankkimaan aikoinaan moottorikelkka puunajoa varten . Oli mukamas kova kysyntä. Tosiasiassa ajelin sillä vain omat harvennustyömaat , polansin yhden jäätien ja ajelin kyläläisille kuntoladun….talkolla. Vaihdoin kaluston kyvölannoittimeen ,jonka sain jopa kuoletettua urakoimalla ulkopuolisille.
Koneellisen hakkuun ”perusoppimäärä” tuli hankittua traktoripohjaisella harvesterilla ja homma jatkui täälläkin himoitulla pienellä tela-alustaisella hakkuu/ajoyhdistelmällä. Työn luonne muuttui ,kun koneenomistajat vaihtoivat isompiin ja tuottavampiin koneisiin. Alle 5 vuodessa olinkin jo keskiraskaalla aukkoa tekemässä. Ajokoneet ympäristössäni kasvoivat samaan tahtiin 90-luvun alussa.
Ajokoneiden kehitystäkin seurasin. Useita pienemmän ajokoneen entisiä omistajia oli päätynyt samaan työpaikkaan ,jossa palvelin viimeiset 18 vuotta . Poikkeuksetta kettoivat ansaitsevansa paremmin ja voivansa keskittyä tekemään tuottavaa työtä ,kun huoltomies huolsi koneen ja avusti korjauksissa ja siirrot ja kirjalliset työt hoiti osaava yrittäjä.
Mitä tulee koneiden hankkimiseen imagosyistä , on sellaisten elinkaari ollut yleensä varsin lyhyt. Hyväntekeväisyyteen ei ole varaa eikä huonosti tuottaville vehkeille saa työvoimaa sillä hinnalla ,mitä työstä olisi vara maksaa. Kaivuriyhdistemät ,pienet ajokoneet ja energiahakkuiden erikoiskoneet ovat saaneet lähtöpassit em syistä.
Mieluusti toki näkisin ,että nykyinen kevyempi kalusto olisi täystyöllisyetty. Enimmäkseen kuitenkin ruostuvat puomi suorana liiterin takana. Fiksut vetävät tästä oikeat johtopäätökset.
Kaukana ovat Nuakan toiveet reaalimaailmasta. Unelma yhteismyynneistä on käytännössä vailla pohjaa. Joskus asiaa kokeilin omakohtaisestikin ollessani silloisen metsäyhteistyöalueen puheenjohtaja. Sopuisallakin kylällä jäivät yhteishankkeet vastimattomalle tasolle. Yksimielisyyttä oli vaikea löytää ja riittävän suuret hankkeet ,joilla olisi ollut taloudellista merkitystä jäivät pääosin toteutumatta . Nämä yhteistyöalueetkin on kuopattu toimimattomina jo aikoja sitten.
Nykytilanteessa maanomistusolojen pirstaloiduttua ajasta ,josta kerroin ja omistajien mielipidekirjon laajennuttua, yhteistoiminta on vielä haastavampaa.
Paljon parjattu savujako voisi tuoda lisää keskittämisetuja ja jopa lisän konevalikoimaa ,mutta se vaihtoeho on metsänomistajien ja kilpailuviranomaisten taholta torpattu moneen kertaan. Toimijoita on monta ja jokainen haluaa oman osansa saman kylätien varresta kuitenkin niin ,että kukin korjaa puunsa tilalta samalla käyntikerralla kalustolla ,jolla kaikki hakkuut onnistuvat.
Nuakka kaipaa palveluhenkisyyttä. Yksin se ei elätä. Myös riittävä korvaus työstä on saatava. Se ei ole kovista toiveista huolimatta onnistunut vielä koskaan sinä aikana (40 vuotta) ensiharvennusten kohdalla, jonka olen aktiivisesti tilannetta seurannut metsänomistajana ja työntekijänä asian ytimessä. Luottamushenkilönä molemmissa.
PS. Eivät ne yhteistoiminta-alueet aivan tarpeettomiksi jääneet. Saatiin yhteishankkeena tiloille metsäsuunnitelmat edullisemmin. Toki moni metsänomistaja jätti tämänkin mahdollisuuden käyttämättä ja useiden kohdalla tarvittiin kovasti työtä hankjeen edistämiseksi. Monta ovea avattiin mhy:n toimarin kanssa ,jotta hanke saatiin aikaan.
Nuakka varmasti tietää ,kuka sen lystin maksaa? Jos maksajaa koneinvestoinneille ei löydy ,saa haaveet unohtaa. Pelkästään enskoja varten investoinnit ovat venäläistä rulettia viidellä patruunalla yhden ”sieraimen” ollessa tyhjä .
Käytettyä kokkaampaa konekantaa on kovasti tarjolla ja uusia tehdään. Pienten ja kapean käyttöalueen koneiden markkinarako on todella ahdas. Niukkoja kuljettajaresurssejakaan ei ole järkevää pitää puuhastelemassa huonosti tuottavilla laitteilla. On karu fakta ,että kuljettaja vaihtaa maisemaa ja pahimmillaan ammattia , kun huonosti tuottavan toiminnan tuloksena yrityksen kyky maksaa työstä sakkaa.
Ne ”ohituspaikat” ovat ajouralla monesti jo ennen hakkuuta . Ajorat suunnataan paikkoihin ,joissa on aukko valmiina. Huonompi vaihtoehtokin on mahdollinen. Siinä yritetään ahtautua liian ahtaasta välistä ja joudutaan poistamaan kolhittu puu tai pahimmassa tapauksessa kaksi.
Urien risteyksien kohdalla on hankala pienentää aukkoa niin kauan ,kun käytetään telavarustettua 8-pyöräistä kalustoa. Kannattaa käydä seuraamassa turvallisen matkan päästä ajosuoritusta. Kaikki tila ,mitä on tehty ,on tarpeen. Talvisaikaan puskemisilmiö lisää tilantarvetta kesäkeleihin verrattuna.
Tartuttaisiinpa yhtä ripeästi taimikonhoitoihin ,että olisi tulevaisuudessa mitä harventaa.
Jos koneita aletaan kaventamaan ,ollaan taas siinä tilanteessa ,että osa pikkutilojen kuvioista jää kokonaan harventamatta ,kun ei ole kannattavaa kuljettaa eri kalustoa pieniä kuvioita varten. Toki voidaan ajella ilman telojakin ,mutta sitten on syytä pitää suut supussa painumista.
Ne leveät telatkaan eivät ole ilmaisia ,joten uusia laitellaan tilalle vasta sitten ,kun entiset on käytetty loppuun. Kuka on valmis vaihtamaan yhtiön pyynnöstä hankitut henkilöautonhintaiset telat toisiin jokseenkin toisarvoisten ja yrittäjistä riippumattomista syistä .
Jos palsta on puustoltaan täystiheä ja kuviolle mennään oikeaan aikaan ,koneen leveys ei ole ongelma. Vähemmän kantavuutta puolestaan johtaa helposti siihen ,että heikommin kantavat kuvion osat jäävät hakkaamatta ja hieman huonommin kantavien kohtien takana olevat kuviot koskematta. Hakkuurästit lisääntyvät monesti edellä mainituista syystä.
