Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Edelliselle sivulle totean ,että aika monta kuljettajaa on harjoitellut hakkuuhommat ensiharvennuksilla . Taitavimpia laitetaan sitten niihin työmuotoihin ,joissa heistä saa enemmän irti. Tänä päivänä voi haluttua koneketjua saada odottaa ikuisuuden. Siinä ajassa enska onkin jo pilalla.
Sekin kannattaa pitää mielessä ,että hyvin valmistellulla kohteella onnistuu vähemmän kokemusta omaava kuskikin. Huonoissa olosuhteissa kokenutkaan ei aina onnistu.
Puunkorjuupuolella on sukupolvenvaihdos menossa ,joten silläkin voi olla vaikutusta korjuujälkeen.
Tuo ” pehmeiden maiden erikoiskoneiden” yleistyminen on pakottanut leventämään ajouria. Metriset telat alla ja mahdollinen ”kymppipyörä ”vaativat huomattavasti enemmän tilaa kääntyäkseen verrattuna tavalliseen ”kasipyörään ” ilman teloja. Urien risteysten avartamiselle on ollut ihan käytännön tarve.
Toinen haaste telavehkeille muodostuu lumisesta talvesta yhdistettynä olosuhteisiin ,joissa uralle kertyy niukasti hakkuutähteitä . Riukuuntunut enska kuuluu viimeksimainittuun. Tietyissä olosuhteissa telan sivuttaispito on olematon ,joten keski-suomalsisissa vaihtelevissa maastoissa uraleveydet voivat yllättävästi leventyä koneen sivuttaisliukuman vuoksi. Aina ei ole mahdollista kulkea suoraan vastarinteeseen . Joutuu kulkemaan sivukaltevissakin paikoissa.
Kun sitten yhdistetään kaikki edellä mainittu hoitamattomaan ja riukuuntuvaan ensiharvennukseen , johon mennään järeyden suhteen ennen aikojaan ja jossa näkyvyys ei ole paras mahdollinen , on metsäkeskuksen protestilistalle pääseminen lähes varmaa.
Kuten kuvista näkyy , paikallisesti voidaan toimia tilanteen edellyttämällä tavalla riistahallinnon estämättä. Lupia on riittävästi hirvien määrään nähden ja valtaosassa maata tavoitetaso saavutettu. Tästä on ihan luonnollinen seuraus ,että kaatomäärät putoavat ,kun metsästetään vain tuotto. Tässä vasojen määrä toimii indikaattorina. Ennkkotiedot vasojen vähenemisestä ja kannanan alenemisesta ovat pitäneet Planterin harmiksi paikkansa kaikkialla muualla paitsi V-S kakkosella . Kannattaa keskittää paukut siihen suuntaan.
Harvennuksen voimakkuus ei ole pelkkä mielipidekysymys. Koneenkuljettajat joutuvat tekemään joka leimikolla tarkistusmittauksia harvennuksen voimakkuudesta ja syöttämään tiedot tietokoneelle. ”Purkki” antaa välittömästi vastauksen ,onko työ toteutettu suositusten mukaan eri maapohjilla ja eri puulajien suhteen ja onko mitattu uraleveys kohdallaan. Toimenpide tallentuu leimikkoa koskevaan tietokantaan yhdessä kontrollimittauksen ja leimikolta otetun kuva-aineiston kanssa.
Olisi mielenkiintoista nähdä , miten kuljettajan tekemä omavalvontatulos suhtautuu metsäkeskuksen tekemiin tarkastuksiin. Siinä vertailussa olisi nähtävissä kuva-aineiston perusteella ,mikä leimikon tila on ollut ennen hakkuuta ja onko yleensä ollut mahdollista tehdä kelvollista jälkeä ko leimikolla.
Minulle vajaapuustoisius ei tullut yllätyksenä. Pidin asiaa esillä jo yli kymmenen vuotta sitten ,kun hoitamattomien nuorien metsien energiapuuhakkuun jälkeen näkymät olivat ankeita. Raippojen ja laihojen latvuksettomien riukujen keräilyn jälkeen elinkelpoisten puiden määrä vastasi päätehakkuutiheyttä. Tämä siis siihen aikaan ,kun neuvottiin ,että taimikonhoidon voi korvata energiapuuhakkuulla vähän myöhemmin. Odotellaan vähän ,että saadaan kohteelle muutaman vuoden päästä enemmän kemeraa….Nyt niitetään sen ”kylvöksen” satoa.
Ennakkoraivaus oli tuohon aikaan myös kemeravetoista. Käytännössä moto teki raivauksen ja isäntä kävi siistimässä jäljet ,että palsta täytti kemerarhdot. Näin siis ihan oikeasti neuvottiin. Mahdollinen huono korjuujälki langetettiin auliisti motokuskin ansioksi. Nyt esille tuoduissa tarkastustuloksissa on vahvasti sama henki.
En tiedä mikä on paikallaan junnaavaa. Monena vuotena on pyyntilupamääriä lisätty 10 000kpl/ vuosi tahtia ja elukoita kaadettu viimeksi nelinkertainen määrä verrattuna kymmenen vuotta sitten pitkään vallinneeseen tilanteeseen.
Tässä touhussa lupien vapauttaminen ei tuo enää merkittävää lisäarvoa. Vastuu kannanhoidosta saadaan kyllä siitrettyä pois metsästäjien harteilta ,jos ”vapaus” koittaa. Ei ole vastuuta ,kun ei ole kiintiöitä ja porukka vähät välittää kannan kehityksestä. Nykyisen toimintamallin arvostelijat eivät kykene täyttämään sitä resurssivajetta , joka lopulta syntyy, kun toimivaa järjestelmää ruvetaan vailla riittävää osaamista sorkkimaan.
Ilmeisesti leikkasitte viime kaudella kantaa ampumalla hirviä reilusti tuottoa enemmän. Jäikö vasoja vuosi sitten neljännestä kokonaiskannasta talvehtimaan? Korvattiinko kenties vasaosuutta ampumalla aikuisia hirviä niiden sijaan? Eli se tavallinen tarina: Kun ei ole vasoja , ammutaan uroksia.
Jo vuosi sitten kehotettiin metsästämään vain tuotto. Pedoilla ei välttämättä ollut kovinkaan suurta roolia vasakatoon . Tuottava kanta oli ainoastaan arvioitua pienempi ja kyvykkäitä sonneja kannassa vähän suhteessa naaraisiin. Ei ole montaa hirvitalousaluetta ,jossa olisi päästy tavoitteeseen hirvien sukupuolijakauman osalta. Mitä alempi kanta ,sitä enemmän naaraita suhteessa uroksiin ja sitä nuorempia urokset ovat.
Kirjoitusten perusteella olen saanut käsityksen ,että metsästysseurat tekevät yhteistyötä viljelijöiden kanssa ja sijoittavat ruokintapaikkoja niin ,että ne houkuttelevat riistaa pois pelloilta ja vähentävät riistan liikkumistarvetta vilkasliikenteisten teiden ympäristössä. Ei siis voida puhua ihan sattumanvaraisesta toiminnasta. Yksittäiset harrastajat saattavat toimia toisin ja oma napa edellä. Seurojen piirissä toiminta on paremmin koordinoitua.
