Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Näin jossakin tutkimuksen ,jossa on todettu metson tuhonneen 400 männyntainta pesänsä ympäristöstä . Taimi voi kelvata jäniksille ja kauriillekin. Kauris silppuaa helposti kenenkään tietämättä edes sen läsnäolosta jopa hehtaarin kuusentaimikon.
Vaikka ei mitenkään Ukrainaan liitykään ,olen ihmetellyt luomun kohdalla tehottomuuden tukemista ,jossa isommalla pinta-alalla tuotetaan vähemmän. Tällä kohtaa luontokadolta suljetaan silmät.Pahin skenaario luomu turvemaalla.
Minunkin lopettamispäätökseni maatalouden kohdalla (päätuotantosuunta) johtui siitä ,että EU:n myötä alettiin maksaa tyhjästä, ei tehdystä työstä. Onneksi velat oli jo siinä vaiheessa maksettu ja parempi vaihtoehto löytyi.
Korvausta ei saa ,jos kasvatuskelpoisten puulajien taimitiheys ylittää taimikon suositustiheyden.
Tässä se juju piileekin muutama tuhat ylimääräistä lehtipuunalkua torppaa korvausmahdollisuuden.
Lehtipuusekoitusta tulee olla se 10% ei 90% havupuulle uudistetussa taimikossa. Jälkimmäinen on valitettavasti se yleisin toteutunut vaihtoehto . Lukijoiden kuvissa on nähtävissä aiheesta tuore esimerkki. Muutama viikko sitten laitoin kuvan lähtötilanteesta vastaavissa olosuhteissa. Se kuva näkyi päätyneen Makasiiniinkin.
Miksi muuten koivun luontaista uudistamista ei harrasteta? Pari kolme raudista hehtaarille, muokkaus ja muutaman vuoden kuluttua raivataan liiat vesat pois. Hirvikin on noissa tilanteissa hyötyeläin ,kun avustaa raivauksessa.
On muitakin vaihtoehtoja. Metsänomistajat eivät tohdi ilmoitella mahdollisista vahingoista ,kun varsin usein tarkastaja on joutunut toteamaan ,että taimikossa ei suurin murhe olekaan hirvi, vaan että hoitamattomassa taimikossa kasvaa liikaa taimikon heikkoon tilaan vaikuttavaa lehtipuuta. Näitä puutteita esiintyy tilastojen mukaan puolella uudistusaloista.
Visaakin kehottaisin tutustumaan hirvikannan kehityksestä kertoviin tilastoihin osoitteessa ”luonnonvaratieto”. Sieltä selviää, että metsästyspäivää kohti tehdyt havainnot ovat vähentyneet vuodesta 2017 lähes kolmanneksen ja hirvitiheys pudonnut 2-3/1000- haarukkaan lähes koko maassa. Pieni poikkeus tilastoissa tosin on. Hirvitalousalue V-S2. Siellä tiheys on 6,6/1000ha ja on kasvanut hiljalleen muutamia vuosia . Alueellisen riistaneuvoston asettama tavoite on aika kaukana.
Muualla Suomessa on keskusteltu jo pari vuotta vasakadosta ja orastavista hirvityhjiöistä . Seuraavat vuodet puhutaankin jo enemmän kadosta metsästäjien joukossa.
Eipä syö ,jos on hakkuukohteiden latvusmassaa tarjolla. Riukuunteilta kohteilta sitä kertyy valitettavan vähän , mutta useamman elukan tarpeiksi kumminkin. Kuusentaimikoissa rehottavat lehtipuunvesat ovat parasta herkkua samoin ojanvarsien pajukot.
Korvaukset hirvivahingoista eivät valtakunnan tasolla kovin merkittäviä ole. Korvaussumma vuodelta 2022 750 000€ ja samaa luokkaa vuonna 2021. Tämä verrattuna siihen ,että valkoposkien tekemiä vahinkoja korvataan pelkästään Pohjois-Karjalassa 3 miljoonan edestä vuodessa.
Eipä tässä mitää ympyrää mielipiteiden suhteen kierretä. Hirvikanta on kasvanut tehostuneen metsänhoidon tuottamien lisääntyneiden ravintoresurssien myötä. Reippainta kehitys on ollut 1960-70- lukujen taitteesta lähtien. On saatu miljardi mottia puustoa lisää ja kaupanpäällisenä hirville runsaasti syötävää uudistusaloille. Puhutaan syistä , ei syyllisistä.
Seuratoiminta taas on ollut sitkeästi hirven kohdalla maanomistajalähtöistä eikä muutama vuosikymmen sitten muita seuroihin otettukaan. Korkeintaan sukulaisia. Käytännöt muuttuivat vain pakon edestä, kun hirvien määrä räjähti silmille. Toki vieläkin on seuroja, joiden rekrytointipolitiikka vaatisi viilaamista lähtien seuran säännöistä.
Välillä tuntuu siltä ,että suurinta meteliä hirvistä pitävät ne metsänomistajat ,joita ei kutsuta hirviporukkaan tai jotka eivät ole tunteneet oloaan kotoisaksi hirviporukan nuotiolla sosiaalisen rajoittuneisuutensa takia ja ovat eronneet tai tulleet erotetuksi porukasta.
