Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Rhy laatii verotussuunnitelman lukelta saamansa ja arn:n esittämän tiedon perusteella. Jokainen seura voi kuitenkin hakea lupia oman harkintansa mukaan. Rhy ei vaikuta lupaprosessiin suunnitelman tekemisen jälkeen. Vastuu lopullisen hakemuksen sisällöstä on paikallisella seuralla.
Oman paikkakuntani sisältä löytyy läpi mennyt pyyntilupahakemus pinta-alayksikköä kohti tuplamäärälle hirviä verrattuna siihen ,mitä yli 95%:lle kokonaispinta-alasta muut hakijat hakivat. Sillä kohtaa kyllä heräsi vahva epäilys siitä, että havaintotietoja oli hieman manipuloitu poikkeusseuran kohdalla. Vastaavalla pyyntilupamäärällä pinta-alaan suhteutettuna olisi paikkakunnan hirvet ammuttu yhdettömiin.
Sitoutumisessa on olosuhteiden pakosta joustettu jo vuosia , mutta pienien porukoiden kohdalla osallistujakato on jo kriittisessä pisteessä ja korostuu, jos joukosta poistuu yksikin avainhenkilö.
Niitä halukkaita löytyy vain ruuhkasuomesta , muualla on vain menokkaita. Matkat ovat nykykustannuksilla ongelma ,joten koko syksyn kestävään reissaamiseen vieraille paikkakunnille löytyy vähemmän halukkaita. Sillä joukolla ei ratkaista jatkuvuuden asettamia haasteita. Aktiiveja tulee löytyä omalta paikkakunnalta .
Ei taida monillakaan olla tiedossa ,että alunperin metsästysseurat perustettiin varmistamaan maanomistajien saaliita . Perustajat olivat suurtilallisia. Säännöissä oli tiukoja rajoituksia ,joilla rajoitettiin maattomien mahdollisuuksia metsästää. Myöhemmin johtotehtävissä oli lähes poikkeuksetta runsaasti maata omistavia henkilöitä. Vasta siinä tilanteessa ,kun hirvikanta oli karkaamassa hallinnasta ,alettiin pitkin hampain ottaa maattomia mukaan toimintaan.
Nyt niitä maattomia on suorastaan rukoiltava mukaan ,että toiminta saadaan jatkumaan. Tarjolla olevia harrastusmahdollisuuksia on valtavasti eikä hiljaisten salojen kiertämiseen oikein löydy innokkaita. Luonnossa voi liikkua muutenkin yksin tai porukoissa ilman paineita. Kalliisiin aseisiin ,koiriin ja maastoajoneuvoihin ei tarvitse investoida eikä sitoutua koko syksyksi pyytämään eioota.
Metsästysharrastuksen vetovoima säilyy ,jos saalista on tarjolla. Nykyisessä tilanteessa rivit ovat jo harventuneet muunkin ,kun luontaisen poistuman ansiosta. Sietääkin pohtia, kuka sen muutaman vuoden kuluttua koittavan hirvikannan räjähtämisen hoitaa. Siitä kannattaa olla ihan oikeasti huolissaan.
Siellä hoitamattomassa riukuuntuneessa metsässä on hirville niukasti syötävää ,kun sopiva pintakasvillisuus on kuihtunut valon puutteessa ja vihreä lehvästö hirvien ulottumattomissa. Paine kasvaa hoidetuilla kuvioilla ,kun sieltä löytyy kaikkea.Suurin vahinko kiertoajan kuluessa tapahtuu kuitenkin näillä riukuuntuvilla kohteilla ,joilla tukkia kertyy vain nimeksi .
Sekin on syytä pitää mielessä ,että nykymuotoinen metsätalous on osasyy hirvikannan kasvuun. Hirvien määrä alkoi kasvaa voimakkaasti yhtä aikaa metsätalouden tehostumisen myötä eli samaan aikaan ,kun puustonkin kasvu lisääntyi 50 vuotta sitten. Miljardin kuution kasvua tänä aikana hirvi ei ole pystynyt estämään.
Mantraa siitä ,että kullekin maapohjalle ei voisi istuttaa sopivaa puulajia ei nykyisillä hirvitiheyksillä kannata jatkaa. Ruotsissa metsät uudistetaan nykyään sillä puulajilla ,joka maperässä menestyy ,vaikka hirviä ja muita sorkkaeläimiä on moninkertainen määrä Suomeen verrattuna. Ruokailupainetta suppeille alueille on näin menetellen saatu vähennettyä ja merkittävien vahinkojen osuus on lähtenyt laskuun.
Moni valitettavasti huomaa vain hirven jätökset ,mutta ei näe ,mitä puiden latvusten kohdalla tapahtuu. Jos männylle istutettu metsä on täynnä ylitiheyden takia latvuksensa menettäneitä hieskoivuja , syypää löytyy kaksijalkaisten puolelta ei nelijalkaisten.
Turhaa tuo Anttooni poraa. Metsiemme puuston määrä on kasvanut viimeisen 50 vuoden aikana 70% 1,5 miljardista kuutiosta 2,5:een. Kasvu on siis ollut jatkuvastinpoistumaa suurempi. Vaikka hirviä on ollut välillä pitkiä aikoja tuplasti nykyinen määrä , ei kasvu ole hiipunut. Myös kaikille puuta jalostaville tahoille on löytynyt riittävästi tavaraa jalostettavaksi .
Jos vielä mennään vertailun vuoksi vilkaisemaan väestökehitystä viimeisen sadan vuoden jaksolla , maamme väkiluku on kasvanut lähes 2,5 miljoonalla sierainparilla. Jokainen näistä on haitallisempi luonnolle verrattuna hirveen.
Niin…rahalla saa hirvikannat pysymään tukevasti korkealla.
Vieläkin ihmetyttää suomalaisten huolet muutamasta hirvestä. Puuta menee monim verroin enemmän pilalle hoitamattomina kasvavissa tiheiköissä. Puolitetaan ensin se kehitys ja keskustellaan sen jälkeen hirvistä ,jos on aihetta.
Yllätys,yllätys! Tarmo esittää jk:ta turvemaille, ei yleiseen käyttöön.
Olen nostanut Kärkkäisen näkemyksiä aika paljon esille ja pääosin kannatan niitä. Hirvikannaotoissa häntä vaivaa osaamattomuus. Ei tunne metsästyksen anatomiaa. Jos laajentaisi vähän sitä puolta , voisivat kommentit muodostua hyväksyttävämmiksi.
Ketola on vaivautunut tutustumaan asioihin monipuolisemmin ja lisännyt uskottavuuttaan sitä kautta. Metsäasioissa mielipiteet vaativat tosin vielä pieniä viilauksia ,mutta ovat jo nyt ihan eri tasolla ,kun puolueessa dominoivilla naispuolisilla vaikuttajilla.
Aika ahtaat ovat vielä Gla:kin okulaarit , jos asiallisen kommentin tekee epäkelvoksi se, että kommentin esittäjä metsästää. Ei niin syvälle poteroon ole syytä kaivautua.
Näyttää tuulivoimalla olevan muitakin ongelmia . Tällä hetkellä rakennettuakaan tuulivoimaa ei voi hyödyntää ,kun sähköverkko ei vedä. Myllyjä joudutaan seisottamaan ,jotta järjestelmät eivät kaatuisi ylikuormituksen alla.Tarvitaan valtavasti lisää siirtokapasiteettia jo nykyisille vehkeille ,saati tuleville.
Anneli voisi kilauttaa Tarmolle ja kysellä perusteita mielipiteille. Lehtikirjoitus oli täyttä asiaa.
Kyllä minullakin oli hilkulla mennä kahvit rinnuksille ,kun luin pelkän otsikon :” Liian alhaiset hirvikannat ovat riski hirvenmetsästyksen jatkuvuudelle.”
Asiaa oli tarkasteltu myös metsätalouden ja hirvikolareiden näkökulmasta. Huoli siitä ,että näillä hirvitiheyksillä harva on valmis investoimaan koiriin ja metsästysvälineisiin ,oli suuri. Kuka ottaa vastuun sitten ,kun osallistujat loppuu ja hirvikanta alkaa jälleen kasvaa.
