Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Eipä tullut mökkiläiselle mieleen sekään ,että palo-ja pelastustoimikin tarvitsee vähän väljemmän uran. Mökki saa palaa rauhassa ,jos paloauto ei pääse paikalle. Toinen ongema syntyy , kun mökille tarvitaan isompaa kappaletavaraa. Kuorma-auto olisi kelvoton vaihtoehto ,joten tavara olisi siirrettävä käsipelillä.
Hyvä ,kun tuli kunnon lasku typeryydestä. Ehkä siitä on jotain opittu. Pyrkimys estää hakkuut osuu omaan nilkkaan ja haitalle määräytyi käypä hinta. Lakimiehet ovat tyytyväisiä.
Eräällä lakimies-tuttavallani on mukava motto.” Tapelkaa rauhassa !Minä autan ….hintaan 200€ tunti”! Voi olla , että hinta on jo noussut noista lukemista , mutta auttamisenhalu on edelleen kova?.
Pääsyy kantojen voimakkaaseen kasvuun on ollut sorkkaeläinten kohdalla virheellinen kanta-arvio. Välkohännän kohdalla kantaa ei arvioinut oikeastaan kukaan ennen ,kun tilanne räjähti silmille. Hirvien kohdalla hommat saatiin paremmalle tolalle kattavan havaintojenkeruun ja kannan hoitosuunnitelman ansiosta.
On helppoa arvostella tuloksia ,kun kukaan ei ole pystynyt ennustamaan kehitystä oikein puutteellisten tietojen pohjalta. Valkohäntien määrä oli pysynyt suhteellisen vakaana jo ainakin vuosikymmenen verran ennen yllättävää kasvupyrähdystä. Kannan tarkkailulle ei tämän vuoksi ilmeisesti nähty aihetta. Nyt ratkotaan samaa ongelmaa ,joka erääntyi hirven kohdalla 20 vuotta sitten .
Sirpalealuetta ei voi liittää yhteislupaan ,jos se on naapuriseuran alueen sisällä. Lupahakemus tulee bumerangina takaisin. Jatkuva riitely sirpalealueista johti lakimuutokseen muutama vuosi sitten.
Jos isäntä jättää esim. riitojen vuoksi tai muista syistä alueensa vuokraamatta seuralle ,jonka sisällä alue sijaitsee ,siellä ei metsästä kukaan niitä hirvieläimiä ,jota pinta-alarajoitus koskee. Tämä pykälä on ”koeponnistettu”meilläkin.
Tuskin yhtenäisen lupa-alueen vaatimuksesta luovutaan. Sirpalealueet esim . toisen seuran alueella olivat aikoinaan kiivaiden kiistojen aiheena. Tämän vuoksi siirryttiin vaatimukseen yhtenäisestä metsästysalueesta. Näin jahdit saatiin sujumaan ongelmitta.
Sirpaleet syntyivät enimmäkseen erimielisyyksien tuloksena. Järkevää perustetta metsästysalueiden pilkkomiselle ei ole. Palsta kannattaa vuokrata sille seurueelle, jonka alue sivuaa tai ympäröi tilaa. Muuten se on sorkkaeläinjahdin osalta käyttökelvoton. Menneeseen ei ole paluuta .
En valitettavasti nää saaren tilannetta ,mutta koko Varsinais-Suomen kaatomäärät ovat lähes tuplaantuneet vuodesta 2017 . Silloiseen verrattuna on kaadettu jo viime kaudella yli 10 000 valkohäntää enemmän eli huutoon on vastattu ja tulosta tehty ilman alueiden pirstomistakin. Koko valtakunnassa pyyntilupien käyttöaste oli viime kaudella 70%. Mistä löytyy se alue ,jossa luvat eivät ole esim. viime vuonna riittäneet tai hakija ei ole saanut pyyntilupia haluamasnsa määrää?
Linkissä vuodelta 2018 haastateltiin matkailuyrittäjää ,joten pientä epäilystä on siitä ,että oma peura on ojassa ja olisi haluja ottaa jahtihommat omiin nimiin ja jättää seura nuolemaan näppejään. Yksittäinen maanomistaja on kuitenkin heikoilla poikkeuslupa-asioissa. Tästä syystä jotkut haluavat muutosta. Riistakannan hallinnassa tämä on vaarallinen tie. Liiketoimintamuotoinen metsästys laajemmin ei ainakaan vähennä riistan määrää. Vastiketta rahalle tarvitaan ,jotta bisnes pyörii.
Kuka tässä on maanomistajia syyttänyt? Kerroin vain mahdollisuuksista osallistua talkooseen.
Saari on poikkeava ympäristö ,jonka tilannetta ei voida yleistää. Onko tietoa siitä, hakiko esimerkin isännän seura poikkeuslupaa saarijahtiin?Se on haettava ,jos jahtiin mielii. Kritiikkiin on aihetta ,jos asiallisesti laadittu poikkeuslupahakemus on evätty.
Muutama vuosi sitten pirstalealueet poistettiin automaattisesti lupahakemuksista. Sen jälkeen on ollut mahdollista hakea poikkeuslupaa pirstalealueille esim. saarijahteja varten. Tässä varmasti seura on vahvemmilla verrattuna yksityiseen maanomistajaan.
Ei ole tietoa siitäkään ,kuinka tiheään asuttu saari on ja ovatko kaikki saaren asukkaat myötämielisiä metsästykselle. Ristiriidat tässäkin asiassa voivat estää poikkeuslupahakemuksen täytäntöönpanon.
Varsinais-Suomessa kolmella hirvitalousalueella hirvikanta on arn:n esittämässä tavoitehaarukassa. Kakkosella kaukana siitä ja kehitys etenee vakaasti kasvusuuntaan. Tavoite on jäänyt haaveeksi lähes joka vuosi . Mielestäni vika ei ole enää tavoitteen asettamisessa ,kun kerta toisensa jälkeen maali jää saavuttamatta. Tämä paimenkirjeistä huolimatta.
Maastamme löytyy monta hirvitalousaluetta ,joilla arn:n asettama tieyshaarukka jopa alitetaan. On paikallisista toimijoista kiinni ,miten tavoitteita halutaan noudattaa tai kyetään noudattamaan.
Gla:n ensimmäiseen kommenttiin totean ,että käytin tapausta vain esimerkkinä siitä ,miten mo voi tilanteeseen vaikuttaa omatoimisesti jos vain aitoa kiinnostusta on. Kaava-aluella ei voi muutenkaan metsästää ,mutta mainitsemani vaihtoehto toimii harvempaan asutulla alueella.
Yksi maanomistaja ei paljoa ratkaise ,mutta esimerkki oli tarkoitettu nimenomaan niille ,jotka vaativat ,että maanomistajan on saatava poistaa omalla maallaan haittaa aiheuttavia sorkkaeläimiä. No problem, kun hankkii aseen ,liittyy seuraan ja keskustelee seuran kanssa ,miten temppu tehdään. Tarvittaessa siihen saa jopa opastusta ja kumppaneita projektia toteuttamaan. Samalla voidaan käydä läpi turvallisuusseikat ,jotta pyynti kohdistuu vain nelijalkaisiin ja kaksijalkaiset voivat liikkua ympäristössä turvallisin mielin.
Aseen omistavilla ja sen käytön hallitsevilla maanomistajilla on aina etulyöntiasema poistettaessa haitaksi koettuja eläimiä omilta mailta. Toimiin on mahdollista ryhtyä välittömästi lailliseen metsästysaikaan ,kun otus osuu paikalle. Sen verran kuitenkin kannattaa nöyrtyä ,että liittyy seuraan ja keskustelee toimintatavoista .Samalla voi kysellä koiraihmisten yhteystietoja niitä tapauksia varten ,kun saalis hyvästä yrityksestä huolimatta poistuu verta vuotaen paikalta .
Itse sain näin menetellen aika joustavasti toimivaltaa. Koira oli omasta takaa. Peura ja hirven vasa joutuivat pikaisesti tähtäimeen ,kun erehtyivät peltoaukealleni ruokailemaan. Edes 30 vuotta sitten ei tarvinnut vaivata ministeriötä eikä riistahallintoa. Hirviporukan myötämielisyys riitti. Nopeimmillaan pellolle eksynyt valkohäntä keikahti alle puolessa minuutissa ensihavainnosta kotitalon sisäsaunan ikkunasta ammutulla laukauksella( perheen ”komentajan” suostumus) . Vaikutus oli välitön ja mielenrauha palautettu …ainakin vähäksi aikaa. Kädet joutui sotkemaan ,mutta homma toimi.Miksi tämä ei onnistuisi tänäkin päivänä?
Ruokinnan väitetään lisäävän taimituhoja. Näin saattaa käydä ,jos evästä on niukasti. Runsas ja monipuolinen ravinto metsästysaikaan pitää pienet sorkkikset poissa muualta haittaa tekemästä. Voi olla ,että pihapiirin istutuksekin saavat olla rauhassa , kun houkuttelevaa evästä on paremmin tarjolla vähän loitommalla. Ruokintaa voi ja pitää vähentää sitä mukaa , kun elukat vähenee.
Muutamien nimimerkkien vaatima täydellinen ruokinnan lopettaminen ennen kannan alentumista johtaa helposti eläinten ripeään levittäytymiseen alueille ,jossa on riittävästi ravintoa ja siinä sivussa saavat putarhakasvitkin kyytiä. Nälkään valkohännät tuskin nykyolosuhteissa suostuvat kuolemaan. Tässä tilanteessa ruokinta on vätttämätön paha ,joka on siedettävä . 80% saaliista saadaan ruokintapaikoilta tai niiden tuntumasta.
Taas käytännönläheistä näkökulmaa Gla:lta! Järjestelmä tarjoaa varsin laajat toimintamahdollisuudet , jos niitä halutaan tai osataan käyttää ja yhteistyökykyä löytyy.
Itseäni on hieman harmittanut se , että mutama mimimerkki on syyttänyt järjestelämää virheellisin perustein ja jopa tietäen ja tahallaan oman mielipiteen tukemiseksi. Se ei ainakaan edistä edellämainittujen varsinaisia tavoitteita eli sorkkaeläinkantojen pitämistä hallinnassa. Osoituksena on kiihkeimmän päsmärin oman alueen tilanteen suistuminen huonompaan suuntaan uutterasta hämmentämisestä huolimatta. Muualla samoilla laeilla ,asetuksilla ja suosituksilla on edetty määrätietoisesti ja todistetusti kohti parempaa tilannetta maanomistajan kannalta.
Ongelmien ratkaisua kannatta tarkastella siellä ,missä niitä esiintyy ,ei siellä missä ne on jo ratkaistu. Typerintä on väittää ongelmien ulottuminen varsinaista ongelma-aluetta laajemmalle . Tukea ei siltä puolelta heru .
Täsmätoimenpiteet rajatulle alueelle tuottavat paremmin tulosta. Ruutia ei kannata tuhlata harakoille. Kun löydetään todelliset syyt mahdolliseen ahdinkoon , on ratkaisun löytäminen helpompaa. Väärää puuta saa haukkua tuloksetta vaikka maailmantappiin asti .
Itse asiaan sen verran ,että kuinka moni on pyytänyt pyyntiruokintapaikkoja mailleen ja samalla antanut tarvittaessa luvan käyttää ampuma-asetta alle 150 metriä lähempänä asuttua rakennusta?Näillä konsteilla saadaan helposti lisää pyyntipaikkoja ja tehoa metsästykseen lisäämättä lainkaan byrokratiaa . Riittää ,kun homma tehdään turvallisesti. Maanomistajan kannattaa olla tässä suhteessa aloitteellinen . Seurat eivät välttämättä tule mahdollisuutta kysymään. Melkoinen virhe tehdään tilanteessa ,jossa ulkopuolinen tilataan paikalle kysymättä ensin metsästysoikeuden vuokranneelta seuralta halukkuutta asiaan. Säröjä suhteeseen mo:n ja seuran välille syntyy ,vaikka kyseessä olisi vain kauriiden poistaminen.
Metsästäjät eivät halua aiheuttaa tarpeetonta häiriöitä toiminnallaan ,joten pyyntipaikat sijoitetaan mahdollisimman kauas asutuksesta. Tämän vuoksi maanomistajan on oltava aktiivinen ,mikäli haluaa poistattaa sorkkaeläimiä pihapiiristään tai sen lähistöltä.
