Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Hyvällä alulla homma kuitenkin on , kun on päästy hinnoittelussa kahteen muuttujaan kymmenen vaikeasti arvioitavan muuttujan sijaan. Samalla vähennetään ”valvonnan” tarvetta ja saada sekin kohdistumaan selkeästi määriteltäviin tekijöihin.
Puuston laadun arviointi on tuottanut suuria vaikeuksia pitkään alalla olleillekin saati yksittäiselle maanomistajalle. Tavaralajien mitat ja kysyntä voivat vaihdella kaupantekohetken ja hakkuun välillä moneen kertaan. Kun tarvitsee osata arvioida vain kertyvät kuutiot ja puuston keskijäreys , huonommallakin osaamisella ja ennustajanlahjoilla pärjää.
Kysyntä ja ammattilaiset päättävät , miten puut katkotaan parhaan tuloksen edellyttämällä tavalla. Näin turvataan kyky maksaa puusta paras mahdollinen hinta.
Tavaralajikohtaiset mottihinnat eivät muutu ,mutta kauppasumma voi elää paljonkin ,kun on monta muuttujaa. Runkohinnoittelussa hinta määräytyy vain puuston järeyden ja kokonaistilavuuden perusteella. Siinä riittää ,kun osaa arvioida puuston koon ja leimikon puumäärän oikein.
Tavaralajikohtaisten arvioiden paikkansapitävyyteen tavallisen metsänomistajan osaaminen ei aina riitä. Tavaralajeittain hinnoitelluissa kaupoissa normaali käytäntö näyttää olleen lisätä kauppaan kalliita tavaralajeja ,joita leimikolta tulee niukasti tai ei lainkaan ja hinnoitella ne tavaralajit halvimmiksi ,joita tulee paljon . Kertymät voidaan arvioida kunkin tavaralajin kohdalla varsin mielivaltaisesti. Kokonaispotti hakkuun toteuttamisen jälkeen onkin aivan jotain muuta ,kun kauppakirjaan on kirjattu.
Jos myyjä on harhautettu luulemaan leimikon parempilaatuiseksi ,mitä se oikeasti onkaan , jää kauppasumma vajaaksi ja soppa on valmis. …ja eihän ostotoimihenkilö saa kauppoja aikaiseksi ,jos erehtyy moittimaan puuston huonoa laatua. Yläkanttiin on arvioita vähän vedettävä , että myyjän myyntihalut saadaan kasvamaan ja kauppa aikaan.
Hyvä ,kun Puuki huomasi lakirajan. Suurin hätähän harvennuksissa oli juuri siitä ,että hyödynnetään suositusraamit täysimääräisesti ja mennään lakirajoille. Edellä esitin mielipiteen siitä ,mistä lakirajan lähentely johtuu. Sitä ei tarkoituksella ylitetä ,mutta käytetään kaikki lain antamat mahdollisuudet hyväksi ,jotta hakkuukertymä saadaan vastaamaan puukauppasopimuksessa olevaa määrää. Sillä ,mitä kauppakirjaan merkitään puumäärien suhteen , voi olla vaikutusta harvennusvoimakkuuteen.
Tarkastusraporteissa tulisi käydä ilmi myös se, paljonko leimikolta on arvioitu kertyvän puuta ja paljonko on lopulta kertynyt . Jouduin monta kertaa työurani aikana tilanteeseen, jossa leimikolta ei karttunut läheskään työohjelmaan merkittyä määrää puutavaraa . Jos olisi ollut käytettävissä oikea tieto leimikon puusisällöstä , ei kohteelle olisi joka kerta edes siirrytty.
Ylisuurilla arvioilla on harhautettu monta konemiestä kohteille ,joiden hakkuu ei ole taloudellisesti järkevää. Ei siis ole mikään ihme ,jos kauppakirjaan merkityn puumäärän kerryttämiseksi päädytään joissakin tapauksissa lakirajan pintaan harvennustiheyksissä . Kun kerran kauppakirjassa seisoo ,että hehtaarilta kertyy 50 mottia puuta , se määrä myös hakataan, vaikka lakiraja harvennusvoimakkuuden suhteen lähestyisikin. Ei siis pidä laatia kauppakirjaa liian optimistiseksi kertymän suhteen. Ensimmäisenä kuitenkin tartutaan myyjäpuolella siihen ,että puukauppa jää määrällisesti vajaaksi.
Nuakan kommenttiin sen verran , että koneiden leveys on lisääntynyt viimevuosien aikana myös pehmeille maille tarkoitettujen yleiskoneiden yleistyttyä. Tilan kaikki kuviot päätehakkuista ensiharvennuksiin tehdään yhdellä kertaa ja yhdellä koneketjulla. Kesä-ja talvikohteita yhdistellään ja korjataan samalla kertaa. Kalusto valitaan luonnollisesti niin ,että pysytään pinnalla. Siksi telat. Joukossa järeitä puita . Siksi olosuhteisiin sopiva kone.
Taimikonhoito takaa tasapuustoiset ja hyvin kehittyneet kohteet. Hoitamattomien kuvioiden ongelma on kasvatuskelpoisten runkojen niukka määrä , joka vaikuttaa myös uraleveyksiin . Kun puut ovat harvassa ja tiellä olevan rungon etäisyys lähimpään seuraavaan on suuri , urasta tulee paikoitellen suosituksia leveämpi. Suositustiheydessä kasvaneessa metsässä valinnan varaa on enemmän ja puut lähempänä toisiaan.
Ennakkoraivauksella parannetaan kuljettajan mahdollisuuksia tehdä oikeita ratkaisuja ajourien suuntaamisessa ja puuvalinnoissa. Kun näkyvyys on esteetön , voidaan esteet ja pehmeiköt maastossa erottaa kauempaa ja väistää ajoissa. Näyvyyden ollessa rajoitettu , ongelmapaikat ilmestyvät näkökenttään monesti liian myöhään ja kurssin korjaaminen johtaa uran laajenemiseen tai pahimmassa tapauksessa ura on tehtävä kokonaan uuteen kohtaan. Peitteisillä kuvioilla ajourat pyrkivät lisäksi jäämään liian lähelle toisiaan ,kun edelliselle valmiille uralle ei näe kunnolla eikä sen varteen valmistettua puutavaraa voi käyttää apuna etäisyyksien arvioinnissa . Pimeys on suuri haaste peitteisessä metsässä.
Jos halutaan laadukasta korjuuta , on panostettava hyvään näkyvyyteen.
Tilan yleisilme varmasti muuttuu ,kun riukuuntuneita kuvioita aletaan pistää kuntoon. Näpertelyyn ei kannata sortua. Jos ensiharvennusaika on reilusti ohi , kannattaa tehdä vain yksi harvennus ja jäädä odottamaan päätehakkuuta.
On tullut vastaan niitäkin kohteita ,joita ei olisi kannattanut edes harventaa. Päätehakkuu ja uutta puuta tilalle olisi ollut parempi vaihtoehto. Sääli on sairautta.
