Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Ajourat ovat levinneet viimeisen viiden vuoden aikana pehmeiden maiden erikoiskorjuuseen tarkoitetun telavarustuksen takia. Ainakin puoli metriä lisäleveyttä uralle ja vähän enemmän risteyksiin johtuu juuri siitä.
Leveät telat mahdollistavat korjuun myös tarvittaessa pienillä talvikuvioilla kesäkorjuupalstan kupeessa. Ei jää eri kerralle hankalia suikalepalstoja ,joihin ennen jouduttiin rakentelemaan ajouria turhan tiheään ,kun esim. 10 merin siivu ojan varteen jäi talvihakkuuseen. Sinä oli sitten urat vierivieressä.
Täällä väitetään ,että pieni kone on hyvä energiasavotalla. Ei ole! Jotkut ovat vain niitä hankkineet , ja ajavat ne loppuun. Harva ostaa enää uutta. 11 metrin ulottuma ja riski nosturi vakaalla alustalla ovat kova sana keräilykaadossa(giljotiini) ja mahdollisessa joukkokäsittelyssä. Esim 1070 on vielä ihan mopo niihin hommiin. Tietysti jotkut kehuvat pienempiä ,kun ei ole paremmista kokemuksia.
Sitten vielä se lähikuljetus.. . Tarvitaan iso kuormatila ,että puuta saadaan kiloina riittävää tahtia varastolle. On laskettu ,että puolet energiapuukuormasta on ilmaa ,mutta vain kuljetetuista kiloista maksetaan. Pieni ja usein myös hidas ajokone on siinä tilanteessa taloudellinen surmanloukku ,enkä kannusta ketään tällä kokemuksella siihen päätään pistämään.
Puukille totean ,että samaa ihmettelin minäkin monesti ,kun palstalle saavuin. Ratkaisevat päätökset hakkuusta tehdään mielestäni ennen kauppoja. Kun leimikko ilmestyy työohjelmaan , se luonnollisesti hakataan . Valitettavan monta kertaa kohteen saanto oli merkitty reilusti toteutunutta isommaksi ,että saatiin yrittäjä tekemään hommat. Tästä vähemmän puhutaan ,mutta kyseessä on karu fakta. Pahimmissa tapauksissa myyjä on hermostunut ,kun kauppa ei tullutkaan täyteen. Hankala paikka töiden toteuttajille ,kun lähtötiedot ovat jopa tarkoituksella mitä sattuu.
Yrittäjän ja asiakkaan välillä on sopimus ,jossa rajataan surkeimmat kohteet toiminnan ulkopuolelle. Ei voi välttyä ajatkselta ,että olosuhteet korjattiin joissakin tapauksissa kynällä todellista paremmiksi ,jotta saatiin kiilattua se paska leimikko paremman kylkiäiseksi.
Kun raadollisesti ajatellaan asioita, puusto on ihan sopivassa tiheydessä ,kun asiaa tarkastellaan muutaman vuoden kuluttua puiden lihottua hetken hakkuusta.
Sekin on syytä pitää mielessä ,että suositustiheydet voivat toteutua vain hoidetuissa kohteissa ,ei riukuuntuneissa. Tästä on maininta Tapion ohjeissakin.
Mehänpoika on ansioituneesti huomannut senkin tosiasian ,että relaskooppi ei anna oikeita lukemia riukuuntuneilla ensiharvennuksilla. Runkoluku määritellään luotettavasti vain mitan(=keppi/ moton puomi) avulla noissa olosuhteissa.
Kun metsän hoitotyöt ovat myöhässä ja osittain em syystä hakkuu aikaisessa liiallisen latvusten supistumisen vuoksi , on suositustiheyden saavuttaminen onnenkauppaa.
Puuriveistä teiden ojissa.
Mitä varten tiet ja sen ojat onkaan tehty? Tämä näyttää monilta unohtuvan. Ei niitä tehdä puun kasvattamista ,vaan liikkumista ja vesitalouden hoitoa varten. Olen kulkenut tuhansia kilometrejä teitä ,joilla vesi virtaa tiellä ja ojat ovat tukossa ja täynnä puuta. Näillä kelirikkokin kestää kuukausia viikkojen sijaan .
Kun puita kasvaa ojan ja tien välissä , ei esimerkiksi aura pysty siirtämään lunta ojaan asti. Pahimmillaan auraaja joutuu ensitöikseen kaatamaan moottorisahalla tien yli kaartuneet puut ,jotta pääsee edes etenemään. Sama on edessä lavettikuskilla ,joka ensimmäisenä saapuu lumiselle tielle.
Kesäkunnossapito on myös hankalaa ,kun lanan tekemä maa-ainesvalli jää tien molemmille reunoille ja tekee tiestä vesiväylän. Tien muotoilu ei onnistu, kun puut ovat tiellä. Luonnollisesti puutavara-autokin syventää uria ,kun tie pysyy kosteana ja pehmeänä puiden varjostuksen takia ja tien huonon muotoilun estäessä kuivumista.
Huomasin muuten viimeisten työvuosieni aikana ,että yhtiöt raivasivat systemaattisesti tielinjat puhtaiksi eikä risukko rehota enää teiden varsilla. Vähintään joka toinen syksy ojat ja tien reunat raivataan murskaimella. Puita niissä ei enää kasvatella, ei ainakaan monimuotoisuuden varjolla. Parempiakin paikkoja on olemassa.
Heitän vielä kysymyksen , montako mottia kuitupuuta pitää myydä ,että esim . kilometri pilalle mennyttä tietä saadaan korjattua? Voi olla ,että ojapuut ei ihan riitä….
Totean Jean S:lle ,että isot koivut kuusikkoenskan keskellä voivat olla peräisin ajalta ,jolloin kesähakkuut yleistyivät. Motolla koivutukin tekeminen kesällä oli kielletty , joten puut jäivät odottamaan parempaa korjuuajanohtaa. Jos puita oli vähän , ei niitä myöhemminkään kannattanut käydä erikseen tekemässä. Jäivät käytännössä lahoamasn pystyyn ,kun kukaan ei tohtinut siihen aikaan präyttää järeitä koivuja suoraan kuitukasaan kesähakkuun yhteydessä. Tänä päivänä jo tohditaan. Tukkia ei edelleenkään tiettyyn aikaan kesästä tehdä.
