Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Metsät eivät todellakaan kuulu vain metsästysharrastajien käyttöön. Sitäkin metsä on vain osan vuodesta.
Metsässä liikkuvia ja luonnonantimia kerääviä on lopettanut metsäiset harrastuksensa runsastuneen petokannan myötä. Ei auttaneet täälläkään selitykset petojen vaarattomuudesta ,kun karhu vieraili keväällä taajamassa tämän tästä . 112:een lähti lukuisia soittoja.Moni ei uskalla vieläkään lähteä edes lyhyelle metsälenkille. Ajavat mieluummin kuntosalille tai jättävät liikunnan kokonaan väliin.
Marjastuksesta on tullut katoavaa kansanperinnettä. Marjametsään uskaltautuvat vain harvat. Marjaturistien laumat muodostavat sääntöä vahvistavan poikkeuksen.
Mitä Ruotsin tilanteeseen tulee, siellä metsästettäisiin kernaasti enemmänkin ilman viherterroristien jarrutustoimia. Suomessa pelataan puolestaan virheellisen alhaisten kanta-arvioiden pohjalta ,josta korkeaksi kohonnut viranomaistyönä poistettujen petojen määrä vain kertoo. Kanta on kasvanut huimasti huolimatta siitä, että tappomääräyksiä on kirjoitettu kiihtyvään tahtiin. Tappomääräyskin on laiha lohtu , kun ennen sitä on ehtinyt tulla jo vahinkoja. Miljoonia on syydetty ” suven persiiseen” , kun lasketaan vahingot ja työmäärä , mikä pedoista tänä päivänä aiheutuu.
Petomäärän reippaalla pudottamisella mahdollistettaisiin mittavat säästöt valtiontalouteenkin. Maaseutukin pysyisi edelleen asuttuna, jos petoja olisi vähemmän. Tällä hetkellä pitovoimaa on niukasti ,ja sekin vähenee samaa tahtia, kun petokanta kasvaa.
Meillä ei ole eikä tule ongelmaa petojen geeniperimän kohdalla . Itärajan takaa on luvassa täydennystä rajattomasti. Onko valkohäntienkään perimässä valittamista? Niiden kanta on saanut alkunsa maassamme vain kourallisesta yksilöitä. Ongelmaksi on vain muodostunut se ,että ne menestyvät maamme olosuhteissa paljon paremmin, kun jotkut toivoisivat. Pedot menestyvät vahvempina vielä paremmin. Lisääntyivät ja voivat hyvin silloinkin, kun niitä metsästettiin. Nyt vain taivas on rajana niiden hyvinvoinnille. Eivät tapa edes toisiaan normaaliin malliin, kun syötävää on yllinkyllin ja ravinnon määrä kasvaa, kun saaliseläimiä on mahdoton metsästää.
Nyt ei ole aikaa näpertelyyn . Petojen määrää on saatava reilusti alemmas, vähintään puoleen nykyisestä ja pian. Sama koskee valkoposkihanhia. Kohta Itä-Suomessa ei voi harjoittaa karjataloutta lainkaan ,kun hanhet syövät enemmän kasvustoa, kun karja, jolle se on alunperin tarkoitettu.
Keskisuomalaisessa oli tänään uutinen , että Viitasaarella ei tarjota koululaisille ”susikyytejä”. Petohavaintoja on tehty kuitenkin tasaisesti pitkin pitäjää. Häätöyritykset ovat”parantaneet” tilannetta niin, että kyytejä ei järjestetä.
Sietää miettiä ,mitä karjankasvattajien ja metsästäjien mielessä liikkuu tällä hetkellä. Koiran laskeminen hirven jäljille on venäläistä rulettia, jossa kuusireikäisessä rullassa on vähintään kolme patruunaa ja karjan säilyminen ilman vahinkoja laitumella on yhtä todennäköistä. Tämä yltiösuojelu suojelee maaseudun tyhjäksi. Kuka tästä hyötyy? Vastaus löytyy, kun katsoo itään.
Gla joko muistaa väärin tai olen muotoillut kirjoitukseni epäselvästi kertoessani srva:n pidättäytymisestä tehtävistään petovaaran vuoksi. Hyväksyin ratkaisut täysin ja kuvittelin ,että päättäjät saataisiin sillä keinolla heräämään ja ymmärtämään tilanteen vakavuuden.. Kun toimivia päätöksiä ei näytä syntyvän, on otettava järeämmän keinot käyttöön.
Päivääkään ei ole enää aikaa vitkutella muuten olemme ennen näkemättömissä ongelmissa. Eikö ole opittu mitään hirvikannan kasvusta sietämättömälle tasolle. Sama koski valkohäntäpeuroja ,kun herättiin kannan kasvuun liian myöhään. Kohta meillä on kaikkia näitä liikaa ja suurpedot vielä lisänä, kun metsästys käy mahdottomaksi. Esimerkkejä on jo olemassa ja alueet joilla ei voi metsästää tehokkaasti lisääntyvät kiihtyvään tahtiin. Nyt olisikin viisasta pitää sorkkaeläinjahdeista vähän taukoa ,että tilanteen vakavuus ymmärrettäisiin ja saataisiin ongelmaan pysyvä ja kestävä ratkaisu. Ei ole paljon vaadittu. Tarvitaan vain oikeita tekoja.
Minäkin olen omistanut toimivan hirvikoiran. Luovuin siitä muutettuani taajamaan, jossa ei ole viisasta pitää haukkuvat koiraa. Siinäkin tilanteessa luopuminen oli tuskainen kokemus. Vielä suurempi tuska seuraa pedon raatelemasta metsästyskaverista.
Toistan vielä ,että ainoa laillinen keino kiirehtiä petopoliittisia ratkaisuja on pidättäytyä koirien käytöstä. Selviää kerralla ,miten tärkeästä asiasta on kysymys. Vatuloitu on jo ihan tarpeeksi kauan. Jos nyt ei löydetä ratkaisua , on susia vuoden päästä eräiden laskelmien mukaan jo yli tuhat! Sekaan ei mahdu siinä vaiheessa enää yhtään koiraa.
Toki toinen vaihtoehto on , että susi ammutaan tulevana syksynä aina kohdattaessa. Siihen en kuitenkaan voi ketään yllyttää, kun homma on toistaiseksi laitonta.
Pallo on eduskunnalla. Lakeja laatimaan edustajat on valittu. Nyt olisi erinomainen tilaisuus tehdä sellainen laki ,joka toimii, että kansan ei tarvitse turvautua laittomuuksiin.
Suurpetojen metsästyksen estämisellä ei ole enää mitään perusteita. Biologisia kaikkein vähiten. Kannat ovat vahvistuneet silloinkin , kun petoja metsästettiin. Nyt kasvu on räjähtämässä. Käykö kuten valkohäntienkin kohdalla?Herätään vasta, kun on jo liian myöhäistä.
Geeniperimän kapenemista ei voi käyttää verukkeena metsästyksen kieltämiselle. Valkohäntiäkin tuotiin maahamme alunperin vain viisi yksilöä. Nyt otuksia on enimmillään yli 100 000 eikä kantaa meinata kaikin paikoin saada alenemaan millään. Pedot ovat vielä vaikeampi rasti ”pienempiäkin pitoisuuksina”.
Eli toistan vielä, että pystyt naulaan ja koirat kotiin siihen saakka ,kun suurpetoja voidaan taas laillisesti metsästää! Valtiovallan on pystyttävä ratkaisemaan tämä asia viipymättä ja niin ,että päätökset myös pitävät.
Samaan päätöskokonaisuuteen tulisi lisätä myös vain petojen kuvaamiseen tarkoitettujen haaskojen ylläpitokielto. Ainoastaan pyyntitarkoitksessa ylläpidettävät haaskat olisivat sallittuja. Jälkimmäisellä taattaisiin mahdollisuus pyytää pienpetoja. Samalla annettaisiin yksi työkalu lisää vahinkoja aiheuttaneen pedon eliminoimiseen lähes verekseltään pedon palatessa myöhemmin syömään aiemmin tappamaansa saalista/kotieläintä. Tämä voisi tapahtua joustavasti ilman laajempaa byrokratiaa. Pelistä olisi näin menetellen mahdollista poistaa juuri se ongelmayksilö ja vahingonteko sen yksilön kohdalla loppuisi siihen.
