Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Metsien kasvu hiipuu ,jos taimikoita ei hoideta. Sama tapahtuu ,mikäli hurahdetaan enemmälti jatkuvaan kasvatukseen ja pidetään harsinnalla metsät vajaatuottoisina . Hirvi ei ole nykytiheyksillä mikään ongelma. Edellisiin seikkoihin verrattuna kaukana mariginaalissa.
Esitin mehänpojalle jo kymmenen vuotta sitten ,että ryhtyy puuhamieheksi alueelliseen pilottihankkeeseen , jossa pyyntiluvista luovutaan hirvien kohdalla. Ei ole kuulunut edistystä sillä rintamalla. Metsästäjät sitävastoin ovat saaneet hirvikannan putoamaan merkittävästi. Mihinkä sitä lupavapaata touhua tarvitaan ,kun nytkin luvista jää keskimäärin 20% käyttämättä…siis keskimäärin? Pitäjämme lukema oli 30%. Jos metsästyksessä ei olisi käytössä velvoitteen luonteisia pyyntilupia ja reaaliaikaista seurantaa, ei hirvikantaa olisi saatu alenemaan nykyisiin mittoihin.
Samaa mieltä Annelin kanssa. Nmh on reilusti myöhässä ja taimikko jo pahasti pilalla siinä vaiheessa ,kun koneellinen toimenpide ko palstalla on kannattavaa. On syytä muistaa sekin ,että hoitokustannus lisäksi kasvaa viivästyessään 10% /vuosi. Tämä seikka hämärretään tehokkaasti maksamalla tukea väärään aikaan. Kulu muuttuukin tuloksi toisten tehdessä hommat talkoolla. Metsän kunto ei hetkauta lainkaan. Vasta sitten herätään ,kun puusto onkin lipsahtanut harvaksi , kun riittävää määrää elinkelpoisia runkoja ei löydykään palstalta. Tämä puolestaan mieluusti sysätään työn toteuttajien ansioksi.
Alunperin tuki nuoren metsän hoitamiseen oli tarkoitettu edistämään hoitorästien purkamista. Energiatukien sotkeminen kyseiseen toimenpiteeseen johti vain rästien lisääntymiseen . Ketään ei kiinnostanut tehdä metsän vaatimia toimenpiteitä ajoissa. Valitettavasti tämä koski myös monia ,joilta olisi löytynyt osaamistakin ,mutta ilmainen raha houkutteli virheliikkeisiin. ”Oikean ajoituksen” määrittelikin kemera , ei biologia.
Kanta pysyy ja kasvaa pitämättäkin. Metsästäjien väheneminen ja heidän kiinnostuksensa laimeneminen on johtanut aina hirvikannan kasvamiseen. Viimeksi kymmenen vuotta sitten. Tekijöistä voi olla uupelo ,kun hirvikantaa yritetään leikata seuraavan kasvupyrähdyksen jälkeen. Elukat ei vähene pelkillä puheilla ja hartailla toiveilla.
Harrastetarjonta on tänä päivänä laaja. Siinä kisassa metsästys on häviämässä pelin. Meillä ukkoutumisongelma yritettiin ratkaista liittymällä isompaan seuraan ,jolla on potentiaalia järjestää leirejä ja koulutusta metsästyksestä kiinnostuneille. Jopa kouluilla on käyty kertomassa toiminnasta ja osallistuttu asiantuntijoina luontokerhojen toimintaan. Riistaakin on opetettu seuraamaan koululle luovutettujen riistakameroiden avulla ja Metsoleiri järjestettiin pari vuotta sitten. Tunkua harrastuksen pariin vain ei ole ja vähäinenkin kiinnostus hiipuu hirven kohdalla vallitsevan lajikadon seurauksena.
PS. Edellä mainittuja tapahtumia on toteuttanut aktiivinen metsästykseen suuntautunut perhe. Hirvitouhut olivat katkolla siinä perheessä 10 vuotta sitten hirvikannan edellisen aallonpohjan aikana. Perheenpää oli sitä mieltä ,että tyhjiä saloja ei kannata nuoren perheenisän koluta. Hirvikannan kasvu sai uusiin ajatuksiin ja aktiivisuus kasvoi ja heijastui perheen ulkopuolellekin.
Metsässä tulee olla pyydettävää ,jotta kiinnostus säilyy. Nyt on tultu taas tilanteeseen,jossa pyydettävää on niukasti , jonka seurauksena moni siirtyy mielekkäämpien harrastusten pariin.
Jessen laiva kääntyy hitaasti ,mutta kääntyy kumminkin. Kuusenistutuskin oli aikoinaan veras ajatus. Nyt oppia on kertynyt aiheesta kantapään kautta. Ylispuiden poistamisen yhteydessä syntyneet taimituhot ”ilmaisien taimien” kohdalla ovat johtaneet herätykseen. Kaksivaiheisen kasvatuksen riskit ovat konkretisoituneet ja avanneet silmät.
Kyllä se männyn pottitaimikin mätästettyyn maahan kohta kelpaa. Turhaan jätetyt verhopuut ovat pian historiaa Jessenkin kohdalla. Milloin sama herääminen kaksivaihekssvatuksen riskeistä tapahtuu muiden kohdalla….esim. siellä Sahalassa.
Köpsälle toteaisin ,että meillä ampuja suolistaa saaliin…aina . Vasan suolistaminen onnistuu kaikilta yksinkin ,mutta aikuisen hirven kohdalla joillekin on sorkanpitäjän apu tarpeen. Yleensä vatsaontelo on jo tyhjä ,kun vetopurukka ehtii paikalle.
Saaliin jatkokäsittely paloittelua myöten kannattaa opettaa heti uusille metsästäjille, jotta homma sujuu sittenkin ,kun vahat konkarit poistuvat kehästä.
Suuremmat ongelmat alkavat ,kun koiranohjaajalla ei ole enää halua jatkaa. Tämä saattaa lopettaa vähissä voimissa olevien porukoiden harrastuksen siihen. Metsästäjien ikääntyminen voi johtaa dramaattiseen harrastajakatoon jo viiden vuoden sisällä. Väkeä poistuu enemmän ,kun on tulossa uusia halukkaita tilalle.Silloin on hyvät neuvot tarpeen.
