Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Pohjoisessa sertifikaatti on ”uskottava” ainakin suurten yhtiöiden kohdalla. Eivät osta tietyiltä alueilta kalikkaakaan puuta. Ainoa keino hyödyntää metsiä onkin enää suunnata tavara poltettavaksi . Tämä ei sovi luontoväen pirtaan .Soppa sakenee matkailukeskusten saadessa luontoaktivistien masinoimana boikottiuhkauksia käyttäessään lämmitykseen energiaa ,joka on tuotettu vanhoista puista tehdyllä hakkeella. Kun tämäkään ei riitä ,on poltettava turvetta! Auriko- ja tuulienergia ei ole pohjoisen oloissa käyttökelpoista.
Sertifikaatti on hyvä renki , mutta huono isäntä. Rajoittaa liikaa pohjoisen järkevää maankäyttöä ja johtaa tavoitteiden suhteen ojasta allikkoon .
Sertifikaatti ei koske pelkästään hakkuita ,vaan muutakin toimintaa metsässsä. Puuta pitäisi hankkia sertifiointehtojen perusteella vain hoidetuista metsistä. Moni tila olisi ostosaarrossa ,jos tätä kriteeriä noudatettaisiin. Uudistamaton lohko tai hoitamaton taimikko on peruste sertifikaatin menetykseen. Kuinka monta kertaa tähän puutteeseen on tartuttu? Näiden tapausten vaikutukset ja laajuus ovat huomattavasti suurempia ,kun muutamat poikkeamat harvennusvoimakkuuden suhteen. Nämäkin poikkeamat ovat usein seurausta laiminlyönneistä metsien varhaishoidon yhteydessä. Varhaishoidon puutteiden aiheuttamat menetykset voivat olla yli puolet puuston määrästä kiertoajan kuluessa. ”Reipas” harvennus aiheutaa huomattavasti vähemmän sanottavaa ja sekin tilanne korjautuu ,kun tarkastellaan tilannetta muutama vuosi myöhemmin. Harvennushan on toteutettuu useissa tapauksissa liian aikaisin.
Jk on hakkuun voimakkuuden suhteen ”pyhä lehmä”, kun metsän saa hakata liian harvaksi pelkästään ilmoittamalla käyttävänsä jk-menetelmää. Irvokkaaksi tilanteen tekee se ,että ne tahot ,jotka suosivat jatkuvaa kasvatusta, ovat asettamassa kyseenalaiseksi jaksollisen kasvatusmenetelmän vähänkin voimakkaammat toimenpiteet, vaikka oma malli johtaa huonompaan lopputulokseen sellaisenaan.
Jessen ei todellakaan tarvitse välittää koivutukin hinnasta ,kun sitä ei hänen kasvatusmenetelmillään kerry. Liian tiheässä kasvatetuissa koivikoissa tukkiaihiot ovat hakusessa ja pienen kertymän vuoksi myös hinta on maltillinen.
Mielenkiintoista on sekin ,että haapa saa Jessen tapauksessa kasvaa oikeassa tiheydessä ,mutta koivu ei. Oikeaoppisesti kasvatetulla koivulla se kunnon tili lopulta tehdään, kuten Visan kertoma osoittaa.
Talviruokinnan yhtäkkinen lopettaminen johtaa helposti vahinkojen lisääntymiseen puistoissa ja puutarhoissa sekä valkohäntien nopeampaan leviämiseen alueille ,joilta löytyy ravintoa . Tihentymäalueiden puustokin saa kokea kovia pienten sorkkaeläinen hakiessa ruokinnan korvaavaa ravintoa pystypuiden kuoresta. Ruokintaa ei siis kannata lopettaa ennen ,kun kantaa on saatu leikattua riittävästi.
Lupaprosesseihin on kaivattu joustavuutta. Joustoa löytyy jo nyt ,jos on haluja yhteistyöhön. Esitetyt yksittäisille maanomistajille anomuksesta myönnetyt ekstraluvat evät välttämättä paranna mahdollisuuksia leikata kantaa . Saattaa käydä niinkin ,että joku tehopyytäjä vetää ko toimenpiteestä herneen nenään ja lopettaa jahtihommat kokonaan . Ei tunnu hyvältä,jos joku ulkopuolinen alkaa pytää hänen monia vuosia ruokkimiaan elukoita ja huolella vaalimaansa suurisarvista pukkia. Saattaa luvanhakijakin nopeasti kyllästyä ,kun homma ei toimikkaan odotetulla tavalla eikä saalis olekaan niin helposti ristikossa. Paikallisesti tämä ”markkinahäiriö” johtaa siihen ,että valkohäntiä jääkin kaatamatta , vaikka tavoitellaan jotakin muuta.
Seuratoimintaa lupapolitiikka ei saa heikentää. Seurasta löytyy reservejä ,jos yksittäisten metsästäjien into hiipuu tai loppuu. Talkoita riittää vielä vuosiksi.
Nuo päästölaskelmat olivat yli 20 vuoden takaa eikä niissä näkynyt mukana pieniläpimittaista energiapuuta. Sen korjuussa polttoainetta kuluu valmistettua kuutiota kohti enemmän ja kaukokuljetuksessa haketuksineen huomattavasti enemmän ,kun kuitupuun kohdalla. Lisäksi erikseen tarkoitusta varten valmistettu kalusto on usein vajaakäytössä ja metsien hoitorästit kasvavat koneiden ylikapasiteetista huolimatta.
Meillä paikkakunnan kattavan yhteisluvan kiintiöstä kaadettiin puolet. Edellisinä vuosina vähemmän. Täälläkin pidetään peurakanta tasolla ,joka ei merkittävästi haittaa hirvikoirien käyttöä. Hirvikoirien edestä valkohäntää ei kaadeta.
Parissa koiran avulla käydyssä vhp-jahdissa olin mukana viimekaudella,mutta kyttääminen ei jaksa kiinnostaa. Tyhjän saa pyytämättäkin.
Aika reilusti näyttää olevan Tackerin safety- kartalla alle kolme vuorokautta vanhoja susihavaintoja kolmiossa Tampere-Turku-Pori-Tampere. En laskisi koiraa metsään noilla tienoilla. Ei ihme ,jos hirviä jää kaatamatta ja valkohäntiäkään ei kaikin paikoin voi metsästää koirien avulla. Susi puolestaan pitää sorkkaeläimet liikkeellä ja törmäyskursseilla autojen kanssa.
Maapohja selviää leimikkotiedoista . Ei ole motokuskin ongelma ,jos tiedot eivät pidä paikkaansa.
Itse seurailin puuston latvuksten kuntoa ja pelkästään siitä johtopäätöksiä tekemällä päästään hoidetuilla kohteilla suositustiheyksiin. Hoitamattomiin suosituksia ei voi täysin soveltaa ,joten tehdään sitä ,mitä olevista tarpeista saadaan kohtuudella aikaiseksi. 40 vuoden kokemuksella ei ollut epäselvää ,mitä otetaan tai jätetään.
