Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Viimeisin koirani oli labbis. Ihan mukava luonteeltaan ,mutta jäljestyskoiraksi hankittuna meni koko ikä hukkaan allergian takia. Onneksi oli vakuutus. Osoittautui vakioasiakkaaksi eläinääkärille. Luopuminen oli kuitenkin kova koettelemus ,jonka seurauksena päätin ,että ei enää ikinä omaa koiraa. Samaa pohtivat ne ,joiden koira on päätynyt petojen hampaisiin.
Kovimmat koiraharrastajat ovat sitä mieltä ,että paras jalostuskeino on käyttää lapiota. Puudeleita ei määräänsä enempää maailmaan mahdu.
Hyvä hirvikoira ansaitsee puolestaan arvokkaat eläkepäivät. Minä annoin aikanaan 10vuotta vahan palvelijani eläkeparin päivien iloksi. Hyöty oli molemminpuolinen. Koira sai hyvän kodin eikä vanhempien ihmisten tarvinnut ottaa pentua koulutettavaksi.
Nyt tarjoamme sillointällöin mahdollisuutta koirien yökyläilyyn ,kun omistajat käyvät matkoilla. Ollut ihan mukava kokemus tutustua eri rotuihin ja niiden ominaisuuksiin . Ovat viihtyneet ,kun samalle tyynylle tunkevat.
Jos varovaisuus ei olisi lisääntynyt , luku olisi kaksinkertainen. Kannattaa myös tuoda esille tilasto hirvikoirien rekisteröinneistä. Rekisteröintien vahvasti aleneva kehitys ei tiedä hyvää tulevaisuutta ajatellen. Toisaalta ei ole kyseessä vain koira ,vaan porukka sen ympärillä. Jos ei ole halukkaita koiranpitäjiä ei ole kohta metsästäjiäkään.
Susista sen verran ,että monesti koiriin kohdistuneet vahingot tulevat varovaisuudesta huolimatta yllätyksenä. Yllätys oli sekin ,kun meidän jahtivouti tuijotti omakotialueella sutta silmiin avatessaan ovea kun oli tarkoitus laskeaka beagle pihapiiriin tarpeilleen. Tarvitseeko perustella enempää , miksi koirien hankkiminen alkaa hirvittää. Yksikin menetys lamauttaa toiminnan isolta alalta ja pitkäksi aikaa.
Taisi olla viisi kameraa kriittisillä paikoilla suolakivillä. Alkukaudesta ja myöhemminkin niillä tienoilla oli hiljaisempaa kun vuosiin. Kirjattuja havaintojakin vain kolmannes edelliseen kauteen verrattuna. Yhteiskuvan alueella kokonaisuutena havaintoja kertyi normaalisti vähän runsas 2/metsästyspäivä. Meidän jahtisyksyn ”pelasti” tuo huonolle hoidolle jäänyt männyntaimikko järvien välisellä kannaksella yksityismaalla.
Maltti kuuluu aina metsästäjän keinovalikoimaan . Selkeän tilannekuvan muodostuttua toimitaan sen mukaan.
Siitä kulunut kausi toi jälleen muistutuksen ,että ilman toimivia koiria metsästyksessä on mahdotonta päästä haluttuun tavoitteeseen. Alkukaudesta koiria koulutettaessa havainnot olivat todella vähissä. Koulutus on pakko toteuttaa vasta jahtikauden aikana petouhan vuoksi, jotta saadaan edes jonkinlainen metsästäjien muodostama turvaverkko . Koulutuksen tulokset oli ulosmitattavissa vasta lumien tultua loppukaudesta.
…ja mistä oma seurani ne hirvet viimein löysi? Tuvepohjaiselta männylle istutetulta palstalta ,jossa metrisiä taimia varjosti tiheä kaksimetrinen koivuvesakko. Siellä pari naarasta tuplavasoineen onnistuneesti piileskeli miltei koko syksyn. Neljä saatiin , kaksi säilyi .Näitä lisää ,niin hirviä riittää. Alue oli hirvivahinkojen esiintymisen todennäköisyyden suhteen ”parasta” A-ryhmää.
Minäkin odotan mielenkiinnolla lentolaskentojen tuloksia. Uusimaa kahdella todettiin hirvikannan olevan lentolaskennan perusteella liki 9 yksilöä/1000ha ennen jahtia. Luku oli kolmanneksen isompi metsästäjien ilmoittamaan verrattuna. Lähtötason siirtämisellä korkeammalle(+3)ei kuitenkaan näyttänyt olleen merkitystä jahdin käytäntöihin. Metsätettiin entiseen tahtiin . Hirvitiheyskäyrä jäi kahdeksan yksiöön paremmalle puolelle jahdin päätteeksi (8,8>8,2). Täällä keskemmällä kaadettiin tuplamäärä hirviä tuhatta hehtaaria kohti puolta pienemmän kanta-arvion pohjalta (4,8>3,2).
Onko lentolaskentaan luottamista vai joko alueen kolme susilaumaa on aiheuttanut jahdeista pidättäytymisen?Ei syötetä koiria susille. Syötetään mieluiten hirviä ja annetaan kannan kasvaa.
Visakallolle totean ,että minutkin johdateltiin tekemään harvennusta palstalle ,jossa oli korjattu energiapuuta. Eipä löytynyt harvennettavaa ja käynnistäni jäi merkiksi vain raiteet pehmoiseksi osoittautuneelle palstalle.
Toimitin kuvia myös kohteelta ,joka oli harvennettu energiaksi jo kolmatta kertaa. Palstan tulevaisuus ei vaikuttanut kovinkaan kaksiselta. Aikoinaan istutettu kuusikko oli saanut ”turpiinsa” oikein kunnolla lehtipuiden puristuksessa.
Oma lukunsa olivat kohteet ,joista sai korjata energiapuuksi vain alle kuitulpimittaista tavaraa. Jo seuraavassa harvennuksessa kävi ilmi , että vitux män koko homma. Etukasvuiset koivut ehtivät tuhota terhakan kuusentaimikon ennen seuraavaa hakkuuta. Jos taimikko olisi ollut mäntyä , ei olisi ollut montaa tainta jäljellä.
