Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Voi päästellä samalla kertaa, jos ei lasketa havupuita liian isoiksi.
.. .niin kolmannes hirvenmetsästäjistä harkitsee jäävänsä tauolle petouhan vuoksi. Vaatiikin kekseliäisyyttä, miten hirvikanta pidetään edes nykyisellään. Viisaat neuvojat pääsevät näyttämään konkreettiset kykynsä.
Äläpäs sekoita asioita. Jos taimikon raivaukseen saa kulumaan yli 9 litraa hehtaarilla/ kerta , ollaan myöhässä. Selvästi alle puolet riittää, kun raivataan riittävän ajoissa pientä vesakkoa. Isompaa tavaraa ei kannata eikä tarvitse raivata ,kun toistaa toimenpiteen kahden vuoden kuluessa. Täytyy olla todella rehevä paikka ,jos tarvitaan kolmas kerta.
Mitä enemmän syötävää taimikossa on ,sitä varmemmin hirvet sinne majoittuvat. Pienet taimikot kannattaa pitää täysin puhtaana ylimääräisestä kasvustosta. Hirville on kyllä syötävää varttuneempien taimikoiden sivuoksissa ja alle hiipineessä vesakossa ,joka ei enää siinä vaiheessa haittaa taimikon kasvua. Taimikkovaihe ja alttius tuhoille on lyhtaikaisempi ,kun mikään ei ole hidasteena taimikon kehitykselle.
Raivaukset on syytä tehdä alkukesästä. Nutullaan olevat kesän aikana kuivuneet risut eivät ole läheskään yhtä houkuttelevia hirville verrattuna syyspuolella kaadettuihin versoihin, jotka tuoksuvat vielä houkuttelevasti talvenkin tullessa.
Mo oli ryhtynyt eläkepäivillään hoitamaan metsiään aktiivisemmin ja puhui ihan vankalla kokemuksella. Jälki puhuu puolestaan ja sitä kehtaa esitellä. Jos tavan eläkeläinen törmää ensimmäisenä työmaanaan talonkorkuiseen vitelikkoon ,voi olla toinen ääni kellossa.
Maatalouden puolella mekaaninen rikkaruohojen torjunta tuli tutuksi ,kun en käyttänyt torjunta-aineita vihannes-enkä perunanviljelyssä. Jos haraus myöhästyi päivänkin oli lisää työtä luvassa. Viikossa työmaa oli jo toivoton ja täyttä satoa oli turha toivoa . Perunamaa harattiin kahdesti. Sen jälkeen rikkaruoho-ongelma oli selätetty.
Edellä mainittu toimii metsässäkin. Mittasuhteet on vain muutettava siten ,että päivä pellolla on vuosi metsässä. Pelivaraa on siis metsän puolella reilusti . Tiheään toistuvat alkupään raivaukset pitävät työmäärän kohtuullisena ja versojen kehittymisen vähäisenä.
Neljää tai viittä vuotta ei kannata raivausten välillä odotella. Ärhäkkäintä se vesojen kasvu on juuri ensimmäisen raivauksen jälkeen ,mutta pian ensimmäisen käsittelyn jälkeen toteutettu uusintakäsittely vie vesakolta pahimmat kasvuhalut , koska juuriin ei ehdi kehittyä vararavintoa ja entiset eväät on syöty.
Eikös metsureista ole pula? Ajatus on tarjottu omatoimiselle metsänomistajalle tarkoituksena kokonaistyömäärän vähentäminen erityisesti versonnan hillitsemiseksi. Ruotsalaiset raivaavat toisen kerran vielä saman kasvukauden aikaan ennen ruskaa tai viimeistään seuraavana kesänä silloin, kun puun lehdet ovat kehittyneet täyteen kokoonsa.
Tarinoitiin juuri tuttavamo:n kanssa ,joka oli saanut metsänsä siistiin kasvukuntoon ajoittamalla raivaukset aikaisemmiksi. Kehui saavansa runsaasti jälkeä aikaiseksi ,kun risukkon niittäminen on pienikokoisessa vesakossa helppoa. Tarvitsee vain kävellä ja antaa sahan laulaa. Harrastanut menettelytapaa jo pidemmän aikaa ja oli oikein tyytyväinen kokemaansa.
Versomisen vähentämiseksi vesakko kannattaa raivata kasvuston lehtien puhjettua täysikokoisiksi. Siihen asti vararavinteita käytetään uuden vihreän osuuden kasvun aikaansaamiseen. Myöhemmin yhteyttämistuotteet alkavat vahvistaa juuristoa . Silloin ei kannata enää raivailla. Eli on iskettävä sillä hetkellä ,kun juurten vararavintotaso on alimmillaan. Aurinkokin alkaa kuivattaa huonossa hapessa olevia kantoja tuossa vaiheessa ja tehostaa raivauksen vaikutuksia.
Kun tarvittavat raivaukset tehdään nelivuotiseen kasvustoon ja toistetaan parin vuoden välein , lopuu vesominen varmasti viimeistään kolmannen raivauskerran jälkeen. Silloin voisi olla ajankohtaista harventaa taimikkokin siihen kuntoon ,että ilman lisätöitä selvitään ensiharvennukseen saakka.
Mistähän johtuu ,että Finsilvan kohdalla ohje toimii mainiosti ,vaikka osalla kohteista ajoitus ei ole aina paras mahdollinen pyrittäessä isompiin käsittelykokonaisuuksiin? Energiapuuvaihtoehto on tuntematon käsite ja harvennuksilla ei ole ongelmaa alhaisista kertymistä eikä jäljelle jätettävän puuston alhaisesta määrän heikon laadun suhteen.
Yksityinen omatoiminen mo voi tehdä hommat kellosepäntarkasti ja päästä vielä parempiin tuloksiin verrattuna esim. Finsilvan alueellisen metsävastaavan tuloksiin ,jolla vastuualue lasketaan kymmenissä tuhansissa hehtaareissa.
Metsän kiertoaikaan kuuluu myös koneellinen korjuu. Sekin sujuu edullisissa olosuhteissa kolmen korjuukerran taktiikalla hehtaari / päivä vauhtia. On siis aivan järkyttävää tavoitella nuoren metsän kunnostuksen kohdalla tilannetta ,jolloin työ tehdään koneella. Hehtaarin käsittelyyn kuluu pahimmillaan viikko! …ja ollaan vasta kunnostamassa metsää tulevia kahta tai kolmea konekorjuuvaihetta varten. Konetyön osuus jopa kaksinkertaistuu epäonnistuneen taimikonhoidon tuloksena. Kaikki työvaiheet on toteutettavissa hakkuun osalta 3- 4 päivässä koko kiertoajan aikana ,kun olosuhteet ovat kunnossa. Ongelmia ei pääse kehittymään missään vaiheessa , kun taimikot hoidetaan lehden artikkelissa suositetulla tavalla.
Artikkelin ohjeilla saadaan työmäärää vähennettyä yhtä tapahtumaa kohti ja kun toimenpide ajoittuu varhaisempaan vaiheeseen , vesominen on vähäisempää eikä istutettujen taimien kasvu hidastu lainkaan. Tästä on seurauksena taimikon nopea sulkeutuminen ,joka estää myöhemmän vesakon kehittymisen lähes täysin. Edellisestä puolestaan seuraa , että ennakkoraivaus käy hyvin toteutetun varhaishoidon seurauksena tarpeettomaksi.
Mielestäni on paljon järkevämpää tehdä kaksi(mahdollisesti kolme) raivausta jo ensimmäisten kahdeksan kasvukauden aikana tahtiin hehtaari / työpäivä , verrattuna siihen ,että painitaan järeämmän materiaalin kimpussa kokonaiskiertoajan puitteissa viikko tai vähän yli/ hehtaari.
Oma lukunsa on vielä se ,että jotkut venyttävät tarkoituksella nuoren metsän kunnostusvaihetta myöhemmäksi, siirtääkseen kalliimman hoitovaiheen muiden tehtäväksi ja muuttaakseen menot saataviksi mahdollisen energiapuutilin ja tukien innoittamana. Sitten ollaan pulassa ,kun metsä päätyy huonoon kuntoon eikä energiapuulla olekaan kysyntää. Kysyntä tyssää ,kun energiapuun tarve vähenee, palsta on liian pieni , logistisesti väärässä paikassa tai sopivaa kalustoa ei ole saatavissa. Se ,että jotkut onnistuvat kaupoissaan ,ei takaa ,että kaikille olisi onni myötä. Suurin osa metsätiloista kuuluu energiapuun osalta nollarajan huonommalle puolelle. Nollarajaa siirretään monta pykälää huolehtimalla taimikkovaiheen toimenpiteistä välittömästi ,kun on tarve.
