Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Jos pajupuskien korjuu on jo itsessään kannattamatonta ,pitäisikö puista vielä maksaakin. Näkemysero ostajan ja myyjän välillä on kokemukseni mukaan usein suuri ,kun puhutaan pieniläpimittaisesta puusta energiana. Energiapuita tehdessäni tuli monta kertaa myyjän taholta aivan järjettömiä esityksiä energiapuukohteiksi. Kun silloin oli mahdollista tehdä hakkuu tuntityönä , alkoi todellisuus valjeta myyjäosapuolellekin. Joillekin paukahti lasku ,kun risukkosta ei saatu kaiveltua edes työkustannuksia.
Maastullissa oli tänään tarinaa siitä , kuinka ostajan ja myyjän ajatukset eivät kohdanneet energiajakeen kohdalla. Myyjän mielestä olisi pitänyt jättää harvennuksen hakkuutähteet palstan sisälle ja pois ajourilta ja kasata ilman eri pyyntöä hakkuutähteet puolen hehtaarin aukosta. Isäntä olisi myöhemmin kerännyt hakkuutähteet poltettavaksi omalla kalustollaan. Isännän näkemyksen mukaan hän kärsi merkittävän taloudellisen menetyksen. Metsänomistaja tuumaili tilannetta varastopaikalla , jolla hakkuutähteet oli kerätty ajouralle purkupaikan viereen,kuten nykykäytännön mukaan pitääkin tehdä kantavuuden turvaamiseksi. Harvennuksilta ei myöskään kerätä hakkuutähteitä eikä pienikokoisista aukoistakaan. Tuntuikin ihmeeltä , että korjuun toteuttanutta tahoa syytettiin laiminlyönnistä lehden palstalla, vaikka oli toimittu aivan normaslikäytäntöjen mukaan eikä poikkeavista toimenpiteistä ollut merkintää hakkuuohjeissa eikä kauppakirjassa. Kohtuus kerjätessäkin!
Kriteeri,”paalua löytyy”, toteutunee Suutarin kohdalla. Tavallisella pienmetsänomistajalla tilanne on toinen. Osaavien kuskien päätyminen isompien koneiden ohjaimiin , on kysynnän ja tarjonnan ja kilpailun osaavista kuskeista tulosta.
Pienkoneilla työskenteleville ei makseta kilpailukykyistä palkkaa homman heikosta kannattavuudesta johtuen. On siis päivänselvää , mihin osaavan kuljettajan tie johtaa . Paremmalla palkalla koneelle ,jolla voidaan tehdä myös tulosta. Ainoastaan he ,jotka ovat pienkoneisiin investoineet , jatkavat niin kauan ,kun ahteri kestää.
Harvennukset jäävät tekemättä ,jos odotellaan palstalle pientä konetta (ja vähemmän kokenutta kuskia). Toistan vielä ,että pikkupalstoille ei kannata rahdata erikseen erikoiskoneita. Jos tilalla on muita kohteita, konevalinta tehdään järeimpien puiden ehdoilla ja työ tehdään yhdellä kertaa. Tilanne voi toki muuttua ,jos isännällä on iso tukku löysää rahaa ja aikaa odottaa tehottomien koneiden suoriutumista edellisiltä työmailta. Tätä odotellessa voi ehtiä riukuuntua useampikin enska.
Kauris on vapaata riistaa. Jos riistaa ei näe edes auton ikkunasta vuosiin metsästystilanteista puhumattakaan,voidaan puhua elikoiden ilmaantumisen tulleen puskista . Peuralupia on ollut jemmassa varmuuden vuoksi , vaikka havaintoja ei ole kertynytkään.
Hirvikoirien toiminnan kannalta peura ja kauris ovat alueellamme luontaisesti ei toivottuja. Samalla listalla pienet sorkkaeläimet ovat myös ajokoiraharrastajienkin keskuudessa.
Näillä nurkilla elettiin kauan ilman merkittäviä havaintoja pienistä sorkkaeläimistä. Kauris oli lähes tuntematon ja valkohäntiin kohdistettu tehojahti pari vuosikymmentä sitten hävitti ne olemattomiin .
Oli melkoinen yllätys ,kun eräs maanomistaja oli hyvin tuohtunut kuusentaimikkonsa ”täystuhosta” ja pellollaan vilistävistä(yöllä) valkohännistä. Näyttipä aiheesta videon pätkääkin. Tämä tapahtui muutama vuosi sitten ,kun olin uusimassa vuorasopimuksia seurafuusion vuoksi .
Isännällä on maita kahden eri seuran alueilla ,joista kuusentaimien tuho osui naapurin reviirille. Isäntä oli uhannut naapuria vuokrasopimuksen irtisanomisella ,jos vahingot jatkuvat .
Tämä tilanne tuli meille molemmille seuroille täysin puskista. Kauriista ei ollut edes havaintoja. Jostakin oli kuitenkin eksynyt taimikkoon kaurislauma ,joka oli keksinyt taimien tuoreille latvakasvuille parempaa käyttöä. Pienikin määrä elukoita keskittyneenä suppealle aluelle voi aiheuttaa pistetuhon ,joka nostaa tunteet pintaan. Lähiympäristössäkään ei välttämättä tiedetä laumasta mitään.
Edellisen tiimoilta seurassamme kohotettiin hieman valmiutta, ammuttiin muutama valkohäntä ja kauris. Tämän seurauksena tilanne on rauhoittunut ja em isännälläkin parempi mieli. Kannatti ottaa asia puheeksi .
En erityisesti ylpeile kohtaamisilla liito-oravan kanssa. Kerroin vain mitä käytännössä tapahtuu . Liito-oravakysymystä on turha vierittää motokuskin harteille. Hän ei ehdi eikä pysy työn tiimellyksessä havaintoja tekemään. Kun liiturin joskus onnistuu bongaamaan, on jo myöhäistä. Suurin osa liitureista ja niiden elinpiireistä jää huomaamatta ellei niistä ole tietoa hakkuuohjeissa.
Sille ajalle pitää löytää vastinetta. Liikkuminen kiinnostaa paljon enemmän ,kun tyhjän vahtiminen. Pyörän selkään pariksi tunniksi ja sitten saunaan. Sen jälkeen joutaakin jo nukkumaan. Peurapassista lähdetään siinä vaiheessa vasta saalista käsittelemään… jos sattuu lykästämään tai oikomaan jäykkiä jäeniä , kun saalis ei ilmaannu paikalle.
Lihankäsittelytilojen päivittäminen ei ole aivan yksipiippuinen asia. Hankkeisiin on haettu ja saatu runsaasti himoittuja EU-varoja. Yksin lämpimin ja koko kyläyhteisön voimin on rakennettu samalla myös hyvin varustettuja kokoontumistiloja tai pienimuotoisimmillaan laavuja ja kotarakennelmia kyläläisten ja luontoharrastajien käyttöön. Avustus ja talkoot kattavat vain osan kuluista. Osaan monet ottavat lainaa ,jota lyhemnetään myymällä riistaa. Tästä kehittyy sellainen ympyrä ,että kovin alhaisiksi riistakantoja ei lasketa .
Peurahommissa tahtoo unohtua ,että suurtilalliset ja tehokkaasti toimivat metsästysseurat ovat olleet alunperin pienten sorkkaeläinten lisäämisen kannalla. Kaupallista toimintaakin on ollut hankkeiden takana. Toiminta on ollut suht vapaata . Laajempi suunnitelmallisuus on puuttunut,saalistettavia elukoita ei ole edes laskettu. On riittänyt ,että saalista saadaan vaivattomasti. Valkohäntäpeura on hyvä huono esimerkki siitä ,mihin vapaa ja suunnittelematon vähän toisella kädellä hoidettu toiminta johtaa. Monissa kommeneissa on metsästyksen vapauttamista pidetty ratkaisuna ongelmaan ,vaikka ongelma on johtunut juuri siitä. On toimittu ilman riittävää kontrollia.
Täällä pohjoisemmassa on pienten sorkkaeläinten suhteen rauhallista. Iltaväijyt eivät ole tuottaneet saalista . Kahden päivän saalis kolmen ajavan koiran avulla on yksi kaurispukki. Valkohännistä ei ole nähty vilaustakaan. Kanta voi rauhassa kasvaa ,jos on kasvaakseen.
