Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Jk- väeltä tarvitaan runsaasti mielikuvituksen tuotetta ,mikäli aikovat pistää paremmaksi. Visalta melko ”jäätäviä” lukuja.
Taimikon sulkeutuminen tapahtuu valitettavasti sitä hitaammin ,mitä enemmän on kilpailevaa kasvustoa. Valo ei ole ainoa tekijä,joka vaikuttaa vesakon syntyyn. Lehtipuuvesakon juuret ovat tehokkaammat ja laajemmat samanikäisen havupuun vastaaviin verrattuna. Siksi niiden kehitystä tulee jarruttaa kaikin keinoin. Piippa nurin heti ,kun se nousee . Näin annetaan havupuulle tarvittava etumatka.
Raivauskantoja ei tarvitse käsitellä ,kun raivaus tehdään sormenvahvuiseen kasvustoon. Toinen kierros viimeistään kahden vuoden sisällä ensimmäisestä torppaa vesakon kasvuhalut. Ruotsissa uusintakäsittely on tehty jo samalla kaudella ensimmäisen kanssa ja ennen sitä hetkeä ,kun vesakko alkaa kuljettaa lehtien tuottamaa energiaa juuristonsa vahvistamiseen.
Raivaus seuraavalla kasvukaudella voisi olla parempi ratkaisu. Tuolloin poistetaan myös mahdollinen uusi siemensyntyinen vesakko kannoista nousseen ohella . Raivatut risut eivät enää haittaa liikkumista lumen painettua ne tiiviisti maahan ja osan alettua lahota. Jos odotellaan viiteen vuoteen ,voi tämä temppu muuttua haastavaksi paksun ja kookkaan risumaton ansiosta. Vesakkokin ponnistaa uuteen kasvuun paljon terhakammin runsaan vararavinnon turvin.
Yksityismetsissä ei periaatteessa ole luovuttu varhaisperkauksista ,mutta ne alkoivat jäädä toimenpiteinä väliin ,kun vakuustalletuksista aikanaan luovuttiin. Siihen asti niitä tehtiin , jotta saatiin vakuusrahat omaan käyttöön. Myöhemmin kemera ohjasi vahvasti toimintoja ja rästejä alkoi syntyä. Loputon kierre ja rahanreikä , kun virheitä korjattiin ja paikkaa pantiin paikan päälle. Ei ehkä Visan kohdalla, mutta muualla käytännöt vinoutuivat. ”OIKEA-AIKAISUUS tarkoitti sitä ,että toimenpiteeseen saatiin Kemeraa. Tätä virhettä korjaamaan viilattiin pykäliä niin ,että myös varhaisperkaus tuli tukien piiriin. Nyt muutoksen vaikutukset näkyvät jo vmi:en tuloksissa , joista ilmenee taimikoiden olevan jo paremmassa kunnossa. Suunta on oikea ja aikaisemmin toteutetut hoitotoimenpiteet ovat tuottaneet tulosta .
Ei synny supervesakoita ,kun risut raivataan aina viimeistään silloin, kun ne yltävät silmien korkeudelle. Joskus riittää kaksi käsittelyä , toisinaan tarvitaan kolme. Kolmannen kerran jälkeen vesaongelma on selätetty. Uutta ei enää nouse. Näillä korkeuksilla on parhaimmillaan riittänyt jopa pelkkä varhaisperkaus.
Kun varhaisperkaus tehdään lisäksi oikeaan vuodenaikaan, ei uusia versoja liiemmin synny. Työ on tehtävä sillä hetkellä ,kun lehdet ovat puhjenneet täysin ja kaikki energia on kulunut lehtien muodostamiseen.
Myöhemmin kesällä lehdetien tuotoksilla vahvistetaan juuristoa ,josta johtuu , että syksyllä lehdettömään aikaan raivattu alue tuottaa seuraavana kesänä versoja enemmän laajemman juuriston ja sen sisältämien vararavinteiden avulla. Mitä isompia raippoja on raivattava ,sitä laajemmat juuret ja sitä enemmän versontaa kiihdyttäviä ravinteita löytyy versontaa edistämään.
Viivyttely raivauksissa ei todellakaan kannata. Tämä todettiin Finsilvallakin ,joka vielä 20 vuotta sitten noudatti ”yhden raivauskerran taktiikkaa” , jolloin tehtiin raivaus vasta varsinaisen th:n yhteydessä. Kuviteltiin ,että säästetään vaivaa. Ei säästetty. Ongelma eskaloitui kalliiden ennakkoraivausten muodossa ja taimikon hitaana kehityksenä hakkuukelpoiseksi.
Kun varhaisperkaus otettiin ohjelmaan , taimikoiden kehityksessä tapahtui huima harppaus . Ennakkoraivausten tarve väheni ja ensiharvennuksille päästiin viisi vuotta totuttua aiemmin.
Jokainen voi toki lyödä päätään seinään , mutta edellä kerrotulla tavalla saadaan tuloksia ja vähennetään hoitotoimenpiteisiin tarvittavaa työmäärää kokonaisen kiertoajan kuluessa. Ja mikä tärkeintä ,metsä kasvaa paremmin ja tuottaa enemmän ainespuuta.
Visan kommenttiin
Raivaus on hyvä asia. Sitä en ole kieltänyt missään vaiheessa. Olet tehnyt arvokasta työtä. Se vain on jäänyt askarruttamaan ,miksi olet onnistunut saamaan tuet samalle kuviolle kolme kertaa. Minun kokemukseni ja näkemieni tulosten perusteella kolmas tukikierros jää paremmin tarvitseville ,mikäli raivaus tehdään alkuvaiheessa riittävän voimakkaana. Niiltä kuvioilla ei korjata kokopuuta tuetusti energiaksi ,joilla on toimittu oikein. Ei varsinkaan karujen maapohjien männiköistä.
Se paljon keskusteltu polttoa-aineen kulutus (yli 9 litraa sahabensaa/hehtaari) ei myöskään oikein tue ajatusta oikea-aikaisista toimenpiteistä. Silmien korkeudelle yltävien risujen raivaamiseen ei taatusti saa kulumaan bensaa lähellekään tuota määrää. Kekivertona 9 litran kulutus kertoo siitä ,että rästikohteita on ollut joukossa iso osa. Nyt ne rästit on ilmeisesti purettu . Taimikko kasvaa hyvin eikä tarvitse hikoilla energiapuutukien loppumista peläten. Hyvä niin!
Äläkä AR höpötä joutavia. Et ole hakannut MG:n ohjeilla käsiteltyjä metsiä etkä varmasti oman viivyttelytaktiikkasi tuloksia. Minä olen ja mittalistat kertovat ihan jotain muuta ,mitä yrität selittää.
Vinkit on tarkoitettu omatoimisille metsänomistajille. Parempi raivata hehtaari alkuvaiheessa kome kertaa hieman etuajassa, kun käyttää hommaan myöhään tehtynä koknainen viikko. AR:n ei kannata pelätä bisnestensä puolesta työläitä rästejä riittää. Kommenttieni tavoite on että rästejä ei enää syntyisi. Kun työ ei ole aloittelijallekaan ylivoimaista ,rästejä kehittyy vähemmän.
Kuluu vähemmän Tricoa,kun on vähemmän taimia. Eikä hirviä välttämättä kiinnosta yhtään hakea evästä laajalta alalta etsien latvus sieltä, toinen täältä. Kyllä ne sorkkaeläimet suunnistavat sinne, missä on reilusti syötävää.
Paikkakunnallemme on kehittynyt oikea hirvien paratiisi ,kun täältä lähtee vesakkoa, männyn taimia ja katajia kasvavia leveitä sähkönsiirron johtokatuja kaikkiin ilmansuuntiin väli-ilmansuunnat mukaan lukien. On lääniä ,missä aterioida eikä monipuolisesta ravinnosta ole puutetta. Tuskin eksyvät viereisiin männyntaimikoihin ,jos ne vain on raivattu.
UPM:n menetelmällä syntyy tuulille ja lumen vaikutuksille altista metsää. Jos ei ennen harvennusta, niin viimeistään sen jälkeen. Liian tiheinä kasvaneiden metsien tila on surullista katseltavaa. Kuitua pukkaa ja tuulikaatoja, mutta vähemmän tukkia. Sehän sopii UPM:n toimintastrategian.
Huonosti käy ,jos niinkin tärkeästä asiasta ,kun juurtuminen ja juuriston kehittäminen, ei huolehdita. Taimien on alusta alkaen saatava kehittyä ilman liiallisen kilpailun seurauksena syntyviä hidasteita. Sitä varten on taimikoiden suositustiheydet määritelty. Kylväen tapahtuvan uudistamisen kohdalla toimitaan jostakin käsittämättömästä syystä toisin.
Porkkanapenkki ja sen käsittely tarjoaa metsiinkin sopivia ratkaisuja. Jos rikkaruohojen torjumiseksi tehtävä haraus myöhästyy päivänkin , kasvaa työmäärä ja porkkanoiden kehitys hidastuu. Harventamattomasta tai huonosti harvennetusta porkkanapenkistä ei paljon syötävää/myytävää kerry ja hoikkien ja mutkaisten porkkanoiden markkinointi on hankalaa. Sama koskee puita. Korjuuajankohta siirtyy helposti kymmenellä vuodella laiminlyöntien seurauksena ja raivaukset joudutaan toteuttamaan ennen hakkuuta pidemmän kaavan mukaan ,jotta saadaan puut kaupaksi. Metsänhoidollista hyötyä ennakkoraivauksista ei kartu. Siistitään vain maisemaa ,että hakkuutyö onnistuisi edes välttävästi.
Porkkanapenkin kohdalla oikea-aikaisten toimenpiteiden aikaikkuna on 1-2päivää. Metsässä vuosi tai kaksi. Alkuajan ahkeronnilla luodaan vahva perusta tulevaisuudelle.
Raivaushommat eivät ole ylivoimaisia , mikäli poistettavan materiaalin pituus ei kasva silmän korkeutta pidemmäksi. Tukikelpoisuutta odotellessa näin voi käydä ja pari-kolmen raivauspäivän sijaan askarrellaankin hehtaarilla kokonainen viikko raivauksen parissa ,kun työtä siirretään tuonnemmas. Tarpeeksi kun siirretään (käy helposti ,kun työ näyttää liian haastavalta) ,ovat latvuksetkin jo pilalla eikä sitä vahinkoa pystytä enää korjaamaan.
Latvusten liiallinen supistuminen on viimeisten tietojen mukaan alentanut puiden kasvua ja pudottanut puuston hilensidontapotentiaalia. Siksikin käytäntöjen muuttaminen järkevämpään suuntaan on enemmänkin ,kun perusteltua. Kaikki maan tarjoama kasvupotentiaali on suunnattava kasvatettaville puille. Risujen ja huonomman materiaalin sääliminen tuottaa vain päästöjä . Mitä aiemmin ne poistetaan ,sitä vähemmän syntyy päästöjä .
