Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Jos Gla on jäänyt siihen käsitykseen ,että minä koen hirven ongelmattomaksi , on päätelmä väärä. Olen kokenut hirvikannan hallinnan varsin haastavaksi. Suomen runsaat ravintovarat antavat kannan kasvulle loistavat edellytykset . Luonnontilaisella Isle Ryalen saarella hirvikanta vaihtelee 7-44 /1000 ha haarukassa vasatuoton ollessa vain kolmannes verrattuna Suomen vasatuottoon. Ravintovarat ovat maassamme huomattavasti paremmat Isle Royaleen verrattuna.
Monesti on ihmetelty , mistä hirviä oikein sikiää ,kun ne tuntuvat olevan välillä paikallisesti ihan loppu. Ruotsalaistutkimuksista löytyi tähänkin valaistusta. Tutkimuksissa suljetulla alueella kahdeksan hirven lauma kehittyi 60 hirven tokaksi viidessä vuodessa ,kun ravintoa oli runsaasti tarjolla!
Metsästystä ja metsästäjiä on helppo arvostella. Edellä kertomani toivottavasti valaisee hieman ,miten ison haasteen edessä hirvien suhteen ollaan. Kanta pystyy hyvin nopeasti kasvamaan hallitsemattomiin mittoihin ,jos ote vähänkin herpaantuu. Olemme olleet onnekkaita ,että tilanne on saatu haltuun tähän saakka. Uusien järjestelmien ja toimintatapojen avustuksella kannan kehitykseen on voitu reagoida huomattavasti nopeammin verrattuna esim. aikaan kymmenen vuotta sitten. Pedot ja metsästäjien ikääntyminen voivat kuitenkin muuttaa kehityksen suunnan. Metsänomistajien omat toimet voivat pelastaa pahimmalta. Juhlapöytää hirville ei kannata pitää jatkuvasi katettuna. Se ,että hirvivahingoista päästäisiin jollakin keinolla kokonaan eroon, on epärealistinen toive. Ei päästy 50 vuodessa eikä päästä jatkossakaan.
Metsävahinkoja koskevat korvaushakemukset eivät ole ainoat tekijät ,jotka kertovat hirvien vähenemisestä . Kolaritilastot näyttävät kehityksen suunnan. Metsästyksen yhtydessä tehdyt havainnot ovat myös laskeneet vuodesta 2018 vuoteen 2022. Vasoja sai pari vuotta sitten hakemalla hakea. Vahingot tunuvat koettelevan vain harvoja ja valittuja ihmisiä , vaikka tapahtuisi mitä. Hirvikanta on kuitenkin ollut näin alhaalla viimeksi lähes 30 vuotta sitten.
Puoli milliä maksettuja korvauksia vuodessa ei oikein anna kuvaa kovin massiivisista tuhoista. Viisi milliä oli tarjolla ,puolikas kelpasi ja vuosi vuodelta anomuksia on tullut vähemmän. Eikö se ole merkki muiden samaan suuntaan osoittavien idikaattoreiden ohella ,että hirvikanta on laskenut?Talvehtimisalueilla vahingot eivät lopu koskaan. Kokonaisia talvehtimisalueita on kuitenkin viime vuosien tehometsästyksen vuoksi lakannut olemasta kokonaan.
Kernaasti . Puolet uudistusaloista on jo nyt huonossa kunnossa eikä osa aukoista uudistuisi ollenkaan.t
Ei muuten tunnuta kannettavan huolta siitäkään ,että hyönteistuhot ovat viisinkertaistuneet viidessä vuodessa. Korvauksia oli maksettu jo vuonna 2022 kolme kertaa enemmän verrattuna hirvivahingoista maksettuihin summiin ja pahentuneet tuhot vuodelta 2023 ovat vielä korvaamatta . Hirvien ja hirvimiesten kontolle näitä murheita on sitten turha siirtää. Ne kuusikot ,joissa tuhoja ilmenee on perustettu aikaan ,jolloin hirvi oli harvinainen ja jopa rauhoitettu.
Vanhojen metsien suojelu ja jk tulevat lisäämään tuhoja kypsässä iässä olevissa metsissä. Näiden rinnalla muutama pienialainen hirvien aiheuttama laadunalenema satunnaisissa taimikoissa on kohtalaisen pieni murhe.
Tilanne voi tosin muuttua haastavammaksi, kun parituhatta sutta yrittää pitää metästyksen estymisen seurauksena syntyvää 20 hirven/1000ha kantaa kurissa . Paikoin jopa suurempaakin. Siinä kulluu tricopurkki jos toinenkin ,mikäli mo uskaltaa mennä sitä levittämään .
PS . Metsästyksessäkin voi ilmetä varovaisuusperiaate samoin ,kuten taimikonhoidossa. Isäntä jättää taimikkoon ylimääräistä puuainesta varmuuden vuoksi . Samaan voivat metsästäjätkin syyllistyä. Vaikutukset ovat kuitenkin mittasuhteiltaan ihan eri luokassa. Metsästäjän varovaisuus voi lisätä vahinkojen todennäköisyyttä hiukan ,mutta isäänän jättäessä taimikkoon puolet tai kaksi kolmannesta liikaa istutustaimien kanssa elintilasta kilpailevaa kasvustoa, on koko taimikko pilalla muutamassa vuodessa.
Ajatelkaa positiivisesti . Luontainen hirvikanta olisi keskimäärin kuusinkertainen nykyiseen verrattuna ,jos tilanteeseen ei olisi puututtu. Vaihteluväli 7-50 hirveä tuhannella hehtaarilla. Nyt hirviä esiintyy korkeintaan puolet tuosta minimimäärästä. Tämä ei tietysti Visan mieltä lämmitä. Pahemminkin voisi olla. Tuota luontaista minmimäärää oltiin lähellä yli 20 vuotta sitten. Luontainen tila lähenee tästä eteenpäin sitä mukaa ,kun metsästäjät vähenee tai metsästys käy muuten mahdottomaksi.
Annelilta hyvää pohdintaa.
Erämessujen yhtydessä olivat petoasiat jälleen esillä. Kädettömyys tuntuu vaivaavan edelleen. Auttaisiko virkistämään ajatuksia sanoista tekoihin ,jos hirvenpyytäjät ryhtyisivät jahtiin tulevalla kaudella vasta lumien tultua maahan ja suden ollessa paikkakunnalla pysyisivät kotona?
Suurriistavirka-apu on ehtynyt jo monella paikkakunnalla. Lisäksi yksittäiset toimintaan osallistuneet ovat alkaneet kieltäytyä tarjotuista tehtävistä. Pakottaa ei voi ,kun homma on vastikkeetonta vapaaehtoistyötä.
Kuinkahan villiksi tilanteen annetaan kehittyä ennen ,kun suurpedoilta poistuu absoluuttinen koskemattomuussuoja? Asiat kehittyvät huolestuttavasti suuntaan , jonka seuraukset muodostuvat monille epämiellyttäviksi. Ei vähiten virkavallalle eikä metsänomistajille. Ei tämä korjaannu lakeja kiristämällä ja metsästäjiä jahtaamalla .
Itsekin mietin suoritanko hirvikoetta enää lainkaan. Lisenssi ei ole enää voimassa. Ehkä parempi luopua leikistä. Jos peto tulisi ”kuokkavierailulle” jahdin yhteydessä ,siltä voisi lähteä henki.
Tämä malli ,mikä on toteutunut Annelin tapauksessa olisi ainoa järkevä tapa toimia. Alle 60- litraiset metsiköt korjattaisiin hankinnalla ja tehdystä työstä urakoitsija laskuttaisi suoraan isäntää. Vastaavia on ollut mhy:n toteuttamina laajemminkin . Monissa tapauksissa lasku on ollut reilusti tuloja isompi.
Tästä mhy on saanut osakseen joskus ansiotonta arvostelua. Tehdystä työstä on kuitenkin maksettu asiallinen korvaus ja metsä saatu pelastettua pahemmalta. Tulopuoli vain ei olekaan ollut maanomistajan mielestä riittävä. Markkinatalous on kuitenkin toiminut.
Se ,että tänään ostetaan lähes kaikki ,mikä haisee puulta , ei tarkoita , vastaava toteutuisi tulevaisuudessa. Vähemmän kiinnostavat kohteet jäävät pois ostoslistalta sitä mukaa ,kun puunkäyttö kuihtuu. Tälläkin hetkellä kopeloidaan mieluimmin tukkipinoja ,kun lähdetään pienipuisiin rääseiköihin energiapuuta haeskelemaan. Tämä tulee jatkumaan ,kun siihen on opittu. Tarpeet tyydytetään käyttämällä isompaa materiaalilla.
Energialaitoksia ei kiinnosta pätkääkään taimikoiden perkaaminen. Niiden tavoitteena on saada energiatarpeensa tyydytettyä mahdollisimman taloudellisesti ja nopealla aikataululla. Jos olltaisiin pelkän pienpuun varassa koittaisi monelle vilu.
Miettikääpä kauanko on kerättävä pystyrisuja siihen määrään ,jota esim. Visan esillä olleesta hakkuusta kertyi hakkuutähteinä ja kantoina hehtaaria kohti? Otetaan vielä huomioon ,että ko 650 motin jalostuksen jälkeen 60% siitäkin määrästä päätyy energiaksi . Jokainen voi tahollaan miettiä ,onko tarkoituksenmukaista seikkailla taimikossa konevoimin hehtaarilta kertyvän 20 motin nökkösen perässä ja käyttää vielä eri kalustoa? Visan kohteelta energiaksi päätyvää materiaalia kertyy kaikkiaan lähes tuhat mottia ,kun lasketaan yhteen ainespuun jalostuksesta keryvät kertyvät sivuvirrat, hakkuutähteet ja kannot. Vastaavaan määrään kokoon saamiseksi joutuisi kahlaamaan kymmeniä hehtaareita risukoita eri puolilla maakuntaa.
Kyllähän nuo ar:n näkemykset jo kertovat kuinka kieroon porukkaa on kasvatettu. Miksipä sitä itse tekemään ,kun viivyttelemällä saadaan palkkioksi rahaa ja toiset hoitavat ikävät hommat. Laiminlyönnistä aiheutuneet kulut eivä muuksi muutu, vaan kasvavat 10-20%/vuosi hankkeiden viivästyessä. Siirtyvät toisten maksettaviksi ja velat muuttuvat saataviksi.
