Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Salatappamisessakin on kaksi eri puolta. Homma on pakko tehdä salaa, jos tilanteeseen korjaamiseksi ei löydy nykylain perusteella parempaa vaihtoehtoa. Vihtavuoren sertipaketti liikkeelle ja suu suppuun. Näin se menee. Varsinaisten metsästysrikostenkin kohdalla katsellaan mieluusti muualle ,kun joku on valmis vähän auttamaan vahinkoja aiheuttaneen pedon poistamisessa. Mikäli ongelma olisi hoidettavissa mutkattomasti ja laillisesti, varsinaiselle metsästysrikollisuudelle jäisi vähän tilaa ja siihen puututtaisiin. Tähän velvoittavat jo metsästysseurojen säännötkin.
No ,mitä sitten jotkut suosittelevat? Lisäämään erävalvontaa! Ei tarvitsisi lisätä, kun lainsäädäntö saataisiin toimimaan. Metsästäjät pitäisivät sen jälkeen metsästyskurista huolta keskenään.
Jälleen uutinen suden talon pihalta viemästä koirasta Viitasaarella. Koskaan ei tiedä, missä peto iskee. Nämä syksyn aikana susien käsittelyssä menehtyneet koiratkin oli laskettu vapaaksi alueilla , joilla ” ei pitänyt olla susia”. Sattui vain olemaan.
Koirien maastokokeiden järjestäminen käy hankalammaksi ja paikoin mahdottomaksi. Kokeissa menestymisessä mitataan koiran arvo. Hyväkään metsäkoira ei ole vahingon seurauksena tehdyssä arvioinnissa juuri minkään arvoinen ilman koesuorituksessa saatua statusta. Pelkkä kylän miesten kehuminen ei riitä. Koirien arvo siis alenee ,kun niiden kykyjä ei voida vahvistaa koesuoritusten avulla. Tämä tulee entisestään vähentämään haluja hankkia koira ,jos menetys ja kova työ jää vahinkotilanteessa vaille korvausta.
Metsästyskoirien/hirvi rekisteröintitilastot ovat jo jyrkässä laskussa. Koirattomuus onkin seuraava hirvikannan hallintaa rajoittava tekijä.
Mitäs Visa siihen tuumaa, jos kourallinen ”toisinajattelijoita” alkaakin tehtailla valituksia hirvenpyyntiluvista samoin, kun karhun kohdalla on käynyt. Kenelle metsänomistaja sitten valittaa, kun pyytiluvat ovat valitusten seurauksena jäissä vuosia eri oikeusasteiden käsitellessä valituksia?
Niin…karhujahti on jumissa jo nyt kolme vuotta tehtyjen valituksien takia. Aidot luonnonsuojelujärjestötkin ovat jo huolissaan karhukannan kasvusta. Niitä on todettu olevan jo tässä vaiheessa puolet yli tarpeen.
Koirasudet saavat myös lisääntyä vapaasti ,kun niidenkin eliminoimista on hidastettu ja estetty valitusten voimalla.Jostakin syystä Lukekin on ”vaitonainen” tuloksista, joita on kertynyt näistä ”kuolleista” susista. Kovan penäämisen jälkeen on saatu puristettua tietoa, että koirasusia joukosta löytyy ja toisaalta ei muka löydy sellaisissa tapauksissa, jossa susi muistuttaa ulkonäöltään selvästi enemmän koiraa, kun sutta.
Laillisista pyyntiluvista valittamisen mahdollisuus on saatava poistettua. Se on ensimmäinen askel. Mitäpä Nostokoukku olisi mieltä siitä vaihtoehdosta ,jos nyt petoluvista valituksia tehtaileva kourallinen ” toisinajattelijoita” keksiikin ruveta valittamaan hirvenpyyntiluvista ja aiheuttaa jahdin keskeytymisen kolmeksi vuodeksi ,kuten karhun kohdalla on käynyt? Siinä ei Nostokoukunkaan auta muuta ,kun korvikkeena rakkaalle harrastukselle lähteä tanssitunnille ja työntelemään mummoa musiikin tahtiin tanssisalissa nurkasta nurkkaan. Kumman teet mieluummin , pidät muutaman viikon tauon metsästyksestä nykyisen tilanteen korjaamiseksi ,vai tyydytkö mukisematta esittämääni vaihtoehtoon?
Meikäläisen sieluin otti isosti, kun jo 20 vuotta sitten mittavia kotieläinvahinkoja aiheuttaneelle susilaumalle ei löytynyt lakia. Kolme perustellusti haettua pyyntilupaa vahinkojen ehkäisemiseksi tuli bumerangina takaisin . Samaan aikaan menetettiin usean kunnan alueella metsästyskoiria. No se lauma muutti onneksi” muualle”.
Mutta mitä tapahtui sen jälkeen? Petokannat lähtivät kasvamaan voimakkaasti ja kotieläintuhot samassa suhteessa. Mitä teki hallinto asian korjaamiseksi? Yllätys yllätys… kiristettiin rikoslakia ja lisättiin vahinkoja aiheuttaneiden petojen suojaa. Jos joskus kovan väännön ja toistuvien hakemusten tekojen jälkeen onnistui poistamisluvan saamaan oli peto tai pedot jo kaukana jatkamassa eitoivottuja tihutöitään . Nyt on jo päätöstentekijöiden saamattomuuden seurauksena kasvatettu useampi ihmistä pelkäämätön ja pilkkanaan pitävä petosukupolvi. Ihmisarkuudesta ei ole tietoakaan. Tästä tuoreena esimerkkinä susien ”vihamielinen” vierailu lammastilalla miltei alakoulun takapihalla.
Koirien menetykset ova harrastajien murheita ,mutta suurempi ongelma osuu karja-ja lammastaloutta+ porotalous harjoittavien kohdalle. He joutuvat kerta toisensa jälkeen kääntämään vain toisenkin posken vastaanottamaan uutta iskua päättäjien vatuloidessa petoasian kimpussa ilman näkyviä tuloksia.
Se koiran kotiin jättäminen tulevana syksynä olisi eduksi myös karjankasvattajien kannalta, kun petoasioissa toimivaan ratkaisuun pääsemiseksi saataisiin sen verran poliittista painetta, että asia olisi pakko käsitellä loppuun asti. Onko Nostokoukulla jotakin sitä vastaan, että asiat saadaan kuntoon ja päästään jatkamaan normaalia elämää.
Nostokoukun esittämät uhkat vaikeuttavat jo ihan riittävästi metsästystä . Ei enää tarvita riesoja enempää. On oltu monta kertaa pelastamassa koiria liikenteen seasta ja jäistä.
Suomesta on tulossa susisiittola ,jossa pedot voivat lisääntyä vapaasti kenenkään häiritsemättä ja tehdä mitä lystäävät. Sille kehitykselle on laitettava piste! Valtiovallan on tehtävä muutakin kun pureskella kynsiään ja kääntää selkä siinä tilanteessa ,kun todellisia ratkaisuja on saatava aikaan.
Kysymykseen ”Onko koira kotona?” vastataan on. Katsotaan sitten kauanko kestää saada parempia päätöksiä aikaiseksi. Tämä ratkaisu ei vahingoita välittömästi ketään eikä ole laitonta. Harrastuksesta voi pitää taukoa milloin huvittaa. Toimiva keino ,kun mahdollisimman moni siihen osallistuu. Harrastus jatkuu sitten , kun turvallisuutta saadaan kohennettua ja häiriötekijöihin voidaan laillisesti vaikuttaa.
Ilta-Sanomien uutinen huonoon kuntoon suden käsittelyssä päätyneestä pystykorvasta kirvoitti facessa kipakan keskustelun. Kommentteja muutamassa tunnissa lähes tuhat. Nostokoukun kaltaiset koiranomistajat leimattiin tylysti hulluiksi ,jotka eivät välitä vähääkään koiristaan ,kun laskevat ne vapaana metsään.
Kyllähän sen ” hulluuden ” voisi tänä syksynä ihan oikeasti lopettaa ja pitää koirat pirtissä tai lenkillä lyhyessä narussa. Katsellaan sitten ensi keväänä , mitä sisältöä faceen sitten tuotetaan. Tauko metsästyksestä on todella paikallaan teemana kuolleesta koirasta ei ole apua hirvijahdissa .
Kyllä riittää. Liikennehaasteiden takiahan minä vuosituhannen vaihteessa vielä hirvestystä jatkoin. Olin jo tehnyt päätöksen maattomana homman lopettaa.
Tauko koirametsästyksestä avaa varmasti päättäjien silmät. Parempi pitää koirat hengissä siihen saakka ,kun petoja saadaan reilusti vähemmäksi . Turha niitä on tapattaa ,kun vain niiden avustuksella hirvien määrään on oikeasti mahdollista yrittää vaikuttaa . Kuollut koira ei hirveä hauku eikä ilman koiria ole metsälle lähtiöitä. Voi toki lähteä ,mutta saalis jää niukaksi.
Pystykorva selvisi vammautuneena , mutta hengissä susien hyökkäyksestä, lampaita jälleen susien raatelemiksi . Syksy on vasta alussa eikä loppua näy petovahinkojen kohdalla.
Mielenkiintoinen( ei varmasti paikallisten asukkaiden mielestä) pointti on , että sudet kävivät lampaiden kimppuun aivan koulun vieressä. Petoaita ei toiminut ja tilalla olevia laumanvartijakoiria ei voitu käyttää koulun läheisyydestä johtuen. Mitähän lasten vanhempien mielessä mahtaa tällä hetkellä liikkua? Sen tietää ainakin, että lampurin mieli on sysimusta. Katoavaa kansanperinnettä koko lammastouhu tällä menolla ja lisää miettimisen aihetta koiranomistajille.
Josko jätettäisiin täksi syksyksi koirat kotihommiin ja odotettaisiin rauhassa, löytyykö petoasioihin tällä keinolla kestävä ratkaisu. Koiristakin on enemmän hyötyä elävänä ,kun kuolleena siinä vaiheessa ,kun niitä voi turvallisesti käyttää.
