Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Yksinkertaisuudessaan ei olla paneuduttu riskeihin, mitä ennallistaminen aiheuttaa. Kaadetaan eläviä puita ötökän ruuaksi ja aiheutetaan laajeneva luonnontuho. Tämän seurauksena joudutaan turvautumaan ennenaikaisiin hakkuisiin kasvavissa metsissä , vaikka kiertoaikoja tulisi pidentää. On haaskattu varoja ja tehty turhaa työtä ja pahennettu lopulta tilannetta varsinaiseen tavoitteeseen nähden. Antaa luonnon hoitaa ennallistaminen, jos se koetaan tarpeelliseksi. Rahalle on parempaakin käyttöä.
Mikä on lopulta vastoin ohjeita toimimista? Ei sitä kaivuria saa kohteelle, jos edessä on paksuja puita. Ja kyllä se ötökkä löytää evästä niistä pienistäkin maahan kaadetuista puista. Kun vesi nousee ojien patoamisen seurauksena, havupuille käy huonosti ennemmin tai myöhemmin ilman tuulen apuakin.
Iltalehti kertoo pahsti pieleen menneestä ennallistamisyrityksestä Savossa. Toteuttajat joutuivat vastuuseen seurauksista, mutta kuka ottaa vastuun ,jos suunnitelma on huono? Ennallistaminen sisältää isoja riskejä. Kaivinkoneelle ojan tukkimista varten raivattu reitti laajeni tuulen kaataessa isoja puita ja kirjanpainaja iski. Nyt syytä vieritetään yrittäjän niskoille.
Eihän yhtiöt jk- metsistä puuta osta kun pakosta miellyttääkseen suojeluväkeä ja senkin vähän hintaan, jonka ”kuusiuskova” ansiokkaasti edellä kertoo. Lisäksi yrittäjät korjaavat puut aukkotaksalla ja kantavat epäonnistumisesta kaikki riskit. Valveutuneet yrittäjät eivät hevillä sotkeudu puun korjuuseen jatkuvapeitteisestä metsästä. Eivät pilaa mainettaan toivottomissa olosuhteissa.
Kokemuksesta MaalaisSepon kanssa täysin samaa mieltä. Yli 30 vuoteen motohommissa mahtuu monta…liian monta…tarinaa siitä kuinka turvemaiden suojuspuuhakkuut ovat olleet väärä ratkaisu. Kannattaa käydä näidenkin tuulien tekosia tarkastelemassa turvemailla ennen, kun sortuu samaan virheeseen.
Kylmä fakta on ,että hyvin hoidettu jaksollinen 100 han metsätila tuottaa jatkuvasti enemmän puuta verrattuna vastaavan kokoiseen jatkuvapeitteistä menetelmää käyttävään tilaan. Lisäksi jatkuvassa kasvatuksessa puustopääoma kuihtuu vähitellen uudistumisen epävaemuuksista johtuen. Se on valitettavasti usein vasta seuraavan omistajan murhe, mikäli kukaan raiskiota edes myöhemmin huolii riesakseen.
Mikäs taho on kehittänyt sitä teknologiaa? Hyöty kehityksestä kuuluu kehittäjälle. Ei niille, jotka eivät ole tehneet mitään asioiden parantamiseksi. Sama tilanne metsässä. Joilla on hyvin hoidettuja metsiä ,ja joista saa ympäri vuoden kustannustehokkaasti puuta teollisuuden käyttöön, saavat puistaan oikeutetusti parempaa hintaa. Jk- metsä ei kuulu tähän ryhmään.
Perko voi profetoida mitä hyväänsä, mutta fakta on se , että teollisuus ei pysty laajemmasti ostamaan korjuukustannuksiltaan yhtä kallista puuta, mitä jk- metsistä on keräiltävä. Tuotanto siirtyy niihin maihin , joissa puu tehtaille saadaan halvemmalla. Toinen vaihtoehto tietysti on pudottaa kantohintoja roimasti. Nyt hintataso on säilynyt puhtasti jaksollisen menetelmän ansiosta.
