Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Laajennetaampa vielä vähän tuota metsästysasiaa. Kuinkahan lähellä ollaan tilannnetta ,jossa hirvijahti estetään jossakin valitusten avulla? Tähän asti ovat valitusten kohteena olleet suurpetoluvat, mutta odotan jännityksellä ,milloin hirvilupia aletaan kumoamaan. Suomesta löytyy ,jo alueita ,jolla valituksille on perusteet hirvikannan valahdettua tavoitekantaa pienemmäksi.
Kuulin yli 30 vuotta sitten termin ”petoskarsinta”. Taisi useimmissa tapauksissa olla kyse siitä ,että saatiin tyrkyllä olevat tukieurot nautittua.
Omalle kohdalle sattui pari erilaista käytäntöä. Mhy oli masinoinut pystykarsinnan kohteelle , jossa ei ollut ainuttakaan runkomuodoltaan tukiksi kelpaavaa runkoa. Kaikki oli kuitenkin karsittu ja metsässä kasvoi tiheä kolmemetrinen kuusialuskasvos vielä silloinkin ,kun menin enskaa hakkaamaan. Piti olla raivattu ,mutta raivaaja oli sorkkimut poikki vain läpimitaltaan alle 4 senttiset kuusenturrit ja niistäkin vain joka toisen. Taru ei kerro ,joutuiko paikkaamaan jälkiään hakkuun jälkeen. Kemerakelpoinen se ei liiallisen risukon takia varmasti vielä ollut. Kemerallahan tuohon aikaan ennakkoraivaus rahoitettiin tai ainakin nostettiin tuet.
70- luvulla yhtiötkin pystykarsivat männiköitään ja merkkasivat rungot valkeilla täplillä. Jälki oli laadukasta . Kuitenkin nyttemmin avohakattujen aikanaan pystykarsittujen kohteiden laaturungot ovat päätyneet kesähakkuissa sellukattilaan. Nostakoon käden ylös ,jolle on maksettu laatulisää pystykarsituista rungoista.
Vasojen puutteessa ammuttu liikaa uroksia. Kanta on voimakkaan metsästyksen tuloksena nuorentunut ja sarvet sen myötä jäävät pienemmiksi. Tilanne sama , kun kymmenen vuotta sitten ,jolloin jouduttiin turvautumaan sääntelyyn , jotta hirvisonnit ehtivät kasvattaa suuremmat sarvet. Sarvipiikeiltään 6-8- piikisiä säästeltiin.
Koirahenkilön harrastekustannus on iso. Koira ja sen ylläpito ,paikannusvälineet ja lisenssit ovat iso kuluerä. Luonnollisesti tarvitaan myös maastokelpoinen auto , vähintään nelikko.
Jos sattuu omistamaan ”hyvän ” koiran, se tarkoittaa myös runsaasti kilometrejä autolla. Sitkeää sesseä saa hakea kymmenien kilometrien päästä , kun susien pakenemaan jalostamat hirvet vaihtavat maisemaa tuon tuosta pysähtymättä haukuttaviksi. Toinenkin termari on monesti tyhjä ja eväät syöty tuossa touhussa ja yö tai jopa seuraava aamu käsillä enen , kun hauva on saatu hallintaan ja autoon ,jolloin kotimatka voi alkaa .
En ihmettele lainkaan ,jos jollakin tulee mitta täyteen ja hirvikoira siirtyy reserviin. Susialueilla vielä helpommin , kun muualla.
Gla:n viestiin:
Eivät kerroo ,eikä ketään ihmetytä ,miksi vastaavia häiriköintejä tapahtuu ympäri maaliman , kun jotain ikävää on tapahtumassa.
Brittien ero EU:sta , levottomuudet Saksassa ja Ranskassa , USA:n presidentinvaalit , häiriöt USA:n ja Kanadan rajalla.. . Kaikissa näissä jäljet johtavat tiettyyn suuntaan . Niin myös elokapinan kohdalla. Sinisilmäisiä hölmöjä käytetään hyväksi aiheuttamaan epäjärjestystä , jotta isot roistot saavat toteuttaa rauhassa omia visioitaan.
Sieltähän se taas tuli…liian tiheä varttunut taimikko!! Kemeraporkkana tässäkin tapauksessa kannustaa jättämään taimikonhoidon tekemättä.
Se tosiasia ,että työmäärä taimikossa kasvaa viivästyessään vähintään 10%/vuosi ei miksikään muutu . Miksi työmäärän tarpeettomasta kasvattamisesta maksetaan? Samanaikaisesti metsän tuottokyky vähitellen laskee. Tulos punnitaan ensiharvennuksen yhteydessä ja ihmetellään huonoa tulosta. Syypääksi tapahtuneeseen saadaan palstalle harhautettu ”ammattitaidoton konekuski ja liian iso kone”. … Menikö oikein???
Tainneet yhtiöiden ostotoimarit saada päivitetyt ohjeet leimikoiden korjuukelpoisuuksien arvioinneista. Raivauksilla ja raivauksillakin on eroja ja siinä kuka oikeasti osaa arvioida hakkuukelpoisuuden.
Sitkeään on juurtunut ajatus , että metsää voi kasvattaa ”vähän ylitiheänä”. Heikot tulokset harvennusjäljen kohdalla johtuvat pääosin siitä , että metsän kasvu on selkeästi kärsinyt liiasta tiheydestä ja puuston liiallisesta latvusten supistumisesta. Kunnollisen latvuksen omaavia puita ei löydykään riittävästi edes ennen harvennusta saati enää harvennuksen jälkeen ,kun ajoura on avattu. Televisiossa pyörivä esimerkkitapaus harvaksi päätyneeltä harvennuskohteelta on kokemukseni mukaan elävä esimerkki alunperin liian kauan ylitiheänä kasvaneesta metsästä. Koivuraippaa on ollut runsaasti , jonka seurauksena männikkö on päässyt kuihtumaan ja osa männyistä häviämään jo taimivaiheessa. Onneksi videon kuvio on pienialainen . Tyypillinen kylkiäinen isomman hakkuukokonaisuuden yhteydessä.
Jatkossa kiinnostus kylkiäisiin voi jäädä olemattomaksi. Yhtiöt eivät enää halua pilata mainettaan ostamalla epäkelpoja kohteita. Tähän asti niitä ostamalla yritettiin kiillottaa kilpeä , mutta kiillon asemasta kilpeen tulikin lommo.
Nyt keskusteltiinkin ajasta ,jolloin ohjattiin viivyttämään hoitotoimia ja nyt ihmetellään tuloksia.
2015 voimaan tullut uusi kemeralaki toimii jo paljon paremmin , mutta hoitorästit jatkavat kasvuaan. Kemeran alkuperäinen tavoitehan oli purkaa rästejä , mutta vaikuttikin monissa tapauksissa ihan toiseen suuntaan.
Kun kerran kemeraa on käytössä ,pitää myös huolehtia ,että se käytetään ja rästit vähenevät.
Täällä arvostellaan suurten toimijoiden tekemisiä , mutta harva tunnustaa ,että ao tahot uudistavat metsänsä viivyttelemättä ja tarvittavat kunnostustoimet tehdään ajallaan. Puut kehittyvät nopeasti ja tasaisesti, ja leimikoilta löytyy runsaasti satoa jäljelle jäävän puuston määrästä ja laadusta tinkimättä. Energiapuutakaan ei korjata erikseen eikä erikoiskoneita tarvita. Yksityisellä puolella on yllä mainituissa paljon parantamisen varaa. Laiminlyöntien seurauksia ei etevinkään motokuski pysty korjaamaan.
Vuoden 2005 jälkeen oli tarjolla oppaitakin , joissa tarjottiin mahdollisuutta kasvattaa energiapuita taimikoissa. Energiapuun tultua mhy:n yhdeksi ”syömähampaaksi” neuvottiin auliisti viivyttämään taimikonhoitoa , jotta taimikonhoito olisi mahdollista tehdä koneellisesti e-puukorjuuna ja saada risuista kemeralla höysteettyä kantorahaa. Kukaan ei kuitenkaan kertonut ,mihin kuntoon nuori metsä odottelun seurauksena päätyy.
Minulle asia valkeni varsin nopeasti. Monelle muulle ei vielä tähänkään päivään mennessä. Energiayhtiöiden kaupallisia tiedotteita uskotaan mieluummin ,kun tutkittuja biologisia faktoja.
Kohteiden”arvonnassa” voi olla kyse arvonta-aineiston kapeudesta. Jos tarkastuksen kohteena on jo ennakkoon todetut riskikohteet ja rajatapaukset , ei tulos ole yllättävä. Se sitävastoin on ,että tuloksia yleistetään kaikkiin ensiharvennuksiin.
Mikäli arviointitulokset pitäisivät laajemmin paikkansa , olisi kyseessä tilanne ,jossa Suomen maineikas metsänhoito osoittautuisi kuplaksi. Tätä en kuitenkaan oman kokemukseni mukaan usko . Parantamisen varaa toki löytyy.
On huomattava ,että nyt olivat hakkuun kohteina vanhan metsälain aikaan uudistetut kohteet. Tuolloin varhaisperkaus jäi monilta tekemättä ja taimikonhoitokin tehtiin vuosia liian myöhään ,mikäli aiottiin käyttää hyväksi kemerarahoitusta työn toteuttamiseen. Näin tapahtui vuoteen 2015 asti. Kun tähän lisätään vielä 2010-luvun energiapuuintoilu ,jolloin jopa yleisesti suositeltiin ”hoitamaan” taimikot korjaamalla koneellisesti energiapuuta jo ennen varsinaista ensiharvennusta , ei kannata ihmetellä , että harvennettavan puuston tila ei vättämättä ole paras mahdollinen tänä päivänä. Riskikohteita löytyy edellä mainittujen seikkojen seurauksena.
On vielä lisättävä ,että moni energiavaihtoehdon pohjalta kasvatettu kuvio on jäänyt korjaamatta ja riukuuntumaan edelleen ,kun energiapuusta ei ole ollut kysyntää , kuvio ollut liian pieni tai ei ole löytynyt tekijöitä työtä toteuttamaan. Tänä päivänä näillä kuvioilla on ennakkoraivauksen jälkeen harvoin suositusten edellytyämää määrää elinkelpoista puuainesta. Pelkkä ajouran avaaminenkin vie tiheyden jo lakirajoille.
