Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Hirvikanta pitäisi viisinkertaistaa ,mikäli halutaan metsästyksestä kaupallisesti kiinnostavaa ulkomailla.
Valkohätien metsästyksessä kaupallisuus näytteli aiemmin suurta roolia. Jahtia oli aluksi tarjolla vain herroille ja varakkaille. Kuinkas siinä kävikään? Tällä hetkellä jahtituristit suuntaavat sinne, missä saalis on taattu. Myös Suomesta. Jos saalistiheyttä on tarjolla ulkomailla kymmeniä yksilöitä tuhannella hehtaarilla, olemme heikoilla tarjotessamme vastaavalle pinta-alalle vain yhden mahdollisuuden. Emme myöskään kykene ylläpitämään niitä puitteita palveluineen, joita rahakkaat asiakkaat vaativat.
Muutos toiseen suuntaan aiheuttaisi sen, että hirvi lakkaa kiinnostamassa metsästyksen kohteena ja kannanseurantaa ei myöskään tehtäisi. Muutama vuosi, niin oltaisitin entistä pahemmassa tilanteessa. Ei vain olisi enää halukkaita eikä osaamista,mikäli hirviä aiotaan vähentää. Suuret ikäluokat häipyvät vahvuudesta ja nuorilla on muitakin vaihtoehtoja harrastaa. Harrastukseen ei myöskään sitouduta entiseen malliin . Koko porukkaa on nykyisin hankalaa saada yhtä aikaa koolle. Jos lisäksi seurueen koko on alle 10 henkilöä, ei kummoisia passiketjuja viritellä.
Keskustelin viikonloppuna keski- ikäisen metsästäjän kanssa, joka oli pitkään pohtinut aloittaako harrastuksen. Oli kuullut muilta ja kokenut itsekin, että harrastus on tylsä. Kiinnostus kuitenkin heräsi onnistumisten myötä ja ilmeisesti jatkuu, kun hänen kohdalleen osui kaksi peräkkäistä kaatoa. Vastaavasti niille jotka miettivät jatkoa, alkoi mielessä voimistua ajatus lopettamisesta. Tilanteita ei ole osunut kohdalle vuosiin. Kaadoissa oli runsaasti onnea matkassa. Saaliiksi saadut kaksi hirveä olivat ainoat havainnot hirvistä kahden päivän aikana, vaikka kolme koiraa yritti löytää saalistettavaa.
Kehvelille on todettava, että samalla saisi heittää hyästit suomalaiselle karjataloudelle ja liikkumiselle luonnossa. Jo tällä hetkellä ollaan maaseudulla lopen kyllästyneitä petojen aiheuttamiin haittoihin. Arki ei suju ilman erityistoimenpiteitä.
Lumiaro on kommentissaan oikeassa,….teoriassa. Vahinkojen lisääntymistä hän ei ota huomioon. Jos hirvikanta saisi kehittyä luonnon kantokyvyn mukaan, hirviä olisi esim . maapinta-alaltaan Konneveden kokoisessa ( runsas 500 neliökilometriä) kunnassa enimmillään 2000 ja alimmillaankin yli 500. Tällä hetkellä sallitaan vastaavalle alalle vakiintuneen käytännön mukaan vain 160 yksilön talvehtiva kanta.
Mitä petojen vaikutukseen tulee, edellä kerrottua luontaista hirvikantaa ei pystyisi kurittamaan merkittävästi edes 20 sutta vastaavalla pinta-alalla. Tarvitaan 40….ja huom! Tämä koskee tilannetta, jossa ihminen ei vaikuta tekemisillään luontoon millään tavalla.
Esimerkin ainekset on koottu tutkimuksista 100 vuoden ajalta luonnontilaiselta Isle Royale saarelta P-Amerikasta. Saaren maapinta-ala 530 neliökilometriä.
Aineistossa oli uutta tietoa sen verran, että hirvikannan kasvettua 2000 yksilöön saaren petomäärä tuplattiin ihmisten toimesta . Hirvien määrä putosi muutamassa vuodessa neljännekseen, kun pedot tappoivat kaikki vasat. Tätä ei olisi tapahtunut ilman ihmisen toimia.
Tuikkasin juuri äsken suojelijoiden ketjuun ajateltavaksi, millainen määrä susia tarvitaan hirvikantaa tasapainottamaan. Olivat vetäneet herneen syvälle sieraimiin, kun näkivät videon hirven viimeisistä hetkistä ennen armonlaukausta. Hirvellä pää pystyssä ja koira nyppimässä perskarvoja.
Kukaan ei (toivottavasti) yritä ampua armonlaukausta koiran ollessa hirven kimpussa. Viivyttely koettiin suojelupiireissä vakavaksi rikokseksi ja sai jyrkän tomion. Aikalailla eri taajuuksilla kuljetaan käytäntöjä ymmärtämättömien äärisuojelijoiden kanssa. Se ei ole paha ,jos peto rääkkää saalistaan viikon ennen saaliin menehtymistä. Ei kuulemma mitään väliä, kun eläimillä ei ole tunteita. Jostakin kumnan syystä vedotaan kuitenkin eläinten tuntemuksiin siinä vaiheessa ,kun hirveltä kaadetaan vasa. Porsaatkin ovat älyllisiä ja tuntevia eläimiä. Vain pedoilla ei ole tunteita ja ne saavat touhuta kaikkea mahdollista suojelijoiden mielestä.
Otetaan esimerkki petojen vaikutuksesta saaliseläinkantoihin.
Isle Royalen kansallispuisto P-Amerikassa ( saari) . Pinta-ala 530 neliökilometriä . Luinnontilainen ja vastaa ilmastoltaan Lounais-Suomen olosuhteita. Seurantajakso 100 vuotta. Hirvikanta ylimmillään noin 2000 yksilöä alimmillaan neljännes siitä. Luontainen petokanta parikymmentä sutta.
Vain ravinnon määrä näytti merkittävää osaa hirvikannan vaihtelussa, kunnes petojen määrä tuplattiin liki 40:een. Muutamassa vuodessa hirvikanta putosi vain neljännekseen 2000:sta 530:een. Lopulta yhtään vasaa ei säilynyt hengissä. Kannattaa huomata, että kanta romahti kuitenkin ihmisen vasta puututtua tilanteeseen. Ei luonnollisista syistä. Sitäkin sietää pohtia , millaista olisi elämä, jos jokaisella paikkakunnalla olisi 20 sutta tai enemmän. Vasta niillä määrillä on sorkkaeläinkantoja vähentävä vaikutus.
Iso osa peuroista jää kaatamatta, jos talviruokinta kielletään. Toinenkin kasvava uhka kannan kasvun suhteen on olemassa. Liian suurten saalismäärien käsittely maistuu monesta jo puulta. Tässä saattaa olla syy siihen, että valkohäntäpeurat lisääntyvät joillakin alueilla. Kun koirien käyttö on lisäksi käynyt susien takia liian haastavaksi, ei voida kun seurata katseella tilanteen edistymistä.
Hirviä ei talviruokita ja silti ne lisääntyvät niin , että kanta kaksinkertaistuu kolmessa vuodessa, jos hirviä ei metsästetä. Kymmenessä vuodessa hirviä olisi jo miljoona. Valkohännätkin lisääntyvät samaa tahtia ihan ilman talviruokintaakin. Ravitotilanne on parantunut niidenkin kohdalla merkittävästi ilmaston lämpenemisen ja lumettomien talvien asiosta.
Ongelma sorkkaeläinkantojen kasvun suhteen johtuu siitä, että kannan seuranta on ollut riittämätön ja on reagoitu liian myöhään. Petojen kohdalla ollaan samassa tilanteessa. Nitä on jo niin paljon ,että niistä on enemmän haittaa ,kun hyötyä sorkkaeläinkantojen säätelijöinä. Nyt kärsitään suojelujärjestöjwn neliraajajarrutusksen seurauksista. Tehokkaimmat kantojen säätelykeinot jäävät monissa pitäjissä käyttämättä petojen takia. On toki pitäjiä, joissa hirviä riittää vain pedoille ja hirvi on kokonaan rauhoitettu.
Kyllähän siinä tapaukseessa ,että jaksottaisen kauppaerä on pieni tai huonolaatuinen , maksetaan luonnollisesti alempaa hintaa. Hyvistä puolestaan niin isoja summia, että niitä ei edes kerrota. Tässä keskustellaan kuitenkin keskihinnoista ,jotka jäävät jatkuvan puolella 10- 20% jaksottaisen keskihintojen alapuolelle. Siitä ollaan hiirenhiljaa, kuinka monta jk- kauppayritystä jää toteutumatta. Kysessä ”aidot” jk- kohteet. Ei jaksottaisen menetelmän etupainotteiset yläharvennukset, joissa metsänomistaja siirtyy jatkuvaan kasvatukseen tinkiäkseen kuluista.
Elisa aaltola haluaa vain susille lisää ruokaa. Syyllistää metsästäjiä julmuudesta, kun tappavat hirviemiltä vasat ! Hirviäidistä tuntuu pahalta! Hirvilehmä ei ilmeisesti traumatisoidu , jos saman lopputuloksen aiheuttaa susi. Ei, vaikka vasa kituisi pitkäänkin ennen kuolemaansa pedon käsittelyssä.
