Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Eikös ne maat ole ollut tapana ottaa parempiin käsiin köyhältä kansalta Venäjällä/ Neuvostoliitossa. Muutama miljoona ukrainalaista tapettiin aikoinaan nälkään tällä konstilla.
Ilman metsävaroja ei ole sitä myytävää. Perusasia tämäkin.
Sitä on ihmetelty ,miksi Ruotsin metsät ovat kasvaneet viime aikoina paremmin ,kun Suomen. Ruotsissa on keskitytty perusasioihin ja pyritty siihen ,että metsä kasvaa ja kehittyy . Kasvu on saatu aikaan ilman minkäänlaisia tukia. Suomessa pyritään vain välitavoitteisiin ja niidenkin kohdalla tuntuu tuen saaminen ja ikävän työvaiheen siirtäminen muille olevan tärkeämpää, kun metsän häiriötön kehittyminen. Tämän lyhytnäköisyyden seurauksena myytävän ainespuun ja hiilinielujen kehitys on hidastunut verrattuna naapurimme kehitykseen.
Eipä niistä rästikohteista saa kunnollista metsää tekemälläkään. Vimma kasvattaa energiapuuta taimikossa on johtanut kasvun taantumiseen.
Kemera ja metka on oma ongelmansa. Hoitotoimien viivästyminen metkoja ja kemeroita kalastellessa johtaa vääjäämättä puuston kasvun hidastumiseen. Tuet eivät saa muuttaa ajattelua toimenpiteiden oikea-aikaisuuden suhteen. Tuet on tarkoitettu rästien hoitamiseen. Oikea aika tehdä tarvittavat toimenpiteet on aiemmin ja monesti on tarve toteuttaa raivaukset tiiviimpään tahtiin ,mitä tukiehdot edellyttäisivät. Nyt joudutaankin ällistelemään tuloksia ,joihin on päädytty ,kun raivaukset tehdään liian myöhään ja hakkuut ennen aikojaan liian pieneen puustoon.
Kun lait päivitetään ohjaamaan parempiin käytäntöihin , ei kenelläkään pitäisi olla syytä valittaa. Ne eivät ainakaan valita ,jotka ovat tähän asti noudattaneet suosituksia . Myytävää riittää, eivätkä mahdolliset lakimuutokset aiheuta muutoksia hyviksi todettuihin käytäntöihin. Tukiriippuvaisilla saattaa olla enemmän haasteita sopeutumisessa. Aika moni on kirjoitusten perusteella viimeksi mainittuun joukkoon ilmoittautunut tälläkin palstalla.
Kannattaa vertailla jaksottaisen kasvatustavan ja jk:n metsien puustopääoman kehitystä sadan vuoden ajanjaksolla keskenään. Toinen on vähintäänkin tuplaantunut ja toinen laskee. Jaksottaisella menetelmällä se valtakunnan puuston tuplaantuminen on saatu aikaan huolimatta siitä , että joidenkin saamattomuus/osaamattomuus on alentamassa keskiarvoa. Tässä jk:n osuus etunenässä.
Voip saada ,mutta voip olla saamattakin. Kovin pitkien sivuraiteiden perältä kympin nökköset jää isännälle polttopuuksi tai kasa päätyy liian kauan varastoituna ja sinistyneenä kuitutavaralajiin.
Keväällä reilu 20 motin suuruinen ja metsurin määrämittaan huolellisesti katkoma tukkikasa sai parissa viikossa pöllin päähän pinolapun, jossa luki ”energiapuu”.
Hoitoakin on monen tasoista. E-puukohteen määritelmän mukaan keskustellaan rästikohteesta tai hoidetusta kohteesta, jossa toimenpiteet on toteutettu liian lievinä.
Pahinta tietysti on ,että aikataulu pettää. Siitä tilanteesta ja hankkeiden viivästymisestä löytyy esimerkkejä kaikkia puulajeja ja jopa tukkiläpimittaisia pölkkyjä sisältävistä energiapuukasoista teiden varsilla. Hakatun kohteen läpi joutuu niissä tapauksissa liikkumaan silmät ummessa , mikäli aikoo löytää tuloksista jotain positiivista. Työn toteuttaminen on saattanut olla hakkuuyrittäjän osalta kannattavaa, mutta metsä on ollut pilalla jo ennen hakkuuta.
Monikaan ei pysty tekemään sitä haluamaansa e-puuhakkuuta 10 vuotta aikaisemmin. Risuille ei välttämättä ole markkinoita eikä tekijöitä.
Todellinen vaihtoehto on tähän asti ollut , että kysyntää alkaa ilmetä vasta 10 vuoden kuluttua aiotusta tai myöhemmin. Siinä vaiheessa unelmat runsaasta tukkisaannosta päätehakkuussa saa unohtaa.
Energiapuun korjuu ei ole metsän kohdalla toimiva hoitomuoto. Kyseessä on pelastustoimi ja pahimmillaan saattohoito.
Visalle on todettava ,että mahdollisesti epävakaassa tilanteessa tarvitaan nopeita ja tehokkaita ratkaisuja. Risujen kanssa näpertelemällä ei ehditä reagoida ikäviin yllätyksiin. Paksumman puun avulla ne ongelmat hoituvat. Sen tuottamisen tehostamisesta on avauksessa kysymys.
Mitä hyötyä on myöskään konkurssin partaalla keikkuvista pienpuun korjuuseen erikoistuneista yrityksistä haasteiden yllättäessä? Siltä puolelta ei pystytä merkittävästi korjuuvolyymiä kasvattamaan. Volyymin kasvattaminen tapahtuu elinvoimaisten yritysten toimesta ,jotka toimittavat järeämmillä vehkeillä isompaa puuta energialaitoksille poltettavaksi. Normaali tapauksessa sama puutavara saisi eri pinolaput pinon päähän ja päätyisi sellutehtaalle tai sahalle.
Kovin tuntuu monille vaikealta huolehtia ajoissa taimikoistaan ,tuottaa enemmän puuta ja kasvattaa samalla hiilensidontaa. Poltettavaakin löytyy onnistuneiden toimenpiteiden avulla helpommin ,jos tarve vaatii.
Sekin on pantava merkille, että Ollikaisen ryhmän esityksessä pyrittiin tehostamaan puuntuotantoa ihan järkevillä tavoilla. Harvennushakkuuiden kohdallakin oli tavoitteena kasvattaa puut vain vähän isommiksi , samon päätehakkuun kohdalla. Ei estää hakkuita. Tämä tapahtuisi taimikonhoitoa tehostamalla. Jk:n hiilitasetta ”parantava” vaikutus oli unohdettu kokonaan , kun työryhmä oli ilmeisesti todennut väitteen ontoksi.
