Oikein sopiva kiireettömän eläkemiehen raivauskohde!

Siperia opettaa. Vastaava kuvaus sopi Groupinkin metsiin toisin paikoin vielä 15 vuotta sitten , vaan ei enää. Syyn Visakallo tuntee elimistössään. Nämä kokemukset ja iso lasku työstä vauhdittivat varhaisperkauksen suosiota yhtiön mailla. Ja mikä parasta , se näkyy myös puuston kasvussa. Ravinteet  ja valo päätyvät oikeaan paikkaan eli hyödyttämään kasvatettavia puita alusta alkaen. Aluskasvos ei ole hidastamassa kasvua.

PS. ”Kiireettömän eläkeläismiehen raivauskohde” on myös verraton pesäpaikka hirville. Jos noita löytyy vielä enemmänkin tilan alueelta , en ihmettele lainkaan , vaikka vahinkojakin esiintyisi. Energiapuutouhukin on antanut vahvoja viitteitä siitä , että peitteisyyttä piisaa Visakallonkin metsissä , vaikka suuri osa onkin hoidettu ihan mallikkaasti.

Aika hyvin saadaan taimikko järeytymään aikanaan hakkuukelpoiseksi ,kun pidetään ylimääräinen tilasta ja ravinteista kilpaileva puuaines joko kokonaan poissa tai selvästi latvuskerroksen alapuolella. Muita poppakonsteja ei tarvita. Taimiväli luonnollisesti samalla sellaisena ,että aikuinen ihminen mahtuu reilusti kävelemään mistä tahansa välistä kädet levällään.

Raha ratkaisee. Sitä ei tule maksaa tekemättömästä työstä. Yhtiöilläkin oli vielä vajaa 20 vuotta sitten tapana unohtaa taimikot istuttamisen jälkeen jopa täysin ilman hoitotoimenpiteitä .Yhden ajan iskulause olikin , että ”taimikoita ei tarvitse hoitaa . Ne kasvavat itsekseen riittävän hyvin.”

Vähitellen huomattiin menetelmän toimimattomuus ja päädyttiin raivaamaan taimikko kertaalleen. Työ tehtiin hoitokertojen minimoimiseksi taimikon/risukon ollessa talonkorkuista. Ei toiminut sekään malli. Lopullisen kimmokkeen varhaisperkauksen yleistymiseen lienee tuonut kasvanut ennakkoraivauksen tarve , joka seurasi ainoastaan yhden taimikonhoitokerran tuloksena. Kallis ja työläs ennakkoraivaus oli tehtävä vain korjuun onnistumisen turvaamiseksi.

Työpanosta ja kustannuksia voitiin vähentää siirtämällä raivaukset aikaisempan vaiheeseen , jolloin työstä oli hyötyä myös puuston nopealle kehitykselle ja ennakkoraivaus  kävi parhaimmillaan tarpeettomaksi. Yhtiöiden mailla taimikot ovat nykyään  lähes poikkeuksetta hyvässä kunnossa eikä aluskasvos vaivaa nuorissa metsissä , kuten vielä 15 vuotta sitten oli yleistä.

Yksityisellä puolella kasvatusmenetelmien päivittäminen on vielä pahasti kesken . Kemerarahojen käyttökin keskittyy pahasti myöhässä oleville kohteille , kun on tarjolla isompi potti ilmaista rahaa. Tukea varhaisperkauksiin käytetään vain nimeksi , vaikka varhaishoidolla saadaan eniten kestäviä vaikutuksia aikaan.

Kovasti ihmetellään kuitupuun alhaista hintaa. Eihän olemattomista ja korjuukustannuksiltaan kalliista riuuista kannata paljoa maksaa. Pahimpien kepikoiden korjuu syö osaltaan myös  parempien leimikoiden kantohintoja. Usein ihmetellään tuontipuusta maksettavaa jonkun mielestä korkeaa hintaa . Se ei välttämättä ole ollenkaan korkea verrattuna siihen , että sama puumäärä on keräiltävä pieninä nökkösinä huonolle hoidolle jääneistä riukumetsistä tiettömien taipaleiden takaa.Jos vaaditaan korkeampia hintoja , on niille oltava myös perusteet. Pelkkä halu ei riitä. On tehtävä työtä sen eteen.

Vaikuttaisikohan kemerahakemusten määrään ,jos tehtäisiin päätös ,että taimikon varhaishoidon laiminlyönti estäisi tuen saamisen selvästi myöhässä olevaan toimenpiteeseen. Kummasti tuo varhaishoidon tuki tuntuu jäävän käyttämättä ja asiaan palataan jo pilalle menneessä kohteessa isomman tuen (risukontuotantopalkkion) mahdollisuuden tultua voimaan. Jotkut kyselevät jopa ensiharvennusrästikohteen kohdalla ,että saako tähän kemeraa , ja jos ei, harvennus jää tekemättä.

On päivän selvää ,että Suomi halutaan riippuvaiseksi tuontienergiasta ,jotta maatamme voidaan kiristää ja aikaa myöten saada ajautumaan ison naapurimme syliin. Millään muulla ei voi energiasysteemien järjestelmällistä sekoittamista selittää .