Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Yli 30 vuotta erillinen teräöljy omasta säiliöstä ja kymmenkunta vuotta vaseliini. Saattaa olla kehittyneempiäkin systeemejä nykyään.
Vuosituhannen vaihteen bioöljyillä pilattiin monta hydraulipumppua ja saatiin venttiilit jumiin. Ja kuten Nostokoukkukin totesi bioöljy aiheutti käyttäjälleenkin epämieluisia seurauksia . Käsistä lähti nahkat ja orastavat allergiat pääsivät valloilleen. Ehkäpä meikäläisen tukkoinen nenäkin on siltä ajalta peräisin. Mineraaliöljyjen kanssa ei ongelmia esiintynyt. Välillä oli tunne, että bioöljy oli herkempää pääsemään karkuteille mineraaliöljyyn verrattuna. Bio ei ole läheskään aina tae jostakin paremmasta.
Tärkeintä on turvata taimien alkuvaiheen häiriötön kehitys. Varttuneessa ja latvoiltaan hirvien ulottumattomiin kasvaneissa taimikossa riittää syötävää yllinkyllin. On sivuoksia ja kannoista kasvavaa vesakkoa ,joita molempia joutaakin syödä. Sivuoksista löytyy itseasiassa paljon enemmän purtavaa verrattuna taimen latvakasvoksiin.
Hirvikärpästen esiintymisen suhteen olen seurannut vain indikaattoreita , jotka kertovat esiintymisriskeistä.
Kaikki alkaa taimikonhoidosta. Jos se viivästyy, peitteisyys ja hirville sopivan ravinnon määrä lisääntyvät. Samalla lisääntyy todennäköisyys saada taimikkoon kutsumattomia vieraita. Tilanne kehittyy myöhäisen ja liian lievän raivauksen jälkeen niin, että hakkuu on toteutettava liian varhain liian tiheässä kasvavien puiden latvusten supistumisen välttämiseksi. Toimenpiteenä usein energiapuun korjuu. Näissä olosuhteissa hirvi ja hirvikärpäset voivat kokemuksieni mukaan erinomaisesti. Se, että indikaattorit hehkuvat punaisena Visan tiluksilla , ei ole minun ongelmani.
Petoasia näyttää olevan ajankohtainen eduskunnassakin. Itä-suomalaiset maanviljelijät ovat käyneet esittämässä vakavan huolensa maatilojen joutuessa ahdinkoon petojen ja valkoposkihanhien yhteisvaikutuksen seurauksena. Tiloja on jo asetettu konkurssiin ja osa on muuten lopettamisuhan alla kun rahalaitoksetkin pyrkivät rajoittamaan luototustaan ja perimään saataviaan etujensa turvaamiseksi epävarmassa tilanteessa.
Parannusehdotuksiakin on esitetty. Kuuta ei vaadita taivaalta ,vaan tahtoa ratkaista akuutit ongelmat pikaisesti. Hiekka tiimalasissa on jo valunut loppuun.
Yhden tapauksen karhun kuolemaan päättyneestä yllättävästä kohtaamisesta minäkin tiedän . Olen jopa keskustellut asianomistajan kanssa. Tapahtuma sijoittuu nykyistä lakia edeltävään aikaan ,jolloin kyseinen menettely ei johtanut rikostutkintaan ,kun ei vielä ollut tulkintaa törkeästä metsästysrikoksesta. Tänä päivänä kaikki suurpetoihin kohdistuva toiminta tutkitaan aina törkeän metsästysrikoksesta viitekehyksessä. Tuomio voi tosin olla vapauttavakin ,mutta puolustus on toteutettava huolella.
Muistan vielä vanhoja hyviä aikoja ,kun kyselimme syksyn hirvipalaverissa viranomaisten kantaa , miten toimia yllättävässä ja uhkaavassa petojen kohtaamistilanteessa. Poliisi totesi ,että älkää laskeko petoa liian lähelle ,älkääkä yrittäkö liian kaukaa, jos ammutte. Oman turvallisuutenne takia. Nyt pitäisi tyytyä kalistelemaan kattilan kansia.
Mitenkäs Notokoukku suhtautuu tilanteeseen ,jossa oma viisivuotias erinomaiseen tikkiin koulutettu hirvikoira saa harmaaturkkisen lähempää tuttavuutta tekemään pyrkivät koiraeläimen hirvihaukulle? Kun kutsumattoman vieraan hampaat alkavat hamuta koirasi turkkia, tarjoatko ”lapuanliikettä”, vai annatko metsäkaverisi musertua pedon hampaissa?
Jos tarjoat sitä ” lapuanliikettä” , ehkäiset vahingon, mutta samalla joudut ilmoittamaan tekosi viranomaisille. Siitä seuraa tutkinnallisista syistä syyte törkeästä metsästysrikoksesta ja metsästyksen keskeytys ja aseiden menettäminen valtiolle , kunnes asia on käsitelty. Et luonnollisesti palkkaa lakimiestä tueksesi avustamaan oikeudessa, kun asia vaikuttaa päivänselvältä. Kuitenkin prosessi voikin tietyn näkemyksen omaavan tuomarin näkemyksen johdosta kääntyä ei toivottuun suuntaan. Hän etsii teosta sen verran moitittavaa, että saat sakot, menetät aseet ja joudut määräajaksi metsästyskieltoon. Tuleeko sinustakin kenties salametsästäjä, jos tiedät mitä teostasi seuraa ,vai jätätkö koirasi suosiolla pedot armoille?
Ajattelepa asiaa lampurin kannalta susihyökkäyksen jälkeen. Peto palaa rikospaikalle seuraavana yönä syömään tappamaansa turvonnutta lammasta. PAM! Vahingon kohde ja aiheuttaja samaan monttuun ja se on siinä. Toimiva konsti poistaa juuri oikea peto ilman byrokratiaa ja turhia kustannuksia. Puuttuu vain lain siunaus.
Jostakin syystä nämä keinot ovat lain mukaan erityisen epäsuotavia . On nähty paremmaksi vain lisätä byrokratiaa ja tehdä ratkaisu mahdollisimman vaikeaksi. Tilanteen kehityttyä sietämättömäksi on annettu määräaikainen poistamislupa ,joka on jäänyt joko käyttämättä tai poistettu päiviltä kokonaan väärä otus ja saatu aihe lingota lisää sontaa metsästäjien niskaan.
Salatappamisessakin on kaksi eri puolta. Homma on pakko tehdä salaa, jos tilanteeseen korjaamiseksi ei löydy nykylain perusteella parempaa vaihtoehtoa. Vihtavuoren sertipaketti liikkeelle ja suu suppuun. Näin se menee. Varsinaisten metsästysrikostenkin kohdalla katsellaan mieluusti muualle ,kun joku on valmis vähän auttamaan vahinkoja aiheuttaneen pedon poistamisessa. Mikäli ongelma olisi hoidettavissa mutkattomasti ja laillisesti, varsinaiselle metsästysrikollisuudelle jäisi vähän tilaa ja siihen puututtaisiin. Tähän velvoittavat jo metsästysseurojen säännötkin.
No ,mitä sitten jotkut suosittelevat? Lisäämään erävalvontaa! Ei tarvitsisi lisätä, kun lainsäädäntö saataisiin toimimaan. Metsästäjät pitäisivät sen jälkeen metsästyskurista huolta keskenään.
Jälleen uutinen suden talon pihalta viemästä koirasta Viitasaarella. Koskaan ei tiedä, missä peto iskee. Nämä syksyn aikana susien käsittelyssä menehtyneet koiratkin oli laskettu vapaaksi alueilla , joilla ” ei pitänyt olla susia”. Sattui vain olemaan.
Koirien maastokokeiden järjestäminen käy hankalammaksi ja paikoin mahdottomaksi. Kokeissa menestymisessä mitataan koiran arvo. Hyväkään metsäkoira ei ole vahingon seurauksena tehdyssä arvioinnissa juuri minkään arvoinen ilman koesuorituksessa saatua statusta. Pelkkä kylän miesten kehuminen ei riitä. Koirien arvo siis alenee ,kun niiden kykyjä ei voida vahvistaa koesuoritusten avulla. Tämä tulee entisestään vähentämään haluja hankkia koira ,jos menetys ja kova työ jää vahinkotilanteessa vaille korvausta.
Metsästyskoirien/hirvi rekisteröintitilastot ovat jo jyrkässä laskussa. Koirattomuus onkin seuraava hirvikannan hallintaa rajoittava tekijä.
