Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
On mahdollista hakea poikkeuslupia sirpalealueille esim saaristossa. Yhteistyössä lähialueen metsästysseuran kanssa se onnistuu ,jos henkilökemiat eivät ole esteenä. Yksityiselle henkilölle nousee seinä vastaan ,ei seuralle ,jolla on isommat maa-alueet. Onko tätä vaihtoehtoa kokeiltu?
Joistakin seuroista irtaantuu palasia erimielisyyksien takia . Niille ei luonnollisesti poikkeuslupia heru.
Ihailtavaa perehtyneisyyttä Gla:lta! Uudistuksia tarjotaan paljonkin ,mtta niiden toimivuudesta ei olla valmiita ottamaan vastuuta. Helpointa on syyttää hallintoa , vaikka Gla:n mainitsemat pullonkaulat ovat ihan muualla.
Yhtenä esimerkkinä pullonkauloista on ,että seuroja on kehotettu päivittämään sääntöjään paremmin nykyaikaa ja tilannetta vastaavaksi. Ne on luotu aikoinaan torjumaan ristiriitoja ja erimielisyyksiä ja turvaamaan jäsenten tasa-arvoa. Inhimilliset tekijät, ahneus ja kateus, eivät ole poistuneet keskuudestamme tänäkään päivänä. Niitä suitsimaan tarvitaan selkeät säännöt , mutta nyt sääntöjä on pakko löysentää laajemman yhteisen edun nimissä.
Muun muassa valkohäntien sarviehdoista sanktiomaksuineen ja tarkasta lupien seuran sisäisestä kiintiöinnistä tasa-arvon nimissä olisi luovuttava. Muutos valitettavasti ottaa aikansa. Yhdistysten/seurojen säännöt ja niihin tehtävät muutokset on käsiteltävä demokraattisesti ja hyväksyttävä viranomaistasolla ennen ottamista käyttöön. Tämäkin prosessi voi pahimmillaan kestää vuosia. Mitä enemmän mielipiteet seuran sisällä poikkeavat toisistaan ,sitä kauemmin prosessi kestää ,jos kyse on seuran varsinaisten sääntöjen muuttamisesta. Seuran sisäisen metsästyssäännön voi muuttaa kevyemmällä menettelyllä. Millään ylemmän tason ”mahtikäskyllä” ei näitä pykäliä voi ohittaa. Tämä on unohtunut muutamalta tähän ketjuun toimimattomia esityksiä tehneeltä.
Paikallisella tasolla lopulta ratkaistaan ,mitä tehdään tai jätetään tekemättä. Laki antaa toimintaan jo nyt riittävän laajat mahdollisuudet ,jos vain tahtoa ja kykyä riittää. Ristiriitoja aiheuttavien esitysten kylväminen metsästäjien keskuuteen vie helposti toimijoilta sekä halun ,että kyvyn toimia halutulla tavalla. Ahneudelle ja kateudelle ei ole tilaa , jos halutaan tuloksia. Tämä tulee ”uusia avauksia ” tekevien pitää kirkkaana mielessä.
PS. Maanomistajienkin mielipiteet jakautuvat. Jouduimme viikonlopulta ”seisontahsukkuun”. Olimme tuolloin noutamassa väärille jäljille eksynyttä hirvikoiraa yleiseltä tieltä ,joka sattui ohittamaan sellaisen henkilön pihapiirin ,joka eväsi metsästysoikeiden mailtaan. Eväämisen perusteena olivat leskirouvan mieltymys pieniin sorkkaeläimiin ja pari vuotta sitten tapahtunut seurafuusio. Rouva ei halunnut nähdä maillaan kylän ulkopuolelta tulevia metsästäjiä. Se vaihtoehto ei tullut kuuloonkaan ,että seura ei olisi pitkään toimintakykyinen pelkästään oman kylän voimin. Kutsu tuonpuoleiseen on ollut viime vuosina vahva. ….tämä nyt vain oli yksi ,mutta ei ainoa esimerki haasteista ,joita tulee metsästäjille vastaan, edestä ja takaa. Yksi esimerkki alueiden pirstaloitumisen syistä kumminkin.
Sitkeästi ollaan tarjoamassa pinta-alarajoituksista luopumista valkohäntäpeuran kohdalla. Alueiden ja seurojen on riittävän oltava suuria ,jotta kymmenientuhansien saalismäärät saadaan kaadettua. Pienistä seuroista loppuu puhti suuren urakan edessä. Isommilla seuroilla on laajemmat resurssit ja monesti myös parempi osaaminen ja taloudellinen tilanne selvitä isoista haasteista. Yksittäisen villen tai kallen vaaniminen metsäpoluilla ei suurta lovea peurakantaan tee. Villistä toiminnasta aiheutuvat ristiriidat puolestaan vievät helposti kehitystä ihan eri suuntaan ,kun toivotaan.
Valkohäntien levittäytymisellä on turha pelotella Keski-ja Pohjois-Suomen asukkaita. Haittoihin on näillä alueilla pitkä matka. Suhteellisuudentaju on syytä säilyttää tässäkin asiassa. Mittasuhde-ero selviää kaatotilastoista Varsinais-Suomessa on tähän mennessä kaadettu 12 000 valkohäntää. Keski-Suomessa runsas 200. Paikkakunnallani käytetty 12/80 pyyntiluvasta.
Kannanhoitosuunnitelma on valkohännillekin tulossa ja on jo kokeilukäytössä tiheimmän kannan alueella. Vastaavan suunnitelman saaminen toimivaksi käytännöksi kesti hirven kohdalla runsaat kymmenen vuotta eli siihen on syytä varautua pienemmän sorkkaeläimenkin kohdalla. Kokonaan eri asia on ,riittääkö kaikilla motivaatio vuodesta toiseen jatkuvaan teurastusurakkaan.
Taulukoissa ”hirvikannan kehitys kauden aikana” on myös tekstiosio ,josta käy ilmi havaintojen kattavuus. Esim Varsinais-Suomen kaikkien hirvitalousalueiden kohdalla näyttää kattavuus olevan 100%. Planterin on turha epäillä jotain muuta tai kehitellä omia laskelmiaan ,jotka eivät toimi edes teoriassa käytännöstä puhumattakaan. Havaintokorttien aikaan kattavuusongelma oli olemassa . Silloin havainnot ilmoitti 70-80% seurueista. Hyvin suuntaa antaviin lukemiin päästiin jo silloin . Ongelmana oli ,että lopullinen toeto oli käytössä vasta pari vuotta myöhemmin. Nyt sitä mukaa ,kun metsästäjä näpyttelee tiedot mobiiliin ja metsästyksenjohtaja kuittaa tiedot. Käytännössä usein jo samana päivänä tai viimeistään viikon sisällä. Kaadot on ilmoitettava viikon kuluessa ,ellei halua saada syytettä salametsästyksestä.
Metsästyspäivää kohden tehdyt havainnot ovat vähentyneet hirvien osalta lähes kolmanneksen kuudessa vuodessa( pl V-S2). Havaintoja on kerätty jo vuosikymmenien ajan 80%:n kattavuudella ja sähköisen havaintojen kirjaamisen tultua käyttöön kattavuus on lähes100%.
Valkohäntien kohdalla havaintojen kirjaamista harjoitellaan vasta toista vuotta ,joten tulokset voivat olla ihan mitä sattuu. Monilla peurajahtiin osallistujilla ei ole vielä mitään kokemusta havaintojen kirjaamisesta toisin kun hirviä metsästävillä.
Valkohäntä on hyvä esimerkki siitä ,mitä tapahtuu ,kun kaupallisuus astuu kuvaan ja havaintoja kannan määrittämiseksi ei ole kirjattu. Tilanne ei ole kenenkään hallinnassa.
Kerrohan Visa ,mitä hirvitalousalueesi hirviporukat ovat ilmoittaneet jääväksi kannaksi ennen lupien ”puolittamista”. Samalla voit selvittää havaintomäärien kehityksen viimeisen kuuden vuoden ajalta. Katsotaan sen jälkeen onko lupien puolittaminen jotenkin outo asia.
Lupamäärä luonnollisesti putoaa ,kun hirvikanta puolittuu. Kun ollaan tavoitehaarukassa ,metsästetään vain tuotto.
Meillä lupamäärät ovat tippuneet vajaaseen neljännekseen 2000-luvun huippuvuosista ja niissäkin tuntuu olevan puolet liikaa. Jokune elukka pitää jättää sukua jatkamaankin.
Tolopainen ei ole kartalla lainkaan. Pyyntilupien määrä riippuu pääosin metsästyksen yhteydessä tehdyistä havainnoista ja metsästäjien ilmoittamasta hirvien määrästä jahdin päätyttyä. Virkamiehet tekevät vain yhteenvedot ja laskelmat saamansa tiedon perusteella. Jos lukemat edellyttävät lupien puolittamista ,ne puolitetaan .
Meillä lupia myönnettiin 20% viime vuotta vähemmän . Siitä huolimatta luvista on käytetty vasta 43,5/ 80. Jos/ kun vasoja ei löydy, lukemat tuskin muuksi muuttuvat. Suunnitelman mukaisista aikuisista hirvistä on kaadettu 27/35 ja vasoista33/46. Tämän lisäksi on käyttämättä 22 pankkilupaa. Viranomaisilla ei asiaan ole osaa eikä arpaa. Paikkakunnalle pesiytynyt susi saatta sitävastoin estää jahtihommat monen seuran kohdalla tältä kaudelta kokonaan. Koiraa ei suden suuhun laiteta.
Kun näkee tarpeeksi ,liika optimismi haihtuu. En halua suinkaan mollata ihmisiä, ainoastaan kannustaa parempiin suorituksiin. Nykyistä määrää hoito-ja hakkuurästejä ei olisi ,jos kaikki toimisivat ohjeiden mukaan. Itselläni on kokemusta hyvistäkin onnistumisista ,joten tiedän ,mille tasolle riman voi asettaa. Hyvääkin voi vähän parantaa.
Nyt liikutaan pitäjätasolla, mutta kokemukseni eivät rajoitu yhteen pitäjään. Reilu kolmekymmentä vuotta olen kierrellyt ympäri Keski-Suomea, Pirkanmaata ja Hämettä. Keikkoja Nilsiää ,Juvaa,Varkautta ja Mikkeliä myöten.
Perstuntuma paikalliseen metsämaisemaan on vahva. Viimeisen kolmen vuoden aikana on sporttrackeriin kertynyt 11000 kilometriä pyöräilyä poluilla ja metsäteillä lähipitäjien alueella. Tänä vuonna reilu 4000. Visa on tainnut kerätä kokemuksia vain kotikulmilta ja ulkomailta.
Väitän ,että kokemukseni eivät perustu pelkkään sattumaan eikä suppeaan otantaan.
