Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Motokuskitko näe liito-oravia? Kerran näin sellaisen kollegan eväslaukussa matkalla ”siirtoistutettavaksi”kollegan lähimetsään. Oli liidellyt maahan aukon viimeisten puiden ollessa käsittelyssä.
Toinen tapaus oli yllättävä liito-oravan hyökkäys suoraan haalareita pitkin niskaani , kun menin tarkistamaan ,mikä elukka tupsahti hankeen katkenneen puun latvan mukana . Hakkuun kohteena oli lehtipuuvaltainen aukko talvikorjuuna. Järkytyksestä (molemminpuolinen) selvittyään liituri lähti punnertelemaan jalkaisin kohti läheistä metsää ja pääsi myös perille-100 metrin matkan umpihangessa.
Kolmas tapaus sattui tehdessäni talvella avohakkuuta kuusikkoon. Iltavuoron evästauolla jouduin ihmettelemään koneen yli itäkaakkoon liitävää ”rukkasta”. Totesin nopeasti liito-oravaksi. Sinne meni , eikä aiheuttanut sen kummempia toimenpiteitä. Reklamointi tilanteesta kyseisen tilan kohdalla olisi johtanut hirvittävään härdelliin ja kenties , jopa asikassuhteen katkaisemiseen. Tilalla oli hieman aikaisemmin aavistushakattu kaistaleita vanhaan metsään luonnonsuojelijoiden ja metsän rauhoittamisen pelossa.Käsiteltyä metsäähän ei voi rauhoittaa. Aukot oli hakattava rantaan asti ja puu , jossa oli mahdollisesti haukan pesä , tuli kaataa. Tämä tapahtui aikaan lähes 30 vuotta sitten , kun luonnonsuojelijat alkoivat puuttumaan yksityisten ihmisten metsien käyttöön. Maanomistajan reaktio oli vahva eikä ylilyönneiltäkään tuolloin vältytty.
Liiturin kohtaaminen perustuu sattumaan. Minun kohdalleni niitä on osunut useita. Ensimmäinen havainto oli puhelinyhtiön puukuidulla pehmustetussa tarvikelaatikossa keskellä metsää. Meni menojaan , kuten muutkin edellä esittämäni tapaukset.
Yhdellä työmaalla hakkuuohjeessa kehotettiin tekemään vanhaan metsään vain varovainen harvennus avohakkuun sijaan, kun alueella /vieressä oli epäily liiturin reviiristä. Nyt(5 vuotta myöhemmin) koko palsta on siististi nutullaan. Sen olisi voinut mainiosti tehdä , jo silloin , kun olin moton kanssa paikalla.
Motokuskilla on tärkeämpääkin tekemistä , kun nuuskia puiden tyviltä mahdollisia liiturin papanoita. Niidenkään löytyminen ei käytännössä keskeytä aloitettua työtä. Savotta tehdään hissunkissun loppuun asti. Vaivatkoon päätään he , jotka ovat mahdollisen ongelman keksineet.Selkeästi yliarvostettu otus. Niitä riittää.
Hirvitalousalueen sisällä virheet tasaavat toisiaan. Kannan kehityksen suunta voidaan päätellä vertaamalla tilastoja usealta peräkkäiseltä vuodelta. Jokaisella seuralla on velvollisuus ilmoittaa havainnot sähköisesti edesvastuun uhalla viikon kuluessa. Havaintoaineisto on siis ajan tasalla ja kattava.
Salonpojalle totean ,että ilmoittamanne hirvihavainnot eivät ilmeisesti edellytä isompaa lupamäärää . Hirvitalousalue on se alue ,jolle luvat jaetaan arvioidun jäävän kannan puitteissa. Jossakin saattaa olla tapana hakea sapluunalla”sama määrä ,kun edellisellä kaudellakin”. Sitten tuleekin pettymys ,kun hirvihavaintoaineistoon päätynyt tieto mahdollistaakin vain puolta pienemmän saalismäärän. Jos alueella ollaan hirvikannan suhteen tavoitetasossa 2,5-3 yksilöä / 1000 ha, ei pyyntilupia heru kahta lupaa/1000ha enempää.
Pajonko Salonpojan seuralla oli viime kaudella havaintoja metsästyspäivää kohti ja montako hirveä tuhatta hehtaaria kohti ilmoititte hirviä jäävän talvehtimaan? Ja huomioithan ,että kaadetut hirvet lasketaan havainnoiksi ennen kaatamista . Montako otusta kaadoitte metsästyspäivää kohti? Paljonko yhtislupanne lupamäärä oli rhy:n laatimassa verotussuunnitelmassa? Vähenivätkö luvat heidän esityksestään?
Totesin ,että lupia saa niin paljon kun kehtaa anoa luettuani tiedon paikkakuntani seurojen saamista pyyntiluvista. Oli aivan selvästi mustaa valkoisella ,että paikkakunnan yhteilupaan(12 osakasta) kuulumaton seura sai 3,5 pyyntilupaa /1000 ha ,vaikka paikkakunnan talvehtiva hirvikanta oli vain 2,5/1000 ha. Tämä mahdollistaa ko seuran kohdalla alueen totaalisen tyhjentämisen hirvistä. Tosin seuran alue on alle4% paikkakunnan metsästykseen käytettävästä pinta-alasta. Yhteisluvan osakkaat hakivat suhteessa vain puolet pyyntilupia omille mailleen . Hakemukset menivät läpi sellaisenaan kuten tähänkin asti.
Kyllä tuo karannut valkohäntäpeuratilanne itsessään on edellyttänyt infran kehittämistä. Sille saalismäärälle tarvitaan käsittelytilat ja markkinat. Elukoita olisi rutkasti enemmän, jos käsittely olisi tehtävä edelleen liiterin nurkassa ja lihamarkkinat tökkäisivät oman pakastimen tilavuuteen. Tilanne on kirotun tuttu 2000-luvun alun ajoilta ,kun hirviä oli oman seuran alueella käsittelyssä 5 kertainen määrä nykyiseen verrattuna.
Planter toteaa metsästäjän toimivan esimerkkinä oman harrastuksen piiristä ja kirjoituksista päätellen allekirjoittanut ei kelpaa.
Olen metsästänyt hirviä 50 vuotta ,josta 25 maanomistajan tai perheenjäsenen ominaisuudessa. Rhy: n hallituksessa toimin toistakymmentä vuotta ,seuran puheejohtajuuskin on tuttua, samoin metsästyksenjohtajan hommat parinkymmenen vuoden ajalta. Metsäasioista on noin 7000:n työpäivän kokemus Hämeen,Pirkanmaan, Kuopion-ja Mikkelinläänien ja Keski-Suomen alueilta. Aika monta taimikkoa ja uudistusalaa on kohdalle osunut. Nimimerkki”nostokoukkun” havainnot niiden tilasta voin allekirjoittaa sanasta sanaan.
Kuinkan laaja kokemus Planterilla mahtaa olla?Hirvitalousalue VS2 on kooltaan vähän isomman keski-suomalaisen paikkakunnan luokkaa. Kuitenkin väität , koko riistahallinto on mätä sen perusteella ,että hirvitalousalueella on muutama hirvi maan keskiarvoa enemmän. Muualla riistahallinto on onnistunut tehtävässään.
Toiminta on kehittynyt valtavasti sen 50 vuoden aikana ,jonka olen hirvijahdissa käynyt. Yhteistoiminta ja vuoropuhelu riistahallinnon kanssa toimii hyvin ja ne tavoitteet on saavutettu ,jotka on asetettu.
50 vuotta sitten hirvikannan säilyminen oli ykkösjuttu. (Takana vuosia ,jolloin hirvi oli rauhoitettu)Nyt tavoitteena on hirvikannan pitäminen siedettävänä ja vakaana. Nykymenetelmillä ja toimintatavoilla suuret vaihtelut hirvien määrässä voidaan tyydyttävästi välttää. Ilman riistahallinnon panostusta toimintatapojen kehittämiseen oltaisiin edelleen kannanvaihteluiden epäväkauden tiellä. Tämän arvokkaan työn nimimerkki Planter jostakin syystä jättää vaille huomiota tai lyttää järjestelmän toimimattomaksi oman kapean elinpiirinsä kokemusten perusteella .
Kyllä se kaupallisuus lähtee ihan paikallisesta tarpeesta. Etelässä on isoja kartanoita ,jotka haluavat kasvattaa riistakantoja tavoitteena kaupallisuus . Täällä vähän pohjoisempana moista vältetään ,kun tiedetään riskit ja se mihin ristiriitoihin kaupallisuus johtaa. Seurat pirstaloituvat ,kateus kasvaa ja harrastus jää kalleutensa takia vain herrojen etuoikeudeksi. Se metsästää ,jonka lompakko kestää . Porukka pysyy pienenä ,eikä seuraan oteta ,vaikka joillakin olisi haluja. Tästä on turha syyttää riistahallintoa.
Se ,että riista-alan lehdissä on erilaisia mielipiteitä ,ei ole merkki siitä ,että koko metsästäjäkunta olisi kaikkien ajatusten takana . Aika usein lehtiin kirjoitellaan juttuja visioista ,jotka ova vain herrojen haaveita. Nämä näyttävät uppoavan tehokkaasti Planterinkin ajatusmaailmaan.
Onneksi meillä riistatiheys on saatu pidettyä sillä tasolla ,että kaupallinen toiminta ei tule edes mieleen. Riittää ,kun oman porukan jäsenet saavat saaliin edes kerran kymmenessä vuodessa. Tämä takaa välttävästi toiminnan jatkuvuuden . Joukko varmasti harvenisi ,jos ulkopuolisia lasketaan rahan voimalla kuorimaan kermaa ja oman porukan jäseniltä viedään mahdollisuus elämyksiin ja onnistuneeseen kaatoon.
Kaatoluvista ja käyttöasteista sen verran ,että meillä käyttöaste jäi 70%:iin ,vaikka metsässä vietettiin aikaa edellisvuosia enemmän. Lupia on siis ollut juuri niin paljon käytössä ,kun metsästäjät ovat halunneet. Tämän voi päätellä siitäkin ,että yhteislupa haki ja sai hirvitiheyden edellyttämän vajaa 2 pyyntilupaa 1000ha. Yhteisluvasta eronnut yksityinen haki ja sai 3,5 pyyntilupaa/1000ha. Tämä siitä huolimatta ,että koko paikkakunnan talvehtiva hirvikanta arvioitiin olevan 2,5 yksilöä/1000 ha . Lupia saa siis ihan niin paljon ,kun kehtaa anoa riistahallinnon puuttumatta asiaan.
Metsästäjät eivät kasvata hirviä, eivätkä pane alulle. Lisääntymisen edellytykset riippuvat olosuhteista. Kun ravintoa on runsaasti ,riistakanta kasvaa. Ainoa” vika” metästäjissä on ,että he eivät kaikissa oloissa tapa tarpeeksi. Hyviin tapoihin ei kuulu liiallinen saalsikeskeisyys ja ahneutta pidetään paheena.
Nykyinen suunta lakien säätämisessä ei lupaa hyvää metsästysharrastuksille. Petopolitiikalla lopetetaan koirien avulla tapahtuva metsästys ja lyijypykälillä ampumaharrastus. Lähellä suo-ja vesialueita sijaitsevat ampumaradat ovat lopetuslistalla. Ympäristöluvat evätään lyijyn aiheuttamaan ympäristöriskiin vedoten. Lukuisia ampumaratoja on jo lopetettu tai käyttöä rajattu. Harjoittelupaikat harvenevat ja lyijyä korvaavien patruunoiden hinta nousee liian korkeaksi harrastuksen jatkamisen kannalta.
Oma lukunsa on nyt akuutti liikkumista vähentävä korkea energian hinta.
Ristiaallokkoa riittää ,kun osa maanomistajista ei vuokraa maitaan metsästyskäyttöön. Osa siksi ,että ei hyväksy ,että eläimiä tapetaan ja osa( yllättäen) siksi, että hirvieläimiä ei tapeta tarpeeksi. Maastullin palstalla on ollut useitakin uutisia viimeksi mainitusta . Huippuesimerkkinä tilallinen ,joka ei ole vuokrannut maitaan kymmeneen vuoteen ,kun hirviä ei saada tapettua ja vahingot vain lisääntyvät. Tästä on olemassa riittävästi omaakin kokemusta vuosien varrelta. Elukoita pitäisi vähentää ,mutta maita ei saada käyttöön. Kylillä ja lehtien palstoilla sitten valitetaan metsästäjien tehottomuutta.
Tästä voi vetää sen johtopäätöksen ,että synneistä ja paineista vapautuu ,kun vie pyssyt sulattoon. Tehkööt asiat paremmin ne,jotka luulevat osaavansa.
Nykyisillä hirvitiheyksillä ei aiheuta mitään toimenpiteitä. Yleinen kielteinen asenneilmapiiri metsästystä kohtaan saattaa aiheuttaa enemmänkin toisensuuntaisia vaikutuksia. On kasvava määrä ihmisiä ,jotka suhtautuvat kielteisesti metästykseen ja se näkyy selvästi tehdyissä päätöksissä. Metsästystä halutaan vaikeuttaa tai estää kaikin keinoin. Toisaalla halutaan ,että pitäisi tappaa enemmän luonnoneläviä. Metsästäjät ovat käytännössä kahden tulen välissä. Hyväksyntää harrastukselle ei tule mistään suunnasta. Eräs metsästystä pitkään harrastanut tuttavani totesikin harkitsevansa vakavasti harrastuksen lopettamista , kun tuntee olevansa rikollinen entistä useamman silmissä. Metsästä haetaan kuitenkin positiivisia elämyksiä ja rauhoittumista arjen kiireiltä. Paineet poistuu ,kun aseen jättää kotiin ja ottaa alleen vaikka polkupyörän tai sukset. Patikointikin sujuu helpommin ,kun ei ole ylimääräistä kannettavaa selässä.
Sähkösauna on ollut vain hätävara sen jälkeen ,kun rakennettiin piha/rantasauna. Sinne ei tule sähköä ja vesi otetaan järvestä. Toimii hyvin ympäri vuoden ja tunnelmaa riittää
Asunnossa öiseen aikaan lämpiävä varaava lattialämmitys, Tulikivi leivinuuni ja hella. Liiteri täynnä kuivaa puuta ja ensi vuoden klapit kuivumassa . Leivinuuni lämmitetään jo päivittin ja puuhellaa aletaan käyttää talvemmalla. Kattolämpö säädetty 18 asteeseen . Näillä pärjäillään . Sähkösopimuskin voimassa vielä toista vuotta. Toivotaan ,että sota loppuu ennen sitä.
