Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
….minulla ja vaimollakin on ihan tavallinen maastopyörä/12 vaihdetta.
Pyöräilyn eduksi voi myös todeta ,että sillä likuttaessa ei hyönteiset haittaa. Ei tarvitse jättää lenkkejä ainakaan hyönteisverukkeella tekemättä. Maanantaina käytiin naapurikunnan kunnantalolla ”pyörää näyttämässä” ja ottamassa kuva pyöräilyhaasteen merkeissä. Ovat haastaneet kuntamme kolme kertaa ja haastajille taitaa tulla lunta tupaan tälläkin kertaa. Saimme vaimon kanssa yhteensä 150 kilometriä kisatilastoon sille päivälle.
Lopettamispäätöksen kohdalla lopullinen niitti oli päättäjien kädettömyys suurpetojen suhteen. Puhutaan paljon ,mutta tuloksia ei näy. Petokantojen rajoittamisesta on keskusteltu jo 20 vuotta ja haasteet vain kasvavat. Ehkäpä päättäjät alkavat pohtia asioita tarkemmin ,kun yksi ja toinen, varsinkin koiranomistajat, heittäytyvät metsästystauolle, kunnes asiat ovat kunnossa. Minä olen ratkaisuni tehnyt.
Metsurimotokuskille totean , että parempi lopettaa vähän etuajassa kuin liian myöhään. 50 vuotta on jo ihan riittävä aika sitä lajia. Koirakaan ei ole ollut enää pidäkkeenä vuosiin.
Tultiin juuri vaimon kanssa pieneltä soratiekirrrokselta. Matkamittari näytti 75 kilometriä. Hienot maisemat ja loistava keli. Suosittelen pyöräilyä lämpimästi muillekin. Niillekin, jotka lähtevät metsälle.
Pyöräily tuli kuvioihin viitisen vuotta sitten ,ja soutu on ollut ohjelmassa kesäisin viimeiset 25 vuotta. Runsaammin siirryttyäni 67 – vuotiaana eläkkeelle. Soutamalla velkävaivat ovat pysyneet tähän asti loitolla, vaikka nuorempana selkä välillä vihoittelikin.
Emännän pyynnöstä ja hirvestyksestä luopumisen seurauksena viikonlopuille on tarjolla myös tanssiharrastuksia. Ei tarvitse mamman mennä yksinään eikä jättää tapahtumia väliin ukon haikaillessa koiran perään yömyöhään asti tai toimiessa jäljestystehtävässä jonkun kohdalle sattuneen epäonnisen riistalaukauksen seurauksena.
Yksi vaihtoehto syksyn viettoon voisi olla myös matka Indonesiaan ,jossa perheen iltatähti viettää suurimman osan vuodesta etätöissä ja leirinohjaajana lainelautailijoille. Olisipa siinäkin papalle ihmettelemistä.
Hyvin näyttää lainelauta olevan hallinnassa muutaman vuoden harrastuksen tuloksena. Henkeäsalpaava videoita saapuu meren aalloilta päivittäin.
…niin seikkailukisaan osallistuu poikamies, joka on vastuussa tekemisistään vain itselleen . Sama koskee iltatähteä maapallon toisella puolella. Vain sukupuoli on eri.
….että tämmöisiin harrastuksiin se nuoriso ajautuu, kun isukki on vuorotöissä ja viikonloput hirvimettällä.
Unohtui mainita ,että olisi myös lisävaihtoehto urheilun seuraamiseen tulevana viikonloppuna. Nuorin pojistamme osallistuu Itä-Suomessa selviytymiskisaan. Matkan pituus 250 km ja suoritukseen varattu aika 30 tuntia. 150 kilometriä pyöräillen ja loput juosten ,meloen ja uiden. Muutama rastiin tulisi löytää ,jotta saisi hyväksytyn suorituksen. Pari viikkoa sitten lajia esiteltiin TV:ssä ,jolloin kisa järjestettiin lyhyemmässä muodossa sprinttinä. Tekemistä oli monelle siinäkin.
Mustikka on häipynyt ,kun varjostavaa kuusialuskasvosta ei ole raivattu tai uudistumattomaan kohtaan kasvaa heinä. Mustikat löytyvät tänä päivänä kertaalleen harvennetuista ja hoidetuista männiköistä. Kuusikoissa on monesti vain mustikan varpuja ,mutta ei marjoja. Puolukkakin viihtyy hyvin nuorissa männiköissä. Itsekin keräsin vastikään useita ämpärillistä mustikoita viisi vuotta sitten ensiharvennetusta männiköstä.
Odottelen vielä hieman puolukoiden kypsymistä samalle palstalle. Raakileita oli niin runsaasti ,että ämpäriä ei tarvitse edes siirtää, kun sen saa täyteen. Talven tarpeet löytyvät yhden ajouran varresta.
….Perkon on syytä käydä myös joskus metsässä , jotta vääristynyt tilannekuva se saa liikaa valtaa.
Se ”omituinen” vaimo pohtii parhaillaan kuinka ehtiä kahden junnun lätkäpeleihin Pajulahteen ja Järvenpäähän saman päivän aikana. Samainen haaste on edessä jatkossakin , mutta tilannetta helpottaa hieman , kun ei ole tarvetta ottaa hirvitouhuja huomioon suunnitelmia tehtäessä. Ennen joulua on edessä monta peliä.
Kirjanpainaja tappaa ,vaikka kosteuttakin olisi tarpeeksi. Silmien eteen avautuu järven takana puron vuoksi suojeltu vanha kuusikko ,joka saa ruskeaa sävyä päivä päivältä enemmän.
Myrskytuhosta se alkoi ja jatkuu varmasti siihen saakka ,kun kaikki puut ovat ”luurankoja” . Pinta-alaa kuviolla pari hehtaaria. Kauhulla odotan ongelman leviämistä laajemmalle. Onneksi lähimetsät ovat männiköitä.
Edelleenkin monet katselevat himoiten männiköiden aluskasvoskuusia mielessä saada niiden avulla aikaan uusi puusukupolvi . Nyt alkavat seuraukset näkyä heidän kohdallaan ,jotka ovat sortuneet tuohon ansaan. Yhtiöt alkoivat nitistää systemaattisesti aluskasvoskuusia jo 20 vuotta sitten eikä se ole ollut nykytiedon valossa lainkaan huono ratkaisu. Jatkuvaan kasvatukseen hurahtaneet soutavat totaalisesti väärään suuntaan ,kun yrittävät hyödyntää kitukasvuisia aluskasvoskuusia. Muutahan sinne harveikkoihin ei nouse.
