Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Ei ole mistään traumoista kysymys. Sattuu vain olemaan kokemusta siitä ,miten raivaussahatöitä ollaan väenväkisin teettämässä kalliimmalla tavalla ja monesti vasta siinä vaiheessa, kun ei ole kyse enää mistään metsänhoidosta ,vaan pelastustoimesta.
….ja se energiabuumi alkoi vasta vuonna ja 2002 ja kiihtyi vuosikymmenen loppuun mennessä. Oli jo jäähtymässä kovaa vauhtia ,ellei sitä Putinin tukemana olisi puhallettu uudestaan henkiin. Niiden kannattaa kumartaa syvään Putinin suuntaan ,jotka ovat tähän mennessä onnistuneet saamaan energiapuunsa kaupaksi.
Kymmenien hehtaarien monensortin energiasavotat kiinnostavat toki ostajia. Puut tosin kerätään rationaalisesti eikä useinkaan kyse ole enää pelkistä risukoista. Hakkuun jälkeiseen tilaan kannattaisi enemmänkin perehtyä ja siihen ,mihin kuntoon palstat päätyvät. Myös analyysi siitä ,saadaanko metsät odotuksia vastaavaan kuntoon energiapuuta korjaten, olisi syytä tehdä laajasti. Omista kokemuksistani voin kertoa ,että hoitokustannuksilta saatetaan välttyä ,mutta metsää ei saa monestikaan energiapuunkorjuun avulla kummoiseenkaan kuntoon. Oma lukunsa ovat ne kohteet ,jotka jäävät pienuutensa tai energiapuun huonon kysynnän vuoksi korjaamatta. Niistä tapauksista ollaan visusti hiljaa. Nämä ovat juuri niitä kohteita ,jotka omatoiminen metsänomistaja saisi muilla menetelmillä varmimmin kuntoon. Jokainen päättäköön ,mihin lokeroon asettuu. Tekeekö itse , vai kannattaako odottaa valmista tilanteessa ,jossa omatoimisuus metsänhoidossa on käytännössä ainoa vaihtoehto.
Neulasten ja lehtien kuivattaminen kesän yli ovat ihan perusasioita ja yleinen käytäntö. Neulasmassa on hyvin haitallista poltettavan materiaalin seassa ja aiheuttaa polttokattiloiden syöpymistä ennen aikojaan. Kerropa Jesse oletko nähnyt yhtään energiapuu-tai hakkuutähdekasaa, joka olisi haketettu vihreänä. Kyllä ne vuoden seisovat maastossa tai varastolla ennen haketusta. Rangat voi viedä suoraan poltettavaksi energialaitokselle tai odottamaan laitoksen varastoterminaaliin. Eivät jää roikkumaan isäntien riesaksi metsäteiden varsille.
Poikkeustilanteessa toiminta muuttuu, mutta kokonaisuutena tarvittava muutos on saatu lisäämällä karsitun rangan määrää energiantuotannossa. Karsimattoman materiaalin osuus on jo kääntynyt laskuun ja vähenee entisestään ,kun tuore rangasta tehty hake on käyttökelpoista uusissa polttolaitoksissa.
Karsimattomasta tavarasta alkaa muodostua ongelmia ,kun niitä on kuivateltava vuosi , jotta poltossa ja haketuksessa haittaa aiheuttavat lehdet ja neulaset ehtivät kuivua ja karista pois. Karsittu puu on heti käyttövalmista ja käytettävyydeltään joustavaa ja tulee varmasti jatkossa syrjäyttämään karsimattoman tavaran lähes kokonaan.
Kokopuunkin korjuumäärien lisäys perustuu pääosin tavallisten hakkuukourien joukkokäsittelyominaisuuden hyväksikäytön lisääntymiseen ja siihen ,että karsittujen runkojen latvus otetaan talteen. Sodan syttymiseen saakka joukkokäsittelyominaisuus oli hakkuukourissa enimmäkseen turhanpanttina ja vain häiriöitä aiheuttavana lisukkeena.
Giljotiinipohjaisella kalustolla oltaisiin kaukana tavoitteesta ja Fixtereillä vielä kauempana ,kun isännät vierastavat isoja koneita ja toisaalla remonttialttiin monimutkaisen keksinnön tuotokset jäävät alituiseen mataliksi. Aivan eri luokkaan verrattuna siihen , mitä esitteissä luvataan ja varsinkin ,kun luvataan korjata kohteet ilman raivausta.
Kylmä tosiasia on ,että energiavajeesta on selviydytty siirtymällä käyttämään järeämpää tavaraa energiatarpeisiin ja käyttämällä tehokkaaseen tuotantoon soveltuvia koneita ja menetelmiä. Kannattaa pitää mielessä sekin ,että tuontihake on tehty järeästä puusta ja on luonnollista ,että se myös korvataan isommasta puusta tehdyllä hakkeella.
Fixterin, kuten myös monen muun konkurssin tehneen laitevalmistajan historiassa, on yksi yhteinen nimittäjä. Ovat hädissään mainostaneet korjaavansa jopa raivaamattomia pusikoita ,kun loppu on alkanut häämöttää.
Taitaa Fixterin ”uudelle tulemiselle” olla yksi raadollinen syy. Alihankkija yrittää parsia käsiinsä jääneistä tilatuista raudoista pari härveliä kasalle. Sen suuremmasta asiasta ei liene kysymys. Laite tuskin tulee yleistymään. Karsittu ranka on pudottanut ”puusätkät” pois markkinoilta.
Visalle totean ,että kaikki näyttää todella metsänhoitopuolella etenevän ,kuten 20 vuotta sitten opetettiin. Taimikoissa kasvatetaan energiapuuta. Vain kolmasosa varhaisperkauksista toteutetaan tuen turvin ja arviolta puolet taimikoista jää tyystin huonolle hoidolle.
Oikea-aikaisissa raivauksissa ei kulu viittä tankkia enempää bensaa hehtaarilla. Jos kuluu kymmenen , ollaan myöhässä. Kun ollaan ”tarpeeksi ” myöhäsesä ,on toimenpide jo maanomistajan kannalta liian kallista ,mutta hokkuspokkus, kun sama homma teetetään muilla , se ei sitten enää olekaan kallista, vaikka kyseessä on sama työ ja se toteutetaan satoja kertoja kalliimmilla välineillä ja suuremmilla päästöillä. Pahimmillaan harvennetaantuossa vaiheessa hieskoivikkoa,joka on syntynyt hoitamattomuuden seurauksena. Hieskoivikoita ei olisi nykykäytäntöjen valossa viisasta edes harventaa. Nyt turhaa toimenpidettä tehdään tukien kannustamana ja lopputulos on mitä sattuu.
Näistä mielipiteistä ei ole tarvetta pakitella.
Kun ” pidetään huolta” siitä että tukiehdot varmasti täyttyvät ja käytetään lisäksi metsänhoito-ohjeina energiapuuta ostavien tahojen ja koneenvalmistajien kaupallisia tiedotteita , ollaan taatusti myöhässä toimenpiteiden suhteen ja bensaa palaa . Ratkaisuista saa ”oman osansa” myös myöhemmin huonolla katteella jälkiä parsiva energiakorjuuyrittäjkin . Sielläkin palaa löpöä kohtuuttomasti saantoon nähden.
Ei ilmeisesti ole alunperin tarkoitettu koivikoksi. Varsinainen kysymys kuitenkin kuuluu ,mitä tapahtuu ,kun kuvan tyyppiselle puulle ei olekaan kysyntää? Palsta etäällä, liian pieni kuvio tai energialaitos lopettanut puun käyttämisen ja vaihtanut järjestelmän toiseksi. Sitten ollaan muutaman vuoden päästä tekemässä vain normaali ensiharvennus.
Kaikesta edellisestä huolimatta taimikoita ei kannata pilata kasvattamalla niissä energiarisukkoa. Isot tarpeet vaativat luotettavat ja nopeat toimitukset ja siihen kestävä ratkaisu on käyttää järeämpää tavaraa ja turvautua tarvittaessa tuontiin. Kivihiilikään ei ole poissuljettu vaihtoehto , jos poltettavaa ei kerry toivottuun tahtiin kotimaasta. Varsinaisen hädän koittaessa poltetaan tukkikokoista puuta. Tähän suuntaan on viime vuodet jo mentykin ,vaikka tätä ei haluta tunnustaa. Tienvarsien rankakasoista sen huomaa ,mikäli liikutaan silmät auki.
