Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Taimikonhoidossa pyritään teillä päin tarkkuuteen ,mutta siitä huolimatta runkoluku jää th:ssa liian korkeaksi (3000 runkoa/ha). Onko mittakeppi liian lyhyt vai eikö sitä käytetä. Alle 2 metrin välein olevilla männyillä ei ole riittävästi kasvutilaa. Ei kehity juuret eikä latvus oikeassa suhteessa puun pituuteen nähden.
Lisäksi on riski ,että harvennus siirtyy ja puukaupat jäävät tekemättä ,kun tiheässä kasvavien runkojen keskitilavuus jää alle 50 litraan poistettavien runkojen osalta. Tuolloin latvukset alkavat supistua jo liikaa. Muutama vuosi, niin metsä on pilalla. Joillakin yhtiöillä saattaa olla isommatkin vaatimukset puuston järeydelle. Silloin ei voi kun odottaa.
Raivaamalla vähän reippaammalla kädellä hankitaan vuosia pelivaraa harvennusten ajoituksen suhteen. Ajaudutaan helposti ”ajolähtötilanteeseen”,jos taimikko jätetään liian tiheäksi. Peli on menetetty ,jos puut eivät käy kaupaksi.
Muistutan vielä siitä ,että kohu harvaksi päätyneistä harvennuskohteista johtui paljolti siitä ,että kohteilta oli menty käsittelemään liian varhain. Puunostajat ovat ottaneet vahingosta opiksi eivätkä välttämättä osta enää pienipuisia leimikoita entiseen malliin. Eivät ,vaikka harvennuksella olisi metsänhoidollisesti kova kiire. Mainehaittaa harvennuksen huonosta lopputuloksesta ei haluta ottaa.
Olet ilmeisesti ollut tarkastamassa lyhytpuomisten ”ensiharvennuskoneiden” jälkiä. Jos puomi yltää vain 7-8:ajan metriin ,jälki on Nostokoukun kertoman kaltaista. Mitä tulee siihen ,että palstalta löytyy keskimääräistä paksumpia kantoja ,on kyseessä enimmäkseen kaksihaaraisten puiden poistaminen. Nämä tuhoutuvat muuten myöhemmin itsekseen kasvettuaan lisää pituutta ja saatuaan riittävästi räntää oksilleen. Ei siis ole kyse mottikiimassa tehdyistä valinnoista. Niitä puita jätetään ,joilla on tulevaisuutta.
Visalla kysyisin ,miksi susipuita olisi enemmän hoidetussa kylvömännikössä verrattuna istutettuun? Molemmissa tapauksessa etukasvuiset ja muiden taimien kasvua haittaavat puuyksilöt poistetaan jo taimikonhoidon yhteydessä. Näin ainakin täällä on tehty . …mutta täällä ei optimoidakaan energiapuun saantoa. Tähtäin on paljon kauempana. Kokemusta löytyy siemenpuiden avulla ,kylväen tai istuttamalla uudistettujen alojen ensiharvennuksista. Taimikonhoidon jälkeen kaikki ovat samalla viivalla.
Nyt on Nostokoukulla olleet vääristävät lasit päässä. Harvennuksessa mennään aina laatu edellä ja kasvussa jälkeen jääneitä runkoja harventaen. Niitä ”tikkuja” on vain joskus pakko jättää kasvamaan ,kun parempia ei ole lähitienoolla tarjolla. Muuten menee harvaksi. Liian tiheinä kasvatettujen kohteiden kohdalla ongelma on yleinen. Kohteen puusto on myöskin ”tasaisen” pientä. Kuitufirmat tekevät niissä tapauksissa vain nimellisen tarjouksen ja antavat energiapuuyhtiön voittaa kisan suosiolla.
Visan kohdalla tieto on vahvaa mutua. Ei ole tehnyt itse harvennuksia. Kun muutama tuhat hehtaaria harvennuksia on takana , ei ole tarvetta arvailla. Koneen mittarit näyttävät minkä kokoista puuta poistetaan. Enskassa todellakin valtaosa runkomäärästä koostuu pienimmistä puista. Susipuiden osuus ei yleensä ole merkittävä hoidetuissa metsissä. Ehkä Visan metsien kohdalla lienee kyseessä sääntöä vahvistava poikkeus tai susipuut jätetään tarkoituksella kasvattamaan energiapuusaantoa.
Kun taimikko hoidetaan asianmukaisesti , susipuita esiintyy niukasti. Korkeintaan muutama kymmenen runkoa hehtaarilla . Mahtuvat lukumäärältään enimmäkseen kahden käden sormiin . Poistettavien runkojen keskitilavuus jää helposti puoleen verrattuna kasvamaan jätettyjen runkojen tilavuudesta.
Tiheässä kasvaneena hoikkaa tavaraa, josta voi saada kunnon tarjouksen vain energiapuufirmalta ja siltäkin vain nykyisten poikkeusolojen ja sodan vallitessa. Tuo kahdeksan metriä on kyllä vilahtanut Visan teksteissä jossakin vaiheessa. Muuten en olisi siitä kirjoittanut. Ehkä Visa on vuosien varrella korjannut käytäntöjään.
Energiapuun historiasta sen verran ,että 2000- luvun alun energiabuumiin-edelliseen- oli syynä puun tarve turpeen tukipolttoaineeksi. Kun materiaalia ei ollutkaan riittävästi tarjolla, käännettiin katseet kunnostettaviin nuoriin metsiin.
Tukien avulla pyrittiin vauhdittamaan puun saamista markkinoille. Laadittiin myös ohjeet ,joissa todettiin , että taimikoita voidaan kasvattaa tiheämpinä, jotta niistä on mahdollista korjata myöhemmin energiapuuta ennen varsinaista ensiharvennusta. Tällainen ”hoitomuoto” hyväksyttiin vain sen takia ,että energiapuuta ei saatu aikanaan riittävästi markkinoille ja odotettiin energiapuun kysynnän pysyvän vahvana. Ei pysynyt. Tuli pitkäaikainen taantuma ,kun turpeen käyttöä alettiin ajaa alas ja tukipolttoainetta tarvittiin vähemmän. Energiapuulle oli ja on kysyntää vain energialaitosten lähiympäristössä. Tämä ilmiö toistuu jälleen ,kun kysyntä on puolittunut huippuhetkistä.
Energiaa ei siis enää ole viisasta kasvattaa taimikoissa. Reilun kymmenen vuotta sitten päättyneen edellisen buumin aiheuttamien käytäntöjen tuloksissakin riittää purtavaa. ”Pitkäksi” menneestä nuoren metsän kunnostuskohteista on kehittynyt tähän päivään mennessä jo aivan riittävästi materiaalia tuleviin ja väheneviin tarpeisiin. Järeästä puusta koostuvat monilajiset rankakasat ovat nykyisin vallitseva näkymä energiapuun korjuun jäljiltä.
Taimikon hoitomenetelmänä energiapuunkorjuu on mennyttä aikaa. Nykyiset ohjeet toteuttaa raivaukset aikaisemmin ovat huomattavasti parempi keino. Ja kuten Kärkkäinenkin totesi: ” Kun tuntuu siltä ,että taimikon hoitamisella ei ole vielä kiirettä, on juuri oikea heti se toteuttaa”.
Vai että kahdeksanmetrinen nuori männikkö olisi kilpailutettavissa energiapuuta ostavan yrityksen ja kuitufirman kesken??? Vaihtoehtoja on tasan yksi. Energiapuu. Kauppakaan ei joka olosuhteissa edes onnistu.Kuitupuusta saa kunnon tarjouksen vasta silloin ,kun puut ovat pituudeltaan reilusti yli kymmenmetrisiä, 12-14 metriä.
Jälkimmäiset mitat ovat tavoitteena myös taimikonhoito-ohjeissa , jotka on luettavissa viimeisimmästä Metsämakasiinista. Tämä on ihan luonnollista kehitystä, kun korjuukertoja metsässä pyritään vähentämään saannon parantamiseksi ja korjuuvaurioriskin pienentämiseksi.
Täällä kävi veden kirkkauden suhteen toisinpäin. Kun vedenpinta laski kuivuuden seurauksena, aallokko pääsi irrottamaan koskematonta moskaa kauempaa rannasta ja tuulisella säällä vesi on yhtä sameaa, kun ennenkin. Lehtikariketta riittää rantojen lehtipuuston lisääntymisen seurauksena. Turvetuotannon loppuminen latvavesiltä ei näytä parantaneen yhtään sameusongelmaa. Humuksen suhteen järvi näyttää olevan jo ”omavarainen”.
Tarkennapa ,mikä esimerkiksi edellisessä kommentissani on lööperiä.
Tälläkin palstalla moni on kehunut sitäkin ,että laiminlyö tarkoituksella raivaukset ja hoidattaa varttuneet taimikot vierailla energiapuunkorjuuna, koska raivaus on liian kallista. Kaikilta tämä temppu ei onnistu eikä siihen käytäntöön ole syytä ketään kannustaa. Metsän tila romahtaa ,jos suunnitelma ei toteudukaan. Näitä tapauksia on nähty ja tullaan tulevaisuudessa näkemään vielä enemmän.
On hyvä ,että Visa kertoo raivailevansa taimikoitaan tukiehtojen ulkopuolellakin. Se vain ihmetyttää ,miksi varsinainen taimikonhoito jää puolitiehen. Visa ei ilmeisesti käytä sitä Makasiinissa mainostamaansa mittakeppiä ,kun ensiharvennus on tehtävä energiapuuna liian laihojen puiden ja suuren runkomäärän takia. Näillä nurkilla taimitiheys raivauksen jälkeen tähtää suositusten mukaisesti ainespuuna tehtävään ensiharvennukseen myös kyvömänniköiden kohdalla. Syömävaraakaan hirville ei 5-metrisessä taimikossa enää tarvita.
