Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Taajamahakkuuista liikenneväylien varsilta ja peltojen reunoilta hakataan. Taimikoista vähenevässä määrin. Laskussa on kokopun käyttö ollut jo pari viime vuotta ja alamäki jatkuu.
Puute korjattiin hakkaamalla ainespuuta energiaksi kohteilta ,joilla kasvaa useita puulajeja. Kertymä on ihan eri luokkaa verrattuna taimikoista saatavaan. Meillä olisi tullut oikeasti kylmä ,jos olisi oltu risujen varassa. Risut jäävät aina pois kuviosta ,kun kysyntä ehtyy ,kuten nyt on käymässä.
Saattaa tulla monen kohdalla eteen vaihtoehto , jossa energiaksi kasvatettu taimikoiden hukkapuusto johtaa kuvion päätymiseen ”vapaaehtoisen suojelun” piiriin ,kun roju ei kelpaa kenellekään. Syntyy runsaasti monimuotoista suojelumetsää aivan ilmaiseksi ja tekemättä mitää. Saa jatkaa rauhassa odottelua kuivin rukkasin ja luonto kiittää. Toimistotyönä voi naputella kartalle kuvion rajat ja suojelumerkinnät.
Juteltiin aikanaan Finsilvan metsäasiantuntijan kanssa jk:sta. Vastuualuetta hoitopuolelta reilu 10 000ha. Systeemiä oli kokeiltu ,mutta huonoksi havaittu . Asiantuntija oli valmis järjestämään tutustumisvierailuja koealoille ,jotta silmät avautuisivat niillä ,jotka ovat aatteeseen hurahtaneet.
Pikkuisen keulii jk-homma nykyään ,mutta käytäntö varmasti vie asioita aikanaan takaisin järkevämpään suuntaan. Kun ei tuota puuta eikä sido hiiltä , on jk-n palattava menetelmänä , takaisin marginaaliin, mikäli on sieltä edes lähtenytkään.
Olen seurannut rehevälle pohjalle istuttamieni taimikoiden kehitystä . Ei tarvitse miettiä energiapuutouhuja eikä etukenoisia hakkuita. Metsä kasvaa puuta,ei risuja huolimatta siitä ,että lähtötilanne oli pilalle harsittujen kuusikoiden uudistaminen. Raivaus ei tuosta huolimatta muodostunut ylivoimaiseksi. Sulkeutuva taimikko hoiteli pian itseään.
Tuohon aikaan 1980- luvulla oli voimassa vanha metsälaki ja vakuustalletus. Viimeisen erän sai vapaaksi ,kun taimikko todettiin vakiintuneeksi eikä siinä esiintynyt raivaustarvetta. Siksipä meillä ei uudistamisessa viivytelty ja raivaus tehtiin heti kun mahdollista 3- 4 vuotiaaseen taimikkoon. Sen jälkeen oli rahat tilillä. Parhaimmillaan riitti yksi käsittely vesurilla eikä muuta tarvittu.
Mutta olepa hetkikin myöhässä niin raivaamista riittää isältä pojalle. Kerran myöhässä , aina myöhässä.
Lehtipuusuositukset ovat tulleet mukaan luontoväen painostuksesta. Kyllä se suunta muuttuu ,kun tulokset liiasta lehtipuiden suosimisesta selviävät. Toisaalta lehtipuita suositellaan kasvattamaan ryhminä ,jossa ne eivät haittaa havupuiden kehitystä.
PS. Ennakkoraivausten kohdalla olen kertonut raivattava puuston max läpimittana rinnan korkeudelta 8cm. Ennakkoraivauksia tosin tarvitaan harvoin , mikäli varhaisperkaus ja th tehdään ajoissa eikä lehtipuun anneta kasvaa silmien tasoa korkeammalle. Olen kahlannut läpi lukuisia taimikoita ,joissa ei kasva piipanpiippaa ylimääräistä varsinaisen th:n jälkeen ja moton voi aikanaan lähettää harvennushommiin ilman , että olisi tarvetta raivata ennakkoon.
Jos mänty on vähänkin jäljessä kehityksestä tai tilkkeenä täystiheässä kuusentaimikossa ,on olemassa riski ,että se maistuu paremmin aivan samojen tekijöiden summana ,kun kasvaessaan lehtipuiden latvuskerroksen alapuolella ja varjossa. Samaa veikkaan syyksi tiheässä istutusmänniköissäkin.
Vertailu kannattaakin tehdä niissä tapauksissa ,joissa taimikot ovat kunnossa ja tiheydeltään suositusten mukaiset ja verrokkina oikea istutustiheys.
Äläpä nyt AR suolla tuubaa Finsilvan toimintatavoista. Ei ole tarvinnut ajatellakaan energiapuuta tai keräillä pelkkiä terveisiä Finsilvan toimenpiteiden jäljiltä ellei kyseessä ole ollut haltuun päätynyt hoitamaton yksityispalsta. Hakkuitakaan ei tarvitse olla alvariinsa tekemässä ,kun töiden ajoitus on kohdallaan.
Korjuukertojen määrä vähenee yksityistenkin puolella ,kun 2014 tehdyt päivitykset taimikonhoitoihin alkavat tuottaa tulosta. Se että puuta korjattaisiin palstalta nykyistä useampia kertoja , on silkkaa toiveajattelua. Ei riitä tekijät eikä kertymät kannattavaa toimintaa ajatellen. Enemmänkin suunta on sellainen ,että tehdään ainoastaan yksi harvennus ja seuraavaksi päätehakkuu. Tämä onnistuu ,kun taimikot on hoidettu ajallaan. Muita poppakonsteja ei tarvita.
…Tämä nyt vain muutaman tuhannen harvennushehtaarin/23 vuotta kokemuksella Finsilvankin metsissä. Johtopäätökset on tehty mittaustietojen pohjalta ,joten luuloilla ei ole osuutta lopputulokseen.
Visalle on toistettava ,että energiapuuta saadaan riittävästi järeämmiltä kohteilta ,joilla pienet erät yksittäisiä puulajeja yhdistetään isommaksi kokonaisuudeksi ja tehdään ainoastaan energiapuuta. Koneiden ei tarvitse haroa tyhjää eikä kuljettaa ilmaa. Normaalilla laajemman käyttöalueen omaavalla korjuukalustolla pärjätään.
Yksi kehityksen suunta on jäänyt monilta huomaamatta. Energiapuuta korjaaville yrityksille on tarjottu lisämahdollisuuksia(=lue ostaja halunnut ulkoistaa taloudellisen vastuun) kokonaiskorjuun muodossa ,jossa yritys sekä ostaa puut/risut ,että huolehtii korjuusta. Tämä on houkuttelevuudestaan huolimatta uhka tulevasta. Kysynnän ehtyessä jää koko hankkeen kustannukset yrittäjän kontolle ja mitä todennäköisemmin metsänomistaja ilman odottamaansa tiliä. Ainoa, joka kärsii taloudellista ja mainehaittaa ,on yrittäjä. Metsänomistajalle jää vain ikävä mieli tilistä ,jota ei tullut. Se mielentila kyllä haihtuu lopulta taka-alalle ,kun käy ilmi ,että keppimetsä ei toivukaan kasvuun halutulla tavalla. Esimerkkejä haketusta odottavista puukasoista ja rahojaan odottavista osapuolista löytyy tuoreimpien uutisten perusteella.
