Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Aika paljon on käytetty palstatilaa jk:n paapomiseen verukkeella jos toisella. Annetaan rauhassa urheiden harsijoiden lyödä päätään seinään. Pääsemme nopeasti todistamaan ,kuinka huteralle pohjalle homma rakentuu. Itselleni asia valkeni kirkkaasti uudistaessani harsinnan tuloksia jo 40 vuotta sitten. Myöhemmät kokemukseni metsäammattilaisena ovat vain vahvistaneet tuolloin saamaani käsitystä.
Jk:ta ei voi järkevästi perustella biologialla eikä taloudellisesti parempana vaihtoehtona. Verukkeena tekemättömyydelle jatkuva kasvatus toimii aikansa eli korkeintaan yhden sukupolven mittaisen ajanjakson. Lopullinen vastuu epäonnistumisesta lankeaa valitettavasti vasta seuraavan sukupolven kontolle, joka joutuu jälkiä parsimaan.
Veikkaan ,että paine tuottavien metsien suojeluun vain kasvaa. Tätä en suinkaan toivo ,mutta niin tulee käymään.
Kyllä maanlaajuinen runsaan räntäsateen muuttuminen lumisateeksi muutamassa hetkessä opettaa. Tilanne on tuttu niille ,joiden metsät sijaitsevat 200- metrin tuntumassa tai ylempänä. Muutama vuosi sitten saatiin jälleen katkeraa opetusta aiheesta. Riukumetsissä tuho johti vajaapuustoisuuteen ja vanhojen kuusikoiden latvukset puolestaan pirstoutuivat monin paikoin laajasti ”kuusiporaa” miellyttävään muotoon. Sellutehtaat saivat lisäksi runsaasti tanakkaa kuitua.
Tiheä kasvatus varmistaa sen ,että tuhohyönteiset voivat paksusti.
Suomi on Suomi. Roistovaltiot erikseen.
Yksi asia jää jatkuvasti vähemmälle huomiolle. Jaksollisen kuusikon käsittely toteutetaan uusimpien oppien mukaan kerran 30 vuodessa. (Yksi harvennus päätehakkuu/ muokkaus samana vuonna). Jatkuvaa pitäisi pöyhiä 15 vuoden välein. Kasvussa jk metsä ei pärjää jaksollisen vastaavalle ja parjattuja korjuuvaurioita syntyy väistämättä jokaisen hakkuun yhteydessä. Jaksollisessa korjuuvaurioiden riski on häviävän pieni ,kun työ harvennus tehdään kerran kiertoajan kuluessa ja sellaiseen puustoon ,josta kertyy runsaasti hakkuutähteitä parantamaan kantavuutta. Päätehakkuissa puustovaurioita ei synny.
Ajallaan ja riittävällä voimakkuudella toteutettulla taimikonhoidolla voidaan viivästyttää harvennisajankohtaa niin ,että on mahdollista selvitä yhdellä harvennuksella. Luonto kiittää.
Ennallistamisvaatimuksissa keskustellaan lähtötasona vuosi 1952. Sen jälkeen raivatut pellot ja kasvatetut metsät ovat tulilinjalla. Rakennetuista kaupungeista ,teistä ja muusta infrasta ei puhuta halaistua sanaa. Asia ,joka saattaisi kirpaista suomalaisia ,olisi järvien rantojen rakentaminen. Tietty määrä vuoden 1952 jälkeen rakennettuja kesämökkejä tulisi purkaa ja teitä aurata umpeen ennallistamistavoitteiden saavuttamiseksi. Luonnollisesti sähkön tuotannossa ja siirrossakin olisi palattava aikaan ennen vuotta 1952. Juuri valmistunut miltei koko Suomen halkaiseva nelisatanen voimalinjakin pitäisi räjäyttää ja jättää johtokatu ennallistumaan. Tulisi kertaheitolla lisää ”ennallistettua”.
Ei ole mahdollista sanotaan. Pitäisi olla aivan yhtä mahdollista ,kun että kohdistetaan ennallistamisvsstimus koskemaan pelkästään maanomistajia.
Lähettämässäni kuvassa ”maisema muuttuu” näkyvä tiekin olisi ennallistettava kärrypoluksi , sähkölinja kaadettava ja taimikko jätettävä riukuuntumaan keppiviidakoksi ,joka se ennen vuotta 1952 oli. Kyseiseen tilaan pitäisi puoli Suomea saada vuoteen 2050 mennessä. Ihmistäkin pitäisi kasvattaa kestämään vilua ja nälkää.
Harvassa kasvava kuusikko kaatuu herkästi riippumatta maapohjasta. Ei kannata jatkaa isepetosta.
Heti haloiksi! Tein viime syksynä muutaman kooltaan 700 litraisen pihamännyn suoraan klapeiksi ja pinosin saunan seinustalle kuivumaan. Olivat rutikuivia jo kesäkuun alussa. Eivät ole imeneet kosteutta syksylläkään toisin ,kun esimerkiksi vastaavat tuulikaadoista tekemäni. Jälkimmäiset eivä tahtoneet kuivua millään ja imivät kosteutta sadekeleillä vielä ulkokatoksessakin.
Tein kerran muutaman 200 litran koivun keväällä pölkyiksi ja jätin ne pinottuna metsään. Ajattelin halkoa ne vasta syksyllä viileämmillä keleillä. Halkoessani koivuja, totesin lievää värivikaa läpi pölkyn.Tehdyt klapit kuivuivat pinottunakin hitaasti ja lämpöarvo oli selvästi huonompi ,kun niillä haloilla ,jotka pilkotaan heti katkomisen jälkeen. Siitä opin sen ,että prosessi poikki,halki ja pinoon on tehtävä viivyttelemättä yhdellä kertaa. Esimerkki käytännöstä löytyy alkukesältä lähettämistäni lukijoiden kuvista 19-26.5.
Saatta ukrainalaisten höökimähommat saada tapahtumasta uutta buustia. Ovat äkkiä riittävän lähellä ,jotta käytössä oleva materiaali jaksaa lentää sillalle asti ja tuhota loputkin Putinin unelmasta.
Kyllä vanhaa pioneerijoukkueenjohtan koulutuksen saaneen sydäntä lämmittää tuo jälki ,mitä Ukrainan kollegat ovat saaneet aikaan. Neuvokasta porukkaa myös ajoituksen suhteen. Krapula-aamu juhlan jälkeen. Voisko ihanammin päivän enää alkaa….
Toisaalta Vladimir tietää ,miltä pyöräilijästä tuntuu ,kun ketjut katkeaa ja m….t osuvat tankoon. Kun vielä ollaan ylämäessä , seuraa persmäki.
Päivä pelastettu ! Odotin/toivoin tuota ”synttärilahjaa ” jo eiliselle ,mutta ihan sopiva tapahtuma juhlaa seuraavan päivä aamuunkin. Jos ei Putinin pää ollut kipeä juhlinnan seurauksena vielä ihan aamusta , on varmasti nyt ja vaivaa vielä pitkään. Lääkkeeksi suosittelen yhdeksän millin ”buranaa”. Hetkessä hyvä olo!