Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Taitaa olla edessä siirtyminen luontaistalouteen.
Hoidettu taimikko?
Hirvivahinkojen torjunnan kannalta hoitoajankohdalla on oleellinen merkitys. Kemera-aikaan tukiehtojen mukaan hoidettu taimikko oli aina korkean riskin kohde hirvivahinkojen osalta. Tuki varhaishoidolle muutti tilannetta parempaan suuntaan. Tärkein asia kuitenkin meinaa olla edelleenkin monille liian haasteellinen. Lehtipuu ei missään vaiheessa saa ohittaa kasvussa havupuun tainta! Jos tästä huolehditaan on vahinkojen riski lähes olematon. Kun tähän lisätään se ,että ravintoa löytyy muista kohteista enemmän ja helpommin, rajoittuvat hirvien vierailut hoidettuun taimikkoon vain läpikävelyyn .
Kun aikanaan aloin ottaa kantaa taimikoiden hoitorästeihin ( liki 20 vuotta sitten), lisäsin kannusteeksi raivauksille kokemani perusteella mahdollisuuden vähentää hoitotoimien avulla myös hirvivahinkoja. Osui arkaan paikkaan. Syyksi taimikoiden huonoon tilaan tarjottiinkin tämän jälkeen kiivaasti hirviä ja hirvenmetsästäjiä , vaikka nämä olivat hoitaneet havaitun hirviongelman puolittamalla hirvikannan jo tuohon mennessä. Hoitorästien osuutta ei ole puolitettu vielä tähänkään päivään mennessä.
Muistutetaan vielä , että hirviä olisi nykyolosuhteissa kymmeniä yksilöitä tuhannella hehtaarilla ,mikäli niitä ei metsästettäisiin lainkaan. Ketä sitten syytettäisiin hivivahingoista? Ongelman ratkaiseminen olisi tuolloin metsänomistajan omissa käsissä. Asia on ajankohtainen jo siellä ,missä pedot estävät metsästyksen.
Viittasin kommentissani Metsä-lehden artikkeliin: ”Vesakko vastassa. Oletko valmis kohtaamaan supervesakon?”
Jutussa ihmeteltiin raivauksen suurta työmäärää turvemaan kuusentaimikossa. On tullut monta supervesakkoa vastaan männyllekin uudistetuilla alueilla . Siellä mänty on kärsinyt rökäletappion. Hirvi on myös mieluusti osallistunut puulajinvaihtotalkooseen näillä kohteilla. On saanut kuitenkin kantaa keskusteluissa koko taakan taimikon epäonnistumisesta.
No ..miten estää supervesakon kehittyminen? Pitää tarttua sahaan ajoissa ja toistaa toimenpide tarpeeksi usein ,jotta vesakon superaste vältetään…ja hirvituhot siinä sivussa.
Järjestelmä ei ole estänyt raivauksia ,mutta miksi edelleen valitetaan raivausten työläyttä ja supervesakoita? Niitä tuskin pääsisi kehittymään ,mikäli raivattaisiin edes välttävästi . Yli puolessa taimikoista löytyy tilastojen perusteella huomautettavaa. Toki parempaan suuntaan ollaan menossa verrattuna kemerakauden tilanteeseen.
Nykyäänkin kahden ensimmäisen tuetun käsittelykerran väli saattaa muodostua liian pitkäksi hirvivahinkojen ajatellen. Saattaa olla tarpeen tehdä toinen raivaus hyvinkin pian ensimmäisen jälkeen ,jotta kattaus hirville ei kasva liian houkuttelevaksi.
Visalle totean että jossakin vaiheessa lehtipuu ehtii etukasvuiseksi, jos kuviolle käytetään tuet kolmeen kertaan ja noudatetaan niiden saamisen edellytettämiä ehtoja. Ne on tarkoitettu rästikohteille. Jokaisen oma valinta tietysti on valitseeko täysimääräiset tuet vai hirvivahingot.
M mk:lla on näköjään tiedossa varma paikka ,mistä hirvet löytyy.
Sellaisia isäntiä on paljon ,jotka antavat (ainakin antoivat) kasvaa vesakon kahden metrin pituuteen ennen raivaamista. Männyn taimet alla metrisiä. Lehtipuut eivät saa missään vaiheessa karata kasvussa havupuun taimia pidemmiksi. Muuten vahinko on todennäköinen. Tästä kerroin esimerkin aiemmin tässä ketjussa. Sellainen toimi ”pesänä” kahdelle naaraalle ja neljälle vasalle ,joista neljä siirtyi autuammille laitumille kuluneena syksynä. Veikkaan ,että muodostunut tyhjiö on saanut varsin nopeasti täydennystä suotuisissa olosuhteissa.
Hirvivahinkojen onnistuneessa torjunnassa ei tuijoteta raivauksen kohdalla tukiehtojen rajoja, vaan pidetään huolta siitä ,että lehtipuu pysyy kasvussa havupuita lyhempänä koko ajan siihen saakka ,kun hirvi ei enää ulotu syömään havupuun taimien latvoja. Oliko monimutkaista?
Selvennetään tilannetta. Taimikko raivataan liian myöhään (väärään aikaan), jos hirvi ehtii sinne ennen raivaajaa. Raivaaja patsastelee työmaalla ja ihmettelee vahinkoja, jotka ovat kohdistuneet raivattuun taimikkoon. Totta ,mutta vahinko on tapahtunut ennen raivaamista ja kenties jopa aikaan ,jolloin raivauskohde ei ole ollut tukikelpoinen. Odottelu on johtanut tuhoihin , jota ihmetellään juuri raivatussa taimikossa. Murhe todennäköisesti toistuu ,kun hirvet palaavat joskus maistelemaan aiemmin syömään taimia ,jotka ovat maistuneet hyvältä.
Hoidettujakin taimikoita syödään…juu , mutta siinä on ero ,missä vaiheessa ja paljonko. Voidaan väittää todellakin ,että hoidetuissa taimikoissa esiintyy tuhoja. Sitä ei monestikaan kerrota ,että tuhot ovat ilmestyneet taimikkoon jo ennen hoitotoimenpiteitä ,mutta niitä esitellään auliisti vasta raivausten jälkeen, kun taimikko on käsitelty. Jos hoitotoimenpiteet olisi tehty ajoissa ja riittävän voimakkaina ei olisi paljoa esiteltävää.
Hirvivahinkojen välttämiseksi raivaustyöt on tehtävä intensiivisesti ja vähän etunojassa, jotta taimikon kehitys on nopeaa ja hirville mieluisa ravintoresurssi taimikossa on mahdollisimman vähäinen. Syöntipainetta on ohjattava varttuneemmille kohteille , joissa hirvi saa ravintoa kasvavan taimikon sivuoksista ja alle kasvavasta lehtipuualuskasvoksesta. Ravintoa on näin muodoin tarjolla paljon runsaammin verrattuna pienemmän taimikon pelkkiin latvakasvaimiin.
Harvennuskohteet ovat myös kelvollista ravintopotentiaalin osalta. Tarjolla on enemmän ravintoa latvusmassan muodossa pienemmältä alalta verrattuna nuoren taimikkon hentoihin latvuksiin. Lisäksi hirvi ruokailee mieluummin suojassa peittävämmän kasvuston keskellä,kun avoimessa matalassa taimikossa.
Edellä olevat vinkit ovat hyvin ajankohtaisia niille ,joiden alueilla hirvijahti on vaikeutunut tai estynyt koiriin kohdistuvan petouhan vuoksi. Muuallakin kannatta varautua kyseiseen kehitykseen. Hirvivahinkojen torjunta on jäämässä entistä enemmän metsänomistajien harteille. Ei kuitenkaan kannata jäädä tuleen makaamaan. Jotain voi tehdä itsekin.
