Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Visakallolle totean ,että minutkin johdateltiin tekemään harvennusta palstalle ,jossa oli korjattu energiapuuta. Eipä löytynyt harvennettavaa ja käynnistäni jäi merkiksi vain raiteet pehmoiseksi osoittautuneelle palstalle.
Toimitin kuvia myös kohteelta ,joka oli harvennettu energiaksi jo kolmatta kertaa. Palstan tulevaisuus ei vaikuttanut kovinkaan kaksiselta. Aikoinaan istutettu kuusikko oli saanut ”turpiinsa” oikein kunnolla lehtipuiden puristuksessa.
Oma lukunsa olivat kohteet ,joista sai korjata energiapuuksi vain alle kuitulpimittaista tavaraa. Jo seuraavassa harvennuksessa kävi ilmi , että vitux män koko homma. Etukasvuiset koivut ehtivät tuhota terhakan kuusentaimikon ennen seuraavaa hakkuuta. Jos taimikko olisi ollut mäntyä , ei olisi ollut montaa tainta jäljellä.
No…Visan ”onnistuminen” mitataan vasta päätehakkuussa. Itse olen joutunut käsittelemään energiapuuleimikoita , joita ei ole ”tarvinnut” harventaa enää ennen päätehakkuuta ja joiden puulajit päätehakkuussa ovat aivan jotain muuta ,kun istutusvaiheessa tavoiteltiin.
Jos tilastoja on uskominen ,alle puolet taimikoista on sevinnyt hoidon osalta tähän mennessä puhtain paperein. Tämä ei ole voinut olla vaikuttamatta hirvivahinkoihin. Ensin syödään etukasvuiseksi kiriviä lehtipuun versoja, ja kun energiapuukorjuuta odottelevien lehtipuiden vihreä lehvästö karkaa ulottumattomiin, syödään kituvat männyt.
Visan väittämä siitä ,että yhtiöt olisivat maillaan etunenässä pyrkineet korvaamaan th:n puutteita energiapuuhakkuin , ei pidä paikkaansa. Tämä oli yksityisen puolen harha-askel ,josta kärsitään nyt puuston latvojen liiallisena supistumisena ja heikompana kasvuna. Se on totta ,että taimikoita jäi hoitamatta parikymmentä vuotta sitten ,kun yhtiöt olivat innoissaan saneeranneet metsurit vapaille työmarkkinoille. Pyrkimys selvitä vain yhdellä raivauskerralla siirtämällä toimenpide myöhemmäksi osoittautui myös huonoksi ajatukseksi.
Paras lopputulos saavutetaan ,kun työ tehdään ajoissa ja mahdollinen toinen käsittely heti ,kun on tarvetta. Puuston kasvatuksen alkupään virheitä on mahdotonta korjata jälkikäteen. Muutamat ”risukontuottajat” uskovat edelleen ,että tämä on mahdollista toimintaan saatavan tuen sumennettua ajattelua. Ammattilaiset eivät usko siihen ihmeeseen.
On raivattu..joo. Vaikutuksella vain on suuri ero ,jos homma tehdään vuosi tai pari-jopa kolme vuotta myöhemmin,kun olisi tarve. Vahinkojen riski kasvaa ja työmääräkin vähintään 10%:n vuosivauhtia. Suositusten raameissa tosin liikutaan , mutta vaikutus hirvivahinkoihin on selkeä.
PS . Liki pari tuhatta hehtaaria hirvimaistamme on yhtiöiden maita ja niitä on hakattu aukeiksi intensiivisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana (aiheuttanut paikkakuntalaisissa jopa suurta mielipahaa) ,kun suuret 60-luvun avohakkuualat ovat kehittyneet hakkuukypsiksi. Ei viihdy hirvet taimikoissa ,kun suojaa ei ole ja kattaus on yksipuolinen oikea-aikaisten toimenpiteiden seurauksena.
On myös merkitystä, millaista mäntyä hirvi syö. Se syö mieluusti lehtipuiden katveessa kituvia haitta-aineettomia männyn taimia. Siksi tilanne ei saa kehittyä tähän suuntaan. Siitä ei ole suurta haittaa, jos hirvi käyttää ravinnokseen varttuneemman taimikon sivuoksia ja alle kehittynyttä lehtipuuvesakkoa. Olisikin viisasta ohjata kehitystä tähän suuntaan huolehtimalla taimikoiden varhaishoidosta nykyistä paremmin eli tarkastella asioita taimen eduksi, eikä vartoilla aikaa ,jolloin taimikonhoidon tukiehdot täyttyvät. Parantamalla taimien kasvuolosuhteita ,lyhennetään taimivaiheen kestoa ja taimien alttiinaoloaikaa hirvivahingoille.
Visalle on todettava ,että ennakoin tulevaa. Tähän asti taimikoiden vahinkoja tarkastaneet viranomaiset ovat todenneet ,että vahinkoja kärsineissä taimikoissa on ollut yleisesti liikaa lehtipuita ja hoidossa puutteita. Asianmukasesti hoidetuista taimikoista ei tule vahinkoilmoituksia. Jos on odoteltu kemeraehtojen täyttymistä ja varmuuden vuoksi vielä vuosi tai kaksi lisää , ovat vahingot olleet jopa todennäköisiä.
Toimenpiteiden ajoituksella on tärkeä merkitys vahinkojen ehkäisyssä. On oma valinta ,haluaako hirvivahingot vai maksimimäärän taimikonhoitoon tarkoitettuja tukia. Jos vastaus on tuet kolmeen kertaan , on tarjolla kaksinkertainen riski hirvivahinkojen suhteen. Metsästyspaineen aleneminen vain lisää ko riskiä. Kun petojen määrä tästä lisääntyy ,käy metsästys entistä laajemmin mahdottomaksi ja hirvitokat vain kasvavat. Sinne isompaan tokkaan ovat meidänkin alueen hirvet kerääntyneet. Laajoissa yhtiöiden hoidetuissa taimikoissa ei ole syötävää.
Ei ole kyse mannerlaattojen liikkumisesta. Tiedän mitä vauhtia ja mihin määriin hirvet lisääntyvät ,kun metsästys häiriintyy tai loppuu kokonaan. Kanta kaksinkertaistuu kolmessa vuodessa siellä, missä käy näin.
Tähän asti taimivahinkoja on esiintynyt vähiten hoidetuissa taimikoissa . Jatkossa taimikkotuhojen torjuntaan saattaa tarvita myös Tricoa . Hirvet kerääntyvät isompiin laumpoihin petojen ”ansiosta” , jolloin vahinkoja syntyy varmasti siellä ,missä lauma liikkuu ilman massiivisia torjuntatoimia.
Tulevana syksynä ”vapisevia kivääriukkoja” näkee metsissä vähemmän. Koiraton jahti ei innosta vanhoja eikä nuoria.
Metsänomistajan keinoiksi suojata taimikkonsa hirviltä jäävät tehokas taimikonhoito ja Trico. Muut keinot ovat toiveajattelua.
PS. Dronen avulla tehdyssä hirvilaskennassa jahdin jälkeen alueeltamme löytyi vain emä ja vasa /3700ha.
Kanadassa olosuhteet ovat karummat ja ravintoa sen myötä niukasti. Suomessa ei ole tätä”ongelmaa”. Ravinto riittää jopa 50 hirven tiheyksiin/1000 ha. Ravinnon määrän vaikutus hirvitiheyksiin on paljon petojen vaikutusta suurempi.
Otetaan esimerkki P-Amerikasta Isle Royalen saarelta (55000ha). Saari vastaa olosuhteiltaan Lounais-Suomen olosuhteita. Saarella ei ole metsätetty 65 vuoteen ja hirvet ovat olleet täysin petojen”armoilla”. Pedot ovat pystyneet vähentämään kantaa 10%:lla. Nälkä ja vanhuus ovat hoitaneet loput.
Ravinnon lisääntyminen metsäpalojen jälkeen on kasvattanut kantaa aina 44/1000ha-tasolle asti. Myöhemmin kanta on pienentynyt minimissään 7/1000 lukemiin ravinnon ehtyessä ,mutta ei tämän alle. Tämä pedoista huolimatta.
Kysyisin narisijalta ,kuinka monta suomalaista on karkoitettu/pakotettu pakenemaan ,kun ovat kertoneet totuuden? Narisijakin saa aivan vapaasti kertoa valheitaan Suomessa, joutumatta tarinoistaan tilille. Yhtenä esimerkkinä lakikirjaus siitä ,että Ukrainassa ei voi järjestää vaaleja sotatilan aikana. Trollipajan/ narisijan ajatus on ,että voi järjestää. Ei voi ,kun laki ei salli.
