Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Näillä polttoaineen hinnoilla ei paljon risuja kerätä. Jos työ ei elätä , ketju katkeaa siltä kohtaa. Risuhimmelien tuotoskaan ei riitä nykyisiin tarpeisiin. Ennustan ,että normimotolla tehdään kohta kuitukokoluokkaa ja huonolaatuiset järeämmätkin kohteet haketettavaksi. Pilalle menneitä jo hieman järeytyneitä riukumetsiä riittää. Taimikoihin ei ole aikaa eikä tarvis kajota.
Jalmarilla on hyvin jalat maassa. Entisen työnantajani kokemukset kaivurimotosta eivät olleet kaksiset. Buumin mukana vain mentiin. Toinen suohommissa kaivuria käyttävä tuttavani hankki kaivuriin giljotiinin kausityöllisyyttä tasaamaan . Tekee giljotiinillä niin kauan ,kun se jotenkin toimii. Uutta ei ole kokemustensa perusteella enää valmis hankkimaan. Ei täyttänyt odotuksia.
Useita kaivuri/giljotiiniyhdistelmiä seisoo pääosan vuotta toimettomana liitereiden takana. Kertoo jotakin niihin vehkeisiin kohdistuvasta kysynnästä. Energiatukien siivittämänä tehtiin lukuisia huonoja investointeja energiabuumin kivaimpaan aikaan.
Puuki on selvästi pitänyt kynttiläänsä vakan alla ,kun ei ole asentanut kaivuriinsa metsävarusteita. Saisi kerralla metsänsä haluamaansa kuntoon.
PS. Firmassa ,jossa olin töissä , kävi kaivurikin muutaman vuoden ” kokeilussa”. Talvella varustettuna järeällä hakkuupäällä ja kesällä mätästyskauhalla. Kesällä kone vietti aikaa enemmän lavetilla ,kun töissä pienistä kuvioista johtuen ja hakkuuvarusteisena ominaisuudet olivat kaukana siitä , mitä kauppamiehet antoivat ymmärtää. Vehje laitettiin sopivan tilaisuuden tultua kiertoon ja hommattiin käypäisempää rautaa tilalle. Mätästykset jätettiin suosiolla innokkaammille.
Muistaahan Panu varmistaa ,että ko tieto päätyy kauppakirjan liitetietoihin. Koneenkuljettajan kuuluu toteuttaa vain yhtiön kautta saamiaan ohjeita ja ne ovat kirjallisina hakkuuohjeessa. Jos ei mitään erityistoiveita , Tapion ohjeilla edetään.
PS. Sain edellä kertomastani tapauksesta palautettakin. En raaskinut ottaa ihan kaikkia leimattuja puita. Ostomies valitteli asiaa edes käymättä paikalla ,mutta meni hiljaiseksi ,kun totesin ,että sitten olisi tullut kohteesta aukko. Kitkerää makua jäi hommasta muutenkin ,kun nuorempi kollega”teurasti” oksaisuuden takia pystyyn jättämäni koivun. Siinä tuli paineletkun tunnit melkein täyteen ja se letku paukahti miltei heti oman vuoroni alussa karsittaessa lähes oksatonta puuta. Sitten letkusulkeisiin ja kantamaan muutama pöntöllinen öljyä puuttuvan tilalle. Mieliala oli koholla…kirjaimellisesti.
Tunnen monta entistä konekuskia ,joilta on mennyt kuppi totaalisesti nurin joutuessaan kuuntelemaan alituiseen mitä ihmeellisempiä ohjeita. Ovat siirtyneet muille aloille ja ovat tyytyväisiä valintaansa.
Tapion suositukset ovat se pohja ,jota ammattilaiset toteuttavat.
PS. Tuoreessa muistissa on sekin tilanne ,kun kävin hakkuuohjeen mukaan tekemässä alaharvennukseksi merkityn työmaan. Savotan ollessa lopullaan isäntä,( omistajan puoliso), kävi kertomassa ,että hänen leimaamansa rungot ja taloon johtava oksikas koivukuja pitäisi kaataa. Oli perjantai-ilta ja ”leimaaja” kertoi siirtyvänsä viikonlopuksi eri paikkakunnalle viettämään viikonloppua. Firman työnjohto ei enää vastannut , kun halusin varmistaa toimenpiteen oikeellisuuden .
Raapaisin leimatut puut pinolle ja poistuin paikalta. Voin vakuuttaa ,että tällä kerralla leimikko ei olisi kestänyt lähempää tarkastelua. Ensin normi harvennus ja sen jälkeen ”isännän” leimaamat suurimmat puut pois.
On tehtävissä. Tosin pilalle meneviä hoitamatta jääneitä kohteita ei paremmaksi saa tekemälläkään. Kun taimikoista aletaan pitää parempaa huolta ,kun tähän asti on tapana ,näyttää tulevaisuuskin paremmalta.
Halkuuajankohdan suhteen pelivara kasvaa kun taimikonhoito tehdään ajallaan . Tuloksena on enemmän järeämpää puuta poistettavaksi ,joten kaikki osapuolet hyötyvät. Hakkuun jälkeen jäljelle jää myös riittävästi kasvatuskelpoista puuta jatkamaan kasvuaan.
Hoidettu kuusikon enska tuottaa harvennuksessa parhaimmillaan yli sata m3 puuta hehtaarita ja mänty himpun alle. Huonokuntoiselta palstalta saanto jää komannekseen. On siis pikkuisen petraamisen varaa sillä puolella.
Nyt kannattaisi ottaa vähän ruotsalaisista mallia. Saavat metsänsä kasvamaan paremmin , vaikka eivät saa kasvatukseen mitään tukia. Suomessa maksettavasta tuesta on muodostunut risukontuotantopalkkio ja se näkyy tuloksissa.
Ajourat ovat levinneet viimeisen viiden vuoden aikana pehmeiden maiden erikoiskorjuuseen tarkoitetun telavarustuksen takia. Ainakin puoli metriä lisäleveyttä uralle ja vähän enemmän risteyksiin johtuu juuri siitä.
Leveät telat mahdollistavat korjuun myös tarvittaessa pienillä talvikuvioilla kesäkorjuupalstan kupeessa. Ei jää eri kerralle hankalia suikalepalstoja ,joihin ennen jouduttiin rakentelemaan ajouria turhan tiheään ,kun esim. 10 merin siivu ojan varteen jäi talvihakkuuseen. Sinä oli sitten urat vierivieressä.
Täällä väitetään ,että pieni kone on hyvä energiasavotalla. Ei ole! Jotkut ovat vain niitä hankkineet , ja ajavat ne loppuun. Harva ostaa enää uutta. 11 metrin ulottuma ja riski nosturi vakaalla alustalla ovat kova sana keräilykaadossa(giljotiini) ja mahdollisessa joukkokäsittelyssä. Esim 1070 on vielä ihan mopo niihin hommiin. Tietysti jotkut kehuvat pienempiä ,kun ei ole paremmista kokemuksia.
Sitten vielä se lähikuljetus.. . Tarvitaan iso kuormatila ,että puuta saadaan kiloina riittävää tahtia varastolle. On laskettu ,että puolet energiapuukuormasta on ilmaa ,mutta vain kuljetetuista kiloista maksetaan. Pieni ja usein myös hidas ajokone on siinä tilanteessa taloudellinen surmanloukku ,enkä kannusta ketään tällä kokemuksella siihen päätään pistämään.
