Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Äläpä nyt AR suolla tuubaa Finsilvan toimintatavoista. Ei ole tarvinnut ajatellakaan energiapuuta tai keräillä pelkkiä terveisiä Finsilvan toimenpiteiden jäljiltä ellei kyseessä ole ollut haltuun päätynyt hoitamaton yksityispalsta. Hakkuitakaan ei tarvitse olla alvariinsa tekemässä ,kun töiden ajoitus on kohdallaan.
Korjuukertojen määrä vähenee yksityistenkin puolella ,kun 2014 tehdyt päivitykset taimikonhoitoihin alkavat tuottaa tulosta. Se että puuta korjattaisiin palstalta nykyistä useampia kertoja , on silkkaa toiveajattelua. Ei riitä tekijät eikä kertymät kannattavaa toimintaa ajatellen. Enemmänkin suunta on sellainen ,että tehdään ainoastaan yksi harvennus ja seuraavaksi päätehakkuu. Tämä onnistuu ,kun taimikot on hoidettu ajallaan. Muita poppakonsteja ei tarvita.
…Tämä nyt vain muutaman tuhannen harvennushehtaarin/23 vuotta kokemuksella Finsilvankin metsissä. Johtopäätökset on tehty mittaustietojen pohjalta ,joten luuloilla ei ole osuutta lopputulokseen.
Visalle on toistettava ,että energiapuuta saadaan riittävästi järeämmiltä kohteilta ,joilla pienet erät yksittäisiä puulajeja yhdistetään isommaksi kokonaisuudeksi ja tehdään ainoastaan energiapuuta. Koneiden ei tarvitse haroa tyhjää eikä kuljettaa ilmaa. Normaalilla laajemman käyttöalueen omaavalla korjuukalustolla pärjätään.
Yksi kehityksen suunta on jäänyt monilta huomaamatta. Energiapuuta korjaaville yrityksille on tarjottu lisämahdollisuuksia(=lue ostaja halunnut ulkoistaa taloudellisen vastuun) kokonaiskorjuun muodossa ,jossa yritys sekä ostaa puut/risut ,että huolehtii korjuusta. Tämä on houkuttelevuudestaan huolimatta uhka tulevasta. Kysynnän ehtyessä jää koko hankkeen kustannukset yrittäjän kontolle ja mitä todennäköisemmin metsänomistaja ilman odottamaansa tiliä. Ainoa, joka kärsii taloudellista ja mainehaittaa ,on yrittäjä. Metsänomistajalle jää vain ikävä mieli tilistä ,jota ei tullut. Se mielentila kyllä haihtuu lopulta taka-alalle ,kun käy ilmi ,että keppimetsä ei toivukaan kasvuun halutulla tavalla. Esimerkkejä haketusta odottavista puukasoista ja rahojaan odottavista osapuolista löytyy tuoreimpien uutisten perusteella.
Karsittu ranka kelpaa paremmin . Käyttäkööt yrittäjät kamppeensa loppuun ,kun sesonki on päällä. Uusia koneita hankkivien kannattaa miettiä , onko erikoiskalustoon järkeä investoida. On monen kohdalla osoittautunut hukkainvestoinniksi. Pakko kuitenkin tehdä jotain ,kun vehkeet on hankittu. Tekeminen ei läheskään aina tarkoita sitä ,että homma kannattaa. Tehdään vain epätoivoisesti pakkoliikkeitä ,jotta ”rotta ei päädy arestiin”.
Vihreästi ajatteleville olisi oiva vinkki keskittää suojelukohteiden hankkiminen jo alunperin puulajistoltaan monipuolisiin ja nopeasti lahopuuta tuottaviin lehtipuuvaltaisiin ja hoidon puutteesta kärsineisiin nuoriin metsiin. Saataisiin monta kärpästä yhdellä iskulla , kun kohteet olisivat metsätaloudellisesti toisarvoisia , mutta monimuotoisuuden kannalta parasta A-ryhmää. Jos lunastamaankin joudutaan saadaan hankittua monta hehtaaria yhden runsaspuustoisen vanhan metsän hinnalla. Vastustajia toimenpiteelle olisi taatusti vähemmän.
Hoitorästikohteet kyselemättä suojelun piiriin voisi olla ratkaisu yhtä aikaa kahteen ongelmaan. Piristäisi raivaushaluja eikä tarvitsisi etsiä suojelukohteita aktiivikäytössä olevista metsistä. Monimuotoisuus kehittyy noihin risukoihin aikanaan. Kun vielä korjuutuet poistetaan ja suojelukohteita syntyy ilmaiseksi , säästää valtiokin merkittävän määrän euroja järkevämpään käyttöön. Kun rästikohteet otetaan tähtäimeen ,päästään suojelutavoitteisiin heittämällä ja kustannustehokkaasti. Kyllä niistäkin aikanaan kehittyy vanhaa metsää eikä mene hyvä pilalle.
Kuten totesin ,annetaan ajan hoitaa ne rästikohteet. Kenenkään ei ole pakko niitä tehdä. Mennään kohteelle sitten vasta ,kun sieltä on oikeasti otettavaa .
Kaikki liikenevät paukut varhaishoitojen tukemiseen . Sinne löytyy taatusti enemmän tekijöitä verrattuna siihen ,että harvalukuiset motoammattilaiset viettävät pusikossa kallista aikaa keräämällä koneella pystyrisuja . Lisäksi aiheutetaan valtavat päästöt korjattua puukuutiota kohden verrattuna ainespuuhakkuisiin. Aivan liikaa saatavaan lyhytaikaiseen hyötyyn nähden.
Oma näkökantani on ja on ollut , että pitäisi pyrkiä kaikin keinoin estämään rästikohteiden syntyminen jo ennakkoon. Millään porkkanoilla ei ole syytä vauhdittaa huonoa kehitystä. Parempi vaihtoehto olisi ,että rästikohteen korjuukulut tulisivat täysimääräisinä mo:n maksettavaksi ja metsä pilaamisesta seuraisi pieni päästövero. Liikettä kinttuihin syntyisi varmasti nykyiseen paspomisjärjestelmään verrattuna ,jossa energiapuupehkon aikaan saamisesta palkitaan ja monien mielestä on uroteko tuottaa energiapuuta.
Kun mennään vielä tuohon videoon, kysyn, mitä metsästä korjataan seuraavalla kerralla? Suurella todennäköisyydellä edelleen energiapuuta yhteen kasaan korjattuna ,mikäli energiapuulla on kysyntää. Mikä on saaliin tukkiprosentti ? Sekin on mahdollista, että palsta päätyy aukoksi jo seuraavalla käsittelykerralla.
Noista kuvassa poistetuista heiveröisistä kuusen taimistakin olisi kasvanut kelpo puita ,jos raivaus olisi tehty ajallaan ,eikä koivujen olisi annettu varjostaa niitä lähes hengiltä. Männyn kohdalla noutaja olisi tullut jo paljon aikaisemmin ko syystä ja vahinko olisi kirjattu innokkaasti hirvituhoksi.
Näitä rästikohteita jää valitettavasti isompi osa odottamaan korjuuta vasta joskus tulevaisuudessa kysynnän puutteen ,kohteen pienialaisuuden ja logististen ongelmien takia . Työn toteuttajiakaan ei ole tarpeeseen nähden riittävästi. Sen ei pidä antaa hämätä ,että jossakin homma onnistuu. Rästit vain lisääntyvät ,kun uusia kehittyy laiminlyöntien tuloksena. Sille kehitykselle on saatava stoppi.
Visan kommenttiin totean ,että annetaan ajan hoitaa, kuten tähänkin asti. Palvelu on ilmainen.
Tuttua hommaa aikavälillä 2001- 2011. Siistiä työtä ja kuski pelastaa ,mitä pelastettavissa on. Vartavasten ei kannata metsää laskea noin huonoon tilaan ,jotta työllistettäisiin giljotiineja. Saanto jää laihaksi ,kun keräillään noita pieniä kuusenrasseja. Kasa näyttää isolta, mutta kuutioita kertyy vähän.
Tuokin oli tuttua ,että varasylinterit ovat tarpeen. Niitä siitä risuvehkeestä paukahteli tämän tästä. Valtava määrä liikkeiden toistoja pieniä runkoja kerätessä sai nivelet ”horoksi” lyhyessä ajassa ,vaikka kuinka olisi voideltu . Keräävä kaatopää (aikanaan ensimmäinen maassamme)oli ”timpurin” 730. Pienempi versio (725) oli romurautaa jo kahden käyttökauden jälkeen.
PS . En kehdannut jättää metsään noin pitkiä kantoja, mitä videossa näkyi. Katkoin puut maata myöten ja jälki oli siltäkin osin siistiä.
Energiapuuta korjataan jatkossakin ,mutta sen rassaaminen motolla taimikoista tulee tiensä päähän . Siihen kannattaa varautua. Visan esittämä vaihtoehto ,jossa tukit ohjataan sahalle ja muut lajit energiaksi on se ratkaisu ,joka käytännössä lopettaa erillistyönä tehtävän kokopuun korjuun lähes täysin. Tienvarsien kunnostukset ja järeämmän erikoiskohteet ovat poikkeus.
Jos taimikoita ei hoideta sahalla, ne jäävät pysyvästi hoitamatta.
Jatkojalostin järeitä kesän yli halkomatta unohtuneita haapapöllejä leivinuuniin sopiviksi ja samalla hoituivat pari maisemaa haitannutta pihapuuta. Haapapölleihin tarvittiin vähän msahaa avuksi ,loppu hoitui 25:lla. Pienemmät haavat ja koivu ovat nyt 33-sentin pilkkeinä ja oksat ajettu hakkurin läpi kateaineeksi ja kompostin kuivikkeiksi. Jälkimmäiseen tarkoitukseen päätyy myös kertynyt sahanpuru.
Kevyt halkomaurakka tällä kertaa. Ylivuoteisia halkoja on vielä varastossa kahden vuoden tarpeet leivinuuniin ja saunaan. Toissakesänä tuli tehtyä yli parin vuoden pilkkeet yhdellä kertaa. Yhteensä n.15 kiintoa by moottorisaha ja 25:n Fiskars pystymetsästä pinoon asti.
Hintaa hommalle en laske. On tullut ainakin kuntoa ja hyvää mieltä ja olen vielä elossa.
