Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Jospa Planter edes vaivautuisi tutustumaan Keski-Suomen metsästäjille jaettuun tulevan kauden ohjeistukseen. Ohjeissa kehotetaan selvästi pyrkimään tavoitehaarukkaan niillä hirvitalousalueilla ,joilla ei vielä olla tavoittessa. Koskee K-S ykköstä. En millään löydä saamastani ohjeesta kehotusta jarrutella metsästystä. Hirvitalousalueilla ,joissa tavoitteeseen on päästy kehotetaan noudattamaan harkintaa. Seurataan tilannetta vähän tarkemmin ja toimitaan tilanteen vaatimalla tavalla. Tyhjiöitä on jo muodostunut. Tyhjiöiden laajenemista tulee välttää.
Mitä viime vuoteen tulee ,ohjeistuksessa ennakoitiin aivan oikein ,että vasoja on paikoin arvioitua vähemmän. Piti paikkansa ainakin meillä ja naapuripitäjissä. Lähes puolet suunnitteen edellyttämästä vasamäärästä jäi kaatamatta.
Tuo Planterin aliarvioima työkalu toimii ,jos paikallisesti sitä halutaan käyttää. Sille emme voi mitään ,jos kuvan hirvitalousalue jää tavoitteestaan vuosi toisensa jälkeen suosituksista ja ohjeista huolimatta. Poikkeama ei kuitenkaan ole enää merkittävä. Hirvikanta on alentunut K-S yhdelläkin toisin ,kun V-S kahdella , jossa se on pysynyt vakaana 5/1000 tuntumassa vuosikausia. Kannattaa suunnata paukut sinne niin paljon ruutia säästyy.
No sitten aletaan korjata mahdollista virhettä,jos on tarpeen. Tosin nykysysteemi antaa mahdollisuuden korjata asioita jo ennen sitä.
Kannanvaihtelusta ei päästä eroon ,mutta vaihteluväli on pienempi edellisten vuosikymmenten tapahtumiin verrattuna. Reaaliaikainen tietojärjestelmä on tukeva työkalu kannanhallinnassa. Valitettavasti sekään ei täysin vaikuta siihen metsästäjien mieltymykseen,että uroshivi kiinnostaa muita vaihtoehtoja enemmän. Hirviä on vähän ,jos sarvipäitä ei nähdä. Tämä tunne johtaa haluttomuuteen ampua muitakaan.
Asioita voi yrittää laskea ja jälkeenpäin on helppo olla viisas. Yhteistoimin asiat on kuitenkin saatu korjattua ja hirvikanta puolitettua. Samoin on käynyt kannanvaihtelujen suhteen. Nykyinen järjestelmä tarjoaa paljon enemmän mahdollisuuksia reagoida tilanteen muutoksiin edelliseen verrattuna
. Paikalliset vaihtelutkaan eivät aiheuta päänvaivaa ,kun pankkiluvat ovat käytössä. Liikaa ahnehtimista tosin voidaan suitsia , jos joku haluaa ahneuksissaan ampua pyyntilupaehtojen vastaisesti pelkkiä aikuisia hirviä. Lupapankin lukot aukeavat vasta silloin ,kun hirviä on arvioitua enemmän ja kiintiöön kuuluvia vasoja on ammuttu suunnitelman edellyttämä määrä.
Seikka ,johon ei ole saatu riittävää muutosta neuvonnasta ja palopuheista huolimatta , on naaraiden suhteellinen osuus saaliista. Edelleen ammutaan vasojen puuttuessa niiden sijaan uros. Niukat havainnot vasoista johtavat aina naaraiden säästämiseen ja aikuisten hirvien sukupuolijakauman vääristymiseen. Niukan sonnikannan vuoksi vasatuotto laskee ja johtaa helposti virhearvioihin kannan koosta.
Metsästäjät pyrkivät omatoimisesti korjaamaan tilannetta alentamalla metsästyspainetta. Näin kävi 10 vuotta sitten. Ei käytetty edes niitä lupia ,mitä oli laskelmien perusteella tarjolla. Näillä tienoilla lähes kaikki metsästäjät olivat sitä mieltä ,että kantaa piti kasvattaa. Tämä tapahtuikin (jopa yli odotusten ),mutta onneksi uuden järjestelmän kattava ja reaaliaikainen seuranta ja kannanhoitosuunnitelmat tulivat avuksi . Hirvien määrä saatiin viidessä vuodessa yhdessä sovitulle tasolle. Vanhan järjestelmän aikaan tilanteen korjaamiseen kului toistakymmentä vuotta. Hirvikannan rakennekin vinoutui pahasti , joka oli osittaisena syynä metsästyspaineen alentamiseen rakenteen oikaisemiseksi 10 vuotta sitten.
Hirvikannan rakennetta joudutaan nytkin oikaisemaan alentuneen vasatuoton vuoksi.Vasoja tulisi jäädä 25-30% kannan koknaismäärästä jahtikauden lopussa. Jos osuus on tätä pienempi ja havaintojen määrä vähäinen , lupamääriä vähennetään. Vahva epäilys on ,että alhainen vasatuotto johtuu alhaisesta sukukypsien sonnien määrästä.
Planter väittä ,että riistahallinto olisi ongelmien takana ohjeistaessaan varovaisuuteen ja harkintaan niillä alueilla ,joilla hirvikanta on tavoitehaarukassa. Valitettavasti millään keinolla ei voida välttyä siltä ilmiöltä ,että naaraita säästetään hirvikannan vähennyttyä tietylle tasolle. Tämä on se takalauta ,jolloin metsästyspainetta käytännössä lasketaan , vaikka kuka vaatisi mitä. Hienotkin laskelmat joutuvat mappi ö:n uumeniin . Varovaisuusperiaate nousee pintaan ja kanta lähtee kasvuun.
Petojen pelotevaikutuksista on kokemusta. Pitävät hirvieläimet jatkuvasti liikkeellä ja aiheuttavat laumautumisen. Lisääntyneestä liikkumisesta (24/365) seuraa pakostikin liikenneonnettomuuksia ja laumautumisesta pahempia tuhoja ,jotka keskittyvät pienemmille alueille. Rauhassa ja isommalla alueella operoivien hirvieläinten tekemiä mahdollisia tuhoja ei edes huomaa. Lauman pesiytyminen taimikkoon ja viljelykselle lähelle asutusta petoja välttääkseen näkyy varmasti.
Anneli voisi unohtaa jo tuon miesajokuvitelman. Mistään ei nykypäivänä löydy sitä määrää ajohenkilöitä ,joka riittäisi korvaamaan koirat metsästyksessä. Meilläkään ei mies/henkilöajohommaa ole harrastettu 40 vuoteen. Ei riittäisi miehet passiin. Pari ,kolme koiraa vastaa metsästyksessä komppaniankokoista ihmismäärää. Kun jahtiin osallistuu vain kymmenen kahtapuolta oleva määrä henkilöitä, on koiran avulla tapahtuva metsästys ainoa vaihtoehto sulan maan aikaan.
Nykyään on niin paljon mahdollisuuksia vapaamuotoiseen liikkumiseen luonnossa ,että metsästys on sitovuutensa takia jäämässä taka-alalle niin meillä ,kun muuallakin. Perheiden sisällä harvoin kaikki harrastavat edes samoja asioita. Tämä vaikuttaa nuorten perheellisten valintoihin. Lasten harrastukset menevät omien edelle ja tässä kisassa metästys on lähes sina kärsivä osapuoli. Tämän sanon neljän eri asioita harrastaneen lapsen isänä. Auto ei ruuhkavuosina ehdi seisomaan edes pihassa saati päiväkausia metsästysreissuilla. Sitä tarvitaan tuon tuosta lasten likutteluun harrastuksesta toiseen.
Kun edelliseen lisätään vanhemman tai molempien työskentely vuorotöissä viikonloput mukaan lukien, ei sitoutumista vaativaan harrastukseen ole yksinkertaisesti mitään mahdollisuuksia.
Elämysmatkailu nykyisen maailmanpoliittisen tilanteen seurauksena on valitettavasti toiveajattelua. Raitista ilmaa löytyy lähempääkin ja halvemmalla. Elämysmatkailija on kertakäyttötuote. Metsästäjä,varsinkin hyvän metsästyskoiran omaava, takaa edes jonkinlaisia tuloksia ja sen että tarpeellinen toiminta jatkuu. Pedot puolestaan lisääntyessään eivät pysty vähentämään merkittävästi hirvien määrää . Koiraharrastuksen ne kyllä lopettavat ,kun musti toisensa jälkeen päätyy petojen raatelemaksi. Harva enää sen jälkeen ko”tarkoitukseen” koiraa hankkii.
Ei ole suinkaan kysymys ylipotkimisesta. Riistahallinnolla on vastuu siitä ,että pysytään tavoitehaarukassa eivätkä hirvityhjiöt kasva liian suuriksi. Planterin kommentoima referaatti oli suoraan metsästäjille omariistan kautta jaetusta jokavuotisesta infosta ja pyyntilupiin liittyvistä ohjeista .
Ei ole montaa vuotta siitä ,kun pyyntilupia kehotettiin käyttämään vastaavalla foorumilla täysimääräisesti. Nyt on onnistuneen toiminnan tuloksena päästy tilanteeseen , jossa on noudatettava harkintaa. Jokainen seura tahollaan päättää /harkitsee havaintojensa perusteella ,paljonko pyyntilupia anotaan ja käytetään. Ei pitäisi olla mikään ihmetyksen aihe. Jos on , ihmettelijä ei ole perillä asioiden kulusta , vaikka kirjoituksissaan niin väittää ja asettaa riistahallinnosta tulevan ohjeistuksen kyseenalaiseksi. Käytettävissä oleva tieto ja paikalliset havainnot ohjaavat toimintaa. Yksittäiset mielipiteet ovat vain mielipiteitä.
Raivausajankohdallakin on väliä. Hirvet hakevat evästä hajuaistinsa avulla. Tuore raivausalue tuoksuu vahvasti ja kauas. Jos alueen männyntaimet ovat ehtineet jäädä vähän nopeammin kasvaneen lehtipuun varjoon ja mehevöityä , on syötti valmis ja vieraita riittää pienemmänkin hirvikannan alueella.
Olen tykönäni tullut siihen päätelmään ,että männyntaimikot olisi viisainta raivata paitsi vähän etuajassa myös keväällä , jotta raivauksen aiheuttamat tuoksut olisivat ehtineet hävitä syksyyn mennessä ja männyntaimien maistuvuutta heikentävät lisäaineet kesällä valossa vahvistuttuaan vähentäisivät alueen kinnostavuutta. Tämä hirvivahinkojen vähentämisen keino perustuu siis pelkästään biologiaan ja hirven tapaan toimia etsiessään ravintoa hajuaistin avulla.
Voisi siis olla kokeilemisen arvoista raivata männiköt alkukesästä ja kuusikoiden käsittelyn voisi jättää syksymmälle. Tuore raivausalue houkuttelee aina hirviä ,jos niitä esiintyy vähänkin. Syksyn mittaan hirvet laumautuvat , joten vahingot voivat muodostua paikallisesti merkittäviksi yksittäisten tilojen kohdalla, jos alueella on tehty syysraivauksia männyntaimikoihin. Tästä monet vetävät johtopäätökset ,että hirviä on liikaa eikä raivauskaan auta hirvivahinkojen torjunnassa. Ajoitukseenkin on kiinnitettävä myös huomiota.
Visakallonkin kohde saattaa suurella todennäköisyydellä toimia syöttinä hirville. Näin ainakin omalla kohdallani tapahtui syksyllä tekemilläni raivausalueilla. Silloin totesin ,että syötti toimii. Tarvitsi laskea vain koira irti lähellä palstaa ja ampua hirvi tuokion kuluttua seisontahaukkuun taimikkoon tai lähelle sitä. Keväällä raivattuihin taimikoin oli turha mennä saaliintoivossa .
Alueittaisissa pyyntisuosituksissa syksyn jahtiin todettiin ,että on pidettävä huolta ,että laajoja hirvityhjiöitä ei synny. Merkit tyhjiöistä on jo olemassa. Hirvikannan rakennetta pitää myös oikaista. Metsästyksen painopistettä on siirrettävä vasoihin ja naaraisiin. Jos saalistettavaa on niukasti ,ei ole pakko käyttää kaikkia lupia. Jos uroshirvien yliverotusta ei saada kuriin , voidaan pyyntiohjeissa määrätä ,mitä kukin seura ampuu . Virheellisestä menettelystä seuraa sanktioita.(edellinen referoituna Keki-Suomen suosituksista)
….kaatokiintiö kolme vasaa . Ei mikään ihme nykytilanteessa.
Merkittävä syy pieleen menneisiin hakkuisiin on , että työ tehdään liian aikaisin ja kohteena on hoitamaton riukuuntumaan pyrkivä metsä. Kun riukuuntunut ja elinkelvoton puuaines poistetaan, ei yksinkertaisesti ole jäämässä riittävästi kasvatuskelpoisia puita . Ylitiheillä kuvioilla korjuuvauriot ovat lisäksi merkittävästi suuremmat ,kun asianmukaisesti hoidetuissa metsissä. Korjuuvauriot lisäävät poistumaa. Puuston ikä saattaisi olla sopiva toteuttaa hakkuu ,jos metsä olisi hoidettu. Hoitamattomuus aiheuttaa 5-10:n vuoden viiveen järeytymisessä .
Kannattaa olla varovainen arvioitaessa hakkuun voimakkuutta. Tiheysuositukset koskevat vain hoidettuja metsiä.( mainitaan Tapion ohjeissa) Hoitamattomien kohdalla on tyytyminen siihen lopputulokseen ,mikä sattuu tulemaan.
Silmiini osui kuluneella viikolla asiantuntijan teksti ,jossa todettiin ,että energiapuuhakkuuseen turvautuminen tarkoittaa usein , että metsänhoidossa on epäonnistuttu. Olen todennut saman jo yli kymmenen vuotta sitten ,kun energiabuumi teki tuloaan. Silloin jopa neuvottiin ,että taimikot voidaan jättää hoitamatta . Korvaava hoito voitiin toteuttaa myöhemmin tekemällä energiapuuhakkuu. Samaan aikaan silmät sokaistiin kuorruttamalla hanke tarjoamalla kaksin käsin kemeratukea kyseisiin hankkeisiin. Biologiasta ei välitetty pätkän vertaa. Kemeran saaminen hankkeeseen alkoi määrittää ”oikean” hetken toteuttaa työt,ei taimikon/metsän tila. Mitä toimintatavasta seuraa ,selvisi minulle alle vuodessa työskenneltyäni päätoimisesti energiasavotoilla. Tämän seurauksena olen kannustanut metsänomistajia tarttumaan pontevasti raivaussahaan ja tekemään sen mieluummin etuajassa ,kun pari vuotta( tai enemmän) liian myöhään.
