Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Raivausraja rk 8cm ja vähän isommatkin yksittäiset lehtipuurungot ,jos ne haittaavat pääpuulajin kasvua. On ollut käytäntönä raivata jopa kuvassa näkyvää tiheämmässäkin esiintyneitä koivuja lattiaan. Yleinen käytäntö Finsilvan mailla.
…ja jos vain alle kolmesenttiset raivataan , on aivan sama ,kun ei olisi raivattu ollenkaan. Moto kääntyy palstan nurkasta takaisin.
Tilanteessa on ollut paljon onnea ja poikkeusolojen mukanaan tuomaa ylimääräistä kysyntää mukana. Kun keskustellaan tulevaisuudesta ja kehityksestä ei ole varaa luottaa sattumakymppeihin.
Kerrataan vielä , että pienempi kuviokoko ja syrjäinen sijainti jättää suurimman osan jp:n leimikon kaltaisista tapauksista puukaupallisen toiminnan ulkopuolelle jatkamaan riukuuntumistaan hamaan tulevaisuuteen. Samaan johtaa kalusto-ja henkilöstöpula. Erikoiskoneita ei suinkaan ole tarjolla kaikkialle. Kuten eräässsä ketjun videossakin sanottiin :”Harvinaisempi tapaus”.
Ehdin jo työelämässä ollessani parsimaan jälkiä ,joita energiapuun kasvattamiseen tähtäävä toimintamalli aiheutti. Kallis ennakkoraivaus ja 60% runkoluvusta lattiaan. Vasta tämän jälkeen leimikko kelpasi ostajalle. Pinta-alaakin yli 10ha. Hehtaarikertymä 30 mottia 40-litraista puuta. Tehtiin ,kun oli raivattu. Muuten olisi jäänyt korjaamatta. Tätä se arki oli ,kun energiapuun kysyntä oli normaalilla tasolla.
Nyt energiapuutouhu on kehittynyt jo edellä kerrotusta tilanteeseen ,jossa usean puulajin harvennuskohteet päätyvät suoraan energiaksi. Tämäkin syö markkinat välivaiheen kokopuun korjuulta olemattomiin. Kokopuuta korjataan vain poikkeustapauksissa ,kun kokonaisuus huomioidaan. Mikäli on aikomus saada tuote varmuudella kaupaksi, on taimikonhoidossa onnistuminen ensiarvoisen tärkeää. Kun kysyntä sakkaa ,risukot jäävät isäntänsä iloksi.
Väitätkö Finsilvaa hölmöläiseksi? Olen sitä mieltä ,että ”natsat” ei siihen ihan riitä. Pääpuita haittaavat harvalukiset koivut on laitettu tantereeseen ja harvennuspuut matkaavat yhtenä tavaralajina Äänekoskelle. Pieniä koivueriä ei ole järkevää keräillä pitkin teiden varsia. Järkevämpää kaataa maahan. Kannattaa lukea koko kuvan tarina niin loputkin selviää.
On olemassa sanonta ,että markan perässä ei kannata juosta. Voi jäädä satanen saamatta.
Eipä ollut juurikaan ennakkoraivauksissa poistettavaa , lähinnä mitättömiä räippiä. .Joukossa joku paksumpi nopeakasvuinen koivu. Välillä ennakkoraivaus oli tarpeeton. Tarvittavat raivaukset tehtiin 2-3 vuotta ennen hakkuuta . Raivaustähteet kasvoivat jo sammalta hakkuuvaiheessa. Koivu- ja mäntyyhdistelmiäkin löytyi eikä niidenkään tila poikennut ainakaan huonompaan suuntaan.
Sattuipa kohdalle sellainenkin kuvio ,josta käytiin erikseen kaatamassa etukasvuiset koivut moottorisahalla ja jätettiin palsta järeytymään muutamaksi vuodeksi. Tämä siksi ,että koivut eivät olisi voittaneet kasvavia havupuita. Siitä on toki 10 vuotta aikaa ja lähetin siitä joskus kuviakin palstalle. Samassa yhteydessä sahailivat uudistusalan männyntaimikkoon jääneet edellisen sukupolven aluskasvoskuuset nurin. Reipasta kuitukokoa nämäkin.
Puuttuneeko raivaajilta ammattitaito , vai miksi en kohdannut Finsilvan puolella ainoatakaan kohdetta viimeisen kymmenen työvuoteni aikana ,jossa ennen ensiharvennusta olisi pitänyt tehdä joku välivaiheen koneellinen hakkuutoimenpide? Harvennuskohteen puusto koostui juuri siitä puulajista ,jolla kuvio oli uudistettu ja kaikki poistettava oli reilusti kuitupuunkriteerit täyttävää tavaraa riippumatta siitä oliko kyseessä kuusikko tai männikkö. Tähän on riittänyt oikea-aikainen ja oikein toteutettu raivaus.
Minun ei tarvitse muuttaa näkemyksiäni. Finsilvan leimikot ovat tuottaneet keskimääräistä paremmin puuta ja harvennukset on ollut helppoa toteuttaa. Siitä on vuosikymmenien kokemus ja se riittää minulle. Raivausten aikaistamisella on ollut selkeä myönteinen vaikutus tuloksiin. Tukien pönkittämillä malleilla ei ole päästy läheskään vastaavaan. Tämä on moton mittaustietojen lahjomatonta kertomaa. Ei ole tarvetta säveltää.
Totean vielä , että aiheesta on käyty ajan mittaan rakentavaa vuoropuhelua suunnittelijoiden kanssa ,joka on osaltaan vaikuttanut kehityksen suuntaan. Siinä suhteessa AR on survomassa pakkia silmään.
Suojelun kohdentamista näihin rästikohteisiin voisi pohtia siltäkin kannalta ,että puusto muodostuu monipuoliseksi ja huomattavasti vahvemmaksi kestämään luonnon tuhoja verrattuna vanhoihin järeisiin kuusikoihin. Jälkimmäisistä saattaa muodostua ajan myötä varsinainen tuholaisten keidas ,joka uhkaa merkittävästi ympäröivien talousmetsien terveyttä.
