Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Ajokoneissa varustelu vaihtelee. Kun motoon pannasn telat päälle ,ne ovat ja pysyvät.
Kävi tässä joku vuosi sitten tapaus ,jossa ajokonekuski kyllästyi metrisiin ”pillarin teloihin” kesken leimikon niiden liukkauden takia. Vaihtoi vetävät ja kone upposi kolmannella kuormalla ylitettävään pehmeämpään kohtaan. Muita vaihtoehtoja kuviolle pääsyyn ei ollut. Siinä kohtaa ura ”pikkuisen ” laajeni ,kun telapuita haalittiin ympäristöstä vetovastuuseen joutuneen moton alle.
Onhan se muutos 35 vuodessa ollut melkoinen. Sen aikaisia Nokka Jokereita mahtuu reilusti kaksi rinnakkain nykyisten vehkeiden vaatimille urille. Telat oli alla siinäkin ja sen hyvät??? ja huonot puolet tulivat hyvinkin tutuksi. Ei mikään ”rahapaja”.
Asiat eivät korjaudu vahtimalla ,vaan tekemällä asiat alun-alkaen oikein ja ripeästi.
Jos perustus on huonosti tehty ,ei päälle hääppöstä kotia rakenneta. Metsäyhtiöistä voisi ottaa mallia siinä ,kuinka metsä saadaan kasvamaan. Yrityksen ja erehdyksen kautta on edetty sielläkin , mutta otsaa ei ole jääty takomaan samaan puuhun.
Olisi mielenkiintoista tietää , paljonko ammattimaisesti metsiään hoitaneiden hakkuilla on tapahtunut poikkeamapalautteeseen johtaneita tyrimisiä. Tämän palstan kovimmat osaajat tuntuvat olevan pääosin tyytyväisiä työjälkeen ( Timppa ,Visa, jne) .
Itselleni ei tullut 35 vuotta kestäneen urani aikana ainoatakaan huomautusta liiallisesta poistumasta leimikoilla, ja kuten jo aiemmin totesin , patistelivat monesti poistamaan puita voimakkaammin.Työpistettä kohti pyrin jättämään ainakin yhden ”varapuun” , mikäli kelvollista materiaalia löytyi. Jos ei, tehtiin metsä niistä tarpeista , mitä oli tarjolla.
Valitettavasti tässä suhteessa tarjonta oli niukinta monissa yksityismetsissä. Yhtiöiden kohdalla palstalle ei tarvinnut mennä tyhjää pyytämään , ellei kyseessä ollut huono hankinta yksityisen luopuessa maistaan.
Nyt olisi kiire tarkentaa avauksen ikävään palautteeseen johtaneita tapahtumia ja määrittää poikkeamapalautteen saaneiden kohteiden puuston lähtötilanne ja historia ennen hakkuuta. Nykykaluston vaatimat ajouratkin on otettava tarkastelun kohteeksi. Onko liikkuminen yleensä mahdollista kapeammilla urilla? Kantavuuksien kasvattaminen kangistaa liikkumista ja lumi aiheuttaa liukumisongelman , joka on otettava huomioon.
Jäätynyt viisto pinta on myrkkyä kantavilla teloilla varustetulle työkoneelle. Ei tarvita , kun hieman pyöristyneet hokit teloissa , niin konetta ei pysty ajamaan edes iljanteisella tiellä. Oja ”kutsuu” heti ,kun tie kallistuu vähänkin.
Ilman kantavia teloja jäisi kuitenkin moni leimikko tai niiden osa korjaamatta. Tämä on vaakakupissa toisella puolella. Täystiheään hoidettuun metsään saa leveämmilläkin vehkeillä hyvän jäljen normaaliolosuhteissa. Tosin Keski-Suomen mäkiset ja kiviset maat aiheuttavat omat haasteensa. Niissä pienempi konevaihtoehto ei kuitenkaan välttämättä pärjäisi yhtään paremmin.
Sekin on otettava huomioon ,että puun voimakas kysyntä johtaa siihen ,että olosuhteiltaan huonompaa ainesta on enemmän mukana ja sumaa purkamaan mahtuu vähäiselläkin kokemuksella varustettuja henkilöitä.
Koneiden kehityssuuntaa ei ole syytä muuttaa kovin kevyin perustein. Tuskin leikkuupuimureita ja traktoreitakaan aletaan pienentää sen takia ,että isännät eivät saa peltojaan salaojitettua ja muotoiltua tehokkaampaa kalustoa varten. Sama kehitys on otettava vastaan myös metsäpuolella.
Alkavat susireviirit muodostua taajamiin. Vajaa kuukausi sitten jahtipäällikkö lähetti livekuvaa keskeltä taajaan asuttua kylää. Siinä susi jolkotteli pitkin teitä ja kevyen liikenteen väylää. Noin puoli tuntia aiemmin Faceen olkoi tulvia viestejä isosta ”rakista” ,joka seurasi ihmistä pihapiiriin ja joka oli havaittu monessa pihassa samoihin aikoihin.
Kaverini oli juuri avaamassa ovea vanhalle beaglelleen pientä pihakierrosta varten , kun viiden metrin päässä tuijotteli susi, se ”rakki” ,jonka takia naapurin rouva juuri hetki aiemmin päätti viedä lapset autolla iltaharrastuksiin terveellisen kävelyn sijaan. Tästä eteenpäin iltalenkit tehdään tiukasti valvottuna.
Kului pari viikkoa. Naapuripaikkakunnan päiväkodin aidan takana nähtiin liikkuvan outo ilmestys. Lapset huusivat aidan vierellä ”SUSI, SUSI!’. Tämän totesivat myös vanhemmat ja soittivat poliisille. Jäljet käytiin viran puolesta varmistamassa , mutta ei ryhdytty mihinkään toimenpiteisiin. Poliisi oli sitä mieltä ,että ihan normaalia suden käytöstä. Tapahtumapaikka oli Jämsä. Olisiko laki ollut toisenlainen esimerkisi Tampereella tai Helsingissä.
Suhtautuminen vieraslajiksi todettuihin ”sekulisusiinkin” on vähän outo. Kun laillinen lupa sekarotuisten hävittämiseen on myönnetty , sekin joutuu toimenpidekieltoon valitusten takia ja ”sekulit” saavat lisääntyä kenenkään häiritsemättä.
Gla:n kommenttiin totean ,että poikkeamista on luonnollisesti reklamoitu. Reklamaatiot vaikuttavat kuitenkin kohtuuttoman hitaasti. Metsien leväperäiseen hoitoon ei näy vieläkään vaikutusta ainakaan niiden tilastojen perusteella ,joita on julkisuuteen jaettu. Sitten ihmetellään ,kun hakkuutulokset eivät täytä odotuksia. Tilanne vaikuttaa myös korjuutyön laatuun.
Olosuhteet heikkenevät koko ajan ,kun kaikki mahdolliset puskat on kerättävä ,jotta teollisuus saa tarpeeksi puuta.
Tuolla edellä arvostelin puustoarvioita. Mitäpä raati on mieltä , jos vähän isomman yksityisen mo:n leimikosta kertyvä puumäärä jääkin puoleen arvioidusta ja erotusta on yli tuhat mottia. Leimikkoa aloitettaessa ko mo vaatii motokuskia jättämään enskaan puita 1100 runkoa hehtaarille. Kun alettiin laskea runkoja ennen käsittelyä ,saatiin tulokseksi 800-900 runkoa. Tämä todettiin onneksi mo:n kanssa yhdessä. Hakkuun edetessä pidettiin ostajaa luonnollisesti ajan tasalla. Kaksi motoa teki täysillä töitä. Saatiin onneksi vähän lisää palstaa ,mutta silti kauppa jäi sen tuhat mottia auki. Tulisilla hiilillä oltiin. Tässäkin tapauksessa ilman omaa syytä.
Aika hanakasti syytellään motokuskeja siitä ,että hakkaavat metsiä pilalle ja väärään aikaan. Jos palsta on jo alunperin pilalla ,se ei hakkuulla parane. Monelle ei tule mieleen sekään ,että harvahkon metsän ajouratkin levenevät väkisin , kun ei ole puustoa riittävän lähellä otettaessa pakollisia puita ajouralta. Kyseessä sama ilmiö ,josta olen varoitellut tilanteessa ,jolloin enskat on tehty pienellä himmelillä ja sen tekemiä uria on levitettävä seuraavassa harvennuksessa ,jotta isompi vehje mahtuu kulkemaan. Pahimmillaan lähtee koko rivi palstan parhaita puita ,jos ajouraa ei maasto-olosuhteiden rajoittaessa ole mahdollista tehdä kokonaan eri kohtaan. Kolmen metrin raosta ei mahdu ja tiellä olevan puun poistamisen jälkeen ura leveneekin jo 6- 7 metriin ,kun yhtään runkoa ei ole lähempänä.
Oma lukunsa ovat arviot hakkuukerymistä ja puuston järeyksistä. Pahimmillaan arvio hakkuukeryymästä on poikennut puolet työohjelmaan merkitystä. Mikäli arvio olisi ollut alunperin oikea , ei työmaata olisi otettu työohjelmaan lainkaan. Kenen kimppuun näissä tilanteissa pitäisi käydä? Moto on tuotu palstalle ja edessä odottaakin 30-40- litraista lirveikkoa 25-30 motin hehtaarikertymällä. Työohjelmassa seisoo kuitenkin kertymän kohdalle 70 mottia/ hehtaari. Tällä kohtaa konemies on aika aseeton. Voi suutuspäissään ottaa sen 70 mottia hehtaarilta. Toisella puolella vaakakupissa on ,että isäntä odottaa saavansa rahaa sen 70 motti/hehtaari arvion perusteella. Jos kauppa jää vajaaksi , ollaan taas kuskin kimpussa ja syytetään mittalaitteen virheellisistä säädöistä.
Joskus kävi mielessä ,että hakkuukertymää manipuloitiin tarkoituksella ,jotta saatiin kone töihin tekemään strategisesti tärkeän mo;n huonolle hoidolle jäänyttä leimikkoa ja pedattiin tulevia kauppoja talkootyöllä.
Hoh hoijjaa ..relaskooppi on täysin toimeton ensiharvennuksilla eikä sitä käytetä muutenkaan ,kun tarkempi hyväksytty menetelmä on olemassa. Keppi se on käytössä taimikon mittauksissakin. Motossa vastaavaa tehtävää toimittaa puomi.
Jätkä on ollut neuvomassa vanhoilla opeilla nuoria kuskeja. Minä sentään kerkesin tehdä aukkoja ja harvennuksia teilut 30 vuotta. Urat tein yhteistyössä ajokonekuskien kanssa heidän toiveidensa mukaan eikä harvennuksista tullut viimeisen kymmenen vuoden aikana kielteistä palautetta. Sitä aimmin totesivat joskus ,että enemmänkin olisi voinut ottaa. Ajokonemiehet kiittelivät ,että tekemiäni puita sai vaivattomasti kuormaan ja homma eteni sujuvasti. Joitakin urien risteyksiä olin nuukuuttani jättänyt ahtaaksi ,mutta puu tai pari poistamalla ajo alkoi sujua. Pikkuisen joutui korjailemaan uraleveyksiä ,kun palstalle tulikin yllättäen Elefantti tai kymppipyörä.
Jätkä ei taida tietää ,että on tapauksia,joissa sekä osto ,että isäntä kehottavat ottamaan kaikki ,mitä irti lähtee. Veikkaan tilanteen pahentuneen ,kun eri ihmisten talous on kuralla . Ainakin monilla maatiloilla ahdinko pistää keräämään kaikki myyntikelpoiset kalikat metsästä.
Näyttää olevan vaikea ymmärtää sekin ,että relaskooppi on tarpeeton kapistus ,kun koneessa on 11 metrin puomi. Siinä on erehtymätön mitta ja oikea runkoluku on nopeasti määriteltävissä vaikka jokaiselta yuöpisteeltä erikseen. Tarkistusmittausohjelma kertoo viimeistään oikean runkoluvun ,jos se ei jostakin syystä ole kuskin mielessä. Kaikki erikseen eri puulajeille ja maapohjille. Otantoja tehdään useita päivässä.
En tiedä ,mikä pakkomielle saa jätkän alituiseen kitisemään vääristä puuvalinnoista. Minulle on ollut päivänselvää ,että harvennus tapahtuu altapäin pienempiä ja huonolastuisia puita poistamalla. Susipuut listitään näiden lisäksi ja homma on yleensä sillä selvä. Kaikki lähtee selkäytimestä. Parhaat puut kasvamaan ja latvuksille riittävästi kasvutilaa ja oksayhteys poikki. Näin olen aina menetellyt silläkin uhalla ,että isäntä ei saa pikkutukkeja. Olen todennut ,että saat niistä paremman hinnan ,kun kasvavat vielä vähän.
Metsänkasvattajan mainitsemat suikaleet ovat tuttuja ajalta ,jolloin rajailtiin lohkoja kesä-ja talvikorjuuseen. 10-15 metriä ojan molemmin puolin jätettiin talveksi. Sitten ihmeteltiin lähekkäin osuneita ajouria. Nykyisellä ulottuvalla konekalustolla tätä ongelmaa on saatu vähennettyä. Kantavalla telavarustuksella pystytään käsittelemään palstat luonnollisia rajoja myöten/ojat eikä uratihentymiä ojin varsiin enää synny . Pikkukoneilla työskenneltäessä riesa on edelleen olemassa. Rymytään samalla palstalla kesällä ja talvella erikseen . Sopivalla ,mutta vähän isommalla koneella, selvitään yhdellä käynnillä. Yksi käsittelykerta on vielä siinä mielessä parempi ,että esim. ojia ei tarvitse täyttää kahta kertaa. Yleensä ojat tuhjennetään puista lähikuljetuksen päätteeksi. Sitten on tehtäväkin jo aukkoa seuraavalla kerralla ,että saadan ojat täytettyä uudelleen ajokonetta varten. Poikkeama korjuujälkiraporttiin on selviö.
