Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Siitähän se varsinainen hirvenpyydys syntyy ,kun jätetään 10 000 tainta hehtaarille. Keskenään kasvukamppailua käyvät taimet tuottavat huonosti maistuvuutta heikentäviä haitta-aineita, jonka johdosta hirvet suunnistavat siihen mäntytiheikköön.
Kokeilisin kylvömänniköidenkin kohdalla mahdollisimman pikaista raivaamista samaan tiheyteen istutettujen taimikoiden kanssa. Miksi kiduttaa taimia liian tiheässä ,kun väljemmässä kasvavat paremmin ,tuottavat haitta-aineita ja ovat vuosia nopeammin hirven turvan ulottumattomissa. Karsiintuminenkin lähtee äkkiä käyntiin kun taimikko on tasainen ja latvuskerros alkaa varjostaa tehokkaasti alarunkoa nopean kasvun seurauksena. Hirvet voivat myös avittaa alaoksien poistamisessa. Syötävää on paremmin tarjolla sivuoksista verrattuna pelkkiin latvakasvaimiin… ja se työmäärä varhain tehtynä on murto-osa siitä, kuin jos työ tehdään taimikon ollessa 5-metristä. Näinhän on aina tehty ,mutta onko se nykytiedon valossa enää viisasta.
Muutama sata mäntyä hehtaarilla sekapuuna ei ole hirvien kohdalla mikään vetovoimatekijä. Ensimmäiset sekapuutaimikot alkavat olla näillä kulmilla kohta ensiharvennusiässä ,eivätkä männyt ole hävinneet minnekään. Hirviä oli taimikoiden perustamisvaiheessa huomattavasti nykyistä enemmän.
Jos luontaisella männyn taimella on riittävästi tilaa ympärillä, antaa sen kasvaa. Ylimääräiset kannattaa poistaa. Se on ainakin varma menetys ,jos menee sahaamaan väljässä tilassa kasvavat männyt nurin.
Harmi ,kun lähetetyt kuvat vierivät lukijoiden kuviin kovin hitaasti. Olisi näyttöä sille, että oikein ajoitetulla toimenpiteillä myös männikkö saadaan kasvamaan niin ,että ei tarvitse ajatellakaan energiapuuta. Kaikki on kuitua ensiharvennuksessa ja latvusosa mahtuu motokouran sisään ja jää pois pudotettuna ravinteiksi palstalle. Edes kantavuutta sillä ei paljoa parannella. Raivuria kummempaa ei ennen enskaa ole tarvittu.
En lähtisi poistamaan mäntyjä ,jos niillä on riittävästi tilaa. Jälkeen jääneet voivat päätyä maistuvampina hirvien suuhun. Hyvässä kasvussa olevat saattavat säilyä. Ainakin tämän seudun sekataimikoissa näyttää kehitys ihan hyvältä sekä kuusen ,että männyn kohdalla. Lehtipuuvesakko on kuitenkin pidettävä aisoissa siinä vaiheessa ,kun taimet ovat pieniä. Myöhemmin taimikko huolehtiikin jo itse itsestään.
Liiallinen vesakoituminen estetään Ruotsissa raivaamalla alue kerran keväällä ja toisen kerran syksyllä. Toisinaan toisen kerran vasta seuraavana kesänä. Tätä voi kokeilla Suomessakin ja tehdä kolmas raivaus tarvittaessa silloin ,kun taimikko täyttää 7 v. Uutta versoa ei tämän jälkeen nouse ja mahdollinen poistettava havupuun taimikaan ei tarvitse kantokäsittelyä pienen läpimittansa vuoksi. Työkustannus kasvaa 10%:n vuosivauhtia ,jos toimenpiteitä lykätään. Kantokäsittely vie myös aikaa ja lisää kustannuksia.
Liian lähellä toisiaan kasvavat (istutustiheyttä lähempänä) taimet kehittyvät toispuoleisiksi sekä juuriltaan ,että oksistoltaan. Reippaasti ylimääräiset nurin jo varhain. Kädet levällään pitää mahtua kulkemaan taimien välistä.
Ja miksi odotella seuraavan käsittelyn kanssa seitsemään vuoteen asti? Kokonaistyömäärä kasvaa aina ,kun työ viivästyy. Toinen kerta 5-vuotiaaseen taimikkoon ja kolmas kerta 7-vuotiaana jos on tarvis. Sitten taimikko pärjää omillaan ensiharvennukseen saakka.
Miksi käsittelyjen väli vain kaksi vuotta? Siksi ,että työmäärä ei karkaa mahdottomaksi. On paljon fiksumpaa ja tuloksekkaampaa käyttää taimikon hoitoon kaikkiaan kolme päivää hehtaari/päivä -tahdilla verrattuna siihen että joutuu käyttämään lopulta tuplamäärän aikaa jos työvaiheita siirtää vuosilla tuonnemmas. Supervesakossa aikaa turhautuu jo viikko hehtaarilla ja nuoren metsän kunnostuksessa saman verran . On onnessa saako taimikosta enää kunnon metsää ,kun raivaus pitkittyy liiaksi. Intensiivisesti alkuvaiheessa raivailemalla tuottava metsä saadaan aikaan varmimmin.
