Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Kun on vuosien mittaan joutunut kantamaan vastuuta paloittelusta, on mukavampaa käsitellä vasoja tai mulleja. Lihan laatu on taattu ja korvaa kyllä määrän. Olenkin usein todennut passiin lähdettäessä ,että pienintä porukasta pois. Ihan sama käytäntö ,kun harvennuksessa. Isot hirvet saavat jäädä koristeeksi ja sukua jatkamaan.
Taas kaksi koiraa susille viikon sisällä. Olivat pelastuneet täpärästi hengissä susien käsittelystä. Saivat lääkärissä leikkaushoitoa, mutta toinen kuoli ja toinen jouduttiin lopettamaan myöhemmin. Eikä tässä vielä kaikki! Lääkärilasku , toisessa tapauksessa 2500€ , jäi omistajan maksettavaksi. Jos koira olisi kuollut heti, olisi koiran arvo korvattu. Molemmissa tapauksissa koirat omistaneilla on suuri huoli muun murheen lisäksi, mistä kaivaa rahat lääkärilaskuun.
Viimeisin 2.10 sattunut tapaus oli jälleen alueella ,jolla ei pitänyt olla susia. Tämä merkitsee jälleen jossakin kolkassa loppua hirvijahdille ja lähitienoillakin tarkkaa pohdintaa, kannattaako koiria laskea metsään. Tämä tietää joulurauhan julistamista hirville jo marraskuussa.
Arvatkaapa ”sylettikö” vielä 30 vuotta sitten, kun ostotoimari oli ostanut isännän puolilahot tuulenkaadot, joita sai keräillä yhden sieltä ja toisen täältä. Ostivat vielä senkin jälkeen ,kun tehtaalta saattiin noottia liian lahoista puista.Moto ja ajokone tekivät turhaa työtä hyväntahdon eleenä. Onneksi järki on voittanut tässäkin asiassa. Luonto kiittää.
Täällä on toimittu yhteisluvan puitteissa ,kuten Nostokoukku kertoo jo yli 35 vuotta. Luvat on jaettu sopuisasti 12 seuran kesken niin hirvien iän kuin sukupuolenkin osalta. Pohjana riistakeskuksen (rhp:n) kanta-arvioon perustuva suositus.
Pankkilupien saamiseksi käyttöön on lisälupaa hakevan seuran noudatettava saamaansa suositusta. Näissä olosuhteissa vähintää puolet kaadetusta riistasta on oltava vasoja ja uros/ naaras-suhde annetun kiintiön mukainen. Yleensä pankkiluvan lisäehtona on käyttää lupa vain naaraisiin tai vasoihin. Näin on saatu säilytettyä sopiva suhde aikuisten hirvien sukupuolen osalta.
Monesti pankkilupa otetaan vain varmuuden vuoksi ,jos viimeinen kaadettava on vasa. Ei tarvitse ryhtyä käräjöimään ,jos vahingossa kaatuukin aikuinen.
Pienenä kuriositeettina voisin mainita ,että seura, jossa metsästin, ei ”metsästänyt kiloja”. Suositukset pidettiin mielessä joka tilanteessa. Sellainen poikkeus vuosiin toki mahtuu, jossa kuusi pyyntilupaa käytettiin siten ,että ammuttiin kahdeksan vasaa ja kaksi mullia. Vahinkoja aiheuttavaa päälukua saatiin alennettua kannan ruvettua kasvamaan liikaa. Toinen mahdollisuus olisi ollut kaataa neljä aikuista ja neljä vasaa. Tuolloin talvehtimaan olisi jäänyt kaksi”päätä” enemmän.
Nyt näyttäisi olevan nurin 12 urosta 16 naarasta ja 30 vasaa. Yhteisluvan ulkopuolelle jättäytynyt seura on puolestaan ampunut vain uroksia….
Ei ollut kyseessä kärjistys. Joissakin seuroissa suosituksista jatkuvasti poikkeavat ”omat käytännöt” ovat muodostuneet ongelmaksi. Nyt porukoita on laitettu ruotuun eikä ole tyydytty uhkailemaan. 15 vuoden takaisen tilanteen ei haluta toistuvan. Silloin suunnittelemattoman toiminnan tuloksena hirvikannan rakenne oli päässyt vinoutumaan. Vinoutuma korjattiin kasvattamalla hetkellisesti kantaa. Tässä tilanteessahan Gla:kin kritiikkivyöry alkoi.
Kun toimitaan pääsääntöisesti nykyisten suositusten edellyttämällä tavalla, hirvikantaa ei tarvitse kasvattaa virheiden korjaamiseksi ja hirvikannan kehitys on paremmin ennustettavissa. Vältytään ikäviltä yllätyksiltä. Kukaan tuskin haluaa palata tilanteeseen,joka vallitsi 25 vuotta sitten. Vain viisi vuotta aiemmin (30 vuotta sitten) kuviteltiin hirvikannan olevan ehtymässä ja ryhdyttiin metsästystä rajoittaviin toimiin. Viidessä vuodessa hirviä olikin yllättäen kaksi kertaa enemmän ,kun tänä päivänä.
Hirviä on saatu vähennettyä merkittävästi niistä ajoista, mutta kritiikkin volyymi tuntuu vain kasvavan.
Kyllä yhteisluvan piirissäkin syntyy sanomista , jos joku porukka ampuu vuodesta toiseen etupainotteisesti uroksia ja muut joutuvat tyytymään vain vasoihin ja naaraisiin.
Ei suositusten muuttamista velvoittaviksi ehdoiksi ihan kevyin perustein tehdä. On vain katkaistu kannan rakennetta vinoon vievä tapa toimia. Ratkaisut voivat poiketa suosituksista vuositasolla , mutta ei vuosikausia samaan suuntaan. Nyt ”nautitaan” seurauksista …tai muutamat porukat saavat nauttia. Sitä saa, mitä tilaa.
Keski-Suomessakin on alueita, joilla on metsästetty omavaltaisesti suosituksista piittaamatta. Nyt on riistakeskukselta löytynyt selkärankaa laittaa häiriköt kuriin. Tähän asti on vasta uhkailtu toimenpiteillä, mutta nyt on ryhdytty hoitamaan ongelmaa päättäväisemmin.
Koko paikkakunnan kattava yhteislupa on osoittautunut toimivaksi systeemiksi. Pitäjätasolla on oltu kokonaisuutena tavoitehaarukassa kaikkien vaatimusten suhteen. Paikalliset sooloilut on hoidettu välittömästi yhteislupapalavereissa eikä isompiin pakotteisiin ole ollut tarvetta. Hirvikantakin on kehityksen osalta pysynyt ennustettavana eikä yllätyksiä kannan vinoutumisen seurauksena ole tullut. Ja mikä tärkeintä. Sopu on säilynyt.
Nostokukun edellisen sivun kommenttiin….Onko porukkasi aktivoitunut, kun jossakin vaiheessa kerroit ,että osaa porukastasi kiinnostaa vain lihanjako ja pahimmillaan lihanhakukin delegoidaan muille?
Jahtihalujen hiipumisesta sen verran , että reissun päällä tapasin henkilön ( minua nuoremman),joka oli lopettanut hirvitouhut kaksi vuotta sitten. Ei kokenut kaipuuta takaisin. Perheeseen kuului myös kolme poikaa, kuten meilläkin. Yhteisiä nimityäjiä löytyi muitakin. Ketään ei hirvestys kinnosta.
Tapasin eilen innokkaana pitämäni metsämiehen kauppareissulla . Kysäisin syksyn kuulumisia. Totesi ajan kuluvan hirvimetsällä, mutta kuluva syksy on viimeinen. Hänkin päätyy sivustakatsojan rooliin samalla tavoin ,kun moni muukin kaveri, joista ei edes voinut kuvitella , että luopuisivat hirvenmetsästyksestä. Tämä tuntuu olevan yleinen suuntaus ainakin vähän loitommalla suurista asutuskeskuksista.
Noista Ruotsin vuokrista sen verran ,että seurassa jossa metsästin , maanvuokriin kuluisi vuodessa viisi tonnia per nuppi, jos seurattaisiin Ruotsin esimerkkiä . Sillä kustannustasolla homma loppuisi siihen. Hirviporukan jäsenmäärä on tippunut puoleen viidessä vuodessa nykyiselläkin kulurakenteella.
No eivätpä nää hirviäkään . Omariistasta on luettavissa, että hirvihavaintoja on kertynyt 1,25/päivä/8 jahtipäivää. Normaalitilanteessa luku olisi kolme. Kahden viimeisen viikonlopun saalis pelkkää raitista ilmaa. Hirvestyksen lopettamispäätös osui kohdallani oikeaan saumaan.
