Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Eihän liian pieneten puiden korjuuseen kannata tukia enää ohjata ,kun järeämpääkin on tarjolla jo nyt ja tulevaisuudessa vielä enemmän ,kun taimikoiden raivauksia jää tekemättä. Sitten harvennetaan riittävän järeitä kohteita ja luonnollisesti myös raivataan liian pieni puuaines tarpeettomana ennen hakkuuta. Haastavammat paikat toteutetaan tuntitöinä.
Rästipalstan kohdalla saattaa ilmetä tulevaisuudessa vieläkin isompia ongelmia , jos puun polttamista aletaan verottaa. Siinä vaiheessa ei tarvita ainoaakaan giljotiinikonetta. Puuta ei osteta poltettavaksi. On itsensä pettämistä ,jos ei oteta tätä vaihtoehtoa huomioon.
Tilastot osoittavat , että ”keppimetsiä”/ nuoren metsän kunnostuksia on korjattu/tehty viime vuonna neljännes edellistä vuotta vähemmän. Taimikoita on hoidettu myös vähemmän. Positiivista on kuitenkin varhaishoidon lisääntyminen 6%:lla.
Edellisestä voisi päätellä ,että kokopuuta ei suinkaan ole korjattu hoitotoimena sieltä ,mistä monet tuntuvat toivovan. Energiapuuta on hankittu nimenomaan järeämmistä rästikohteista ,joiden tilaa voi vain kauhulla arvailla. Kunnostusta odottavat taimikot ja nuoret metsät ovat tilastojen perusteella jääneet edelleen odottamaan toimenpiteitä. Tämä on se ikävin vaihtoehto ,josta olen varoitellut. Kun jätät taimikon huonolle hoidolle ,voi nuori metsäkin jäädä kunnostamatta ,jos tähdätään siihen ,että korjataan energiapuuta eikä homma onnistukaan. Käteen jääkin hanttikortti. Hoitorästit muuttuvat aikanaan harvennusrästeiksi ja silloin peli on jo suurelta osin menetetty.
Täälläkin on väitetty. että energiapuuta kokopuuna korjataan kovinkin laajasti. Tilastot kertovat aivan jotain muuta. Sitä tehdään tarpeeseen nähden liian vähän ja vuosi vuodelta vähemmän. Ränsistynyt järeämpi kuituleimikko on paljon houkuttelevampi vaihtoehto ostajalle. Voivat tarjota puista kuinka vähän tahansa kunhan isäntä ei jää maksun puolelle. Ollaan ajolähtötilanteessa ,jossa metsälle on pakko tehdä jotakin mihin hintaan tahansa, mikäli jotain aiotaan pelastaa.
Kun lukee esim. Maaseudun Tulevaisuuden metsäenergiaa koskevia uutisia kuluvalta vuodelta , ovat nekin asiakkaiden ja yrittäjien kohdalla yleisesti mollivoittoisia. Energiapuun kysyntä on selvässä laskussa. Oston pysähtymisen ja yrittäjien vaikeudet lomautuksineen ja lopettamisineen eivät anna kovin vakuuttavaa kuvaa aurinkoisesta tulevaisuudesta. Ainoat ,jotka ovat toiveikkaita ,ovat metsänomistajat. Taitaa valitettavasti faktojen valossa olla kysessä vain toiveunista. Toivoa toki saa ,mutta entistä harvempien kohdalla toiveet toteutuvat. Sillä joukolla ,jotka ovat pitäneet metsänsä kunnossa ei ole niin paljon jännitettävää. Kannattaa pyrkiä siihen joukkoon. Oma apu , paras apu.
Vielä suurempi niukkuusartikkeli ovat motokuskit. Kaikki tarvitaan tuottavaan työhön eikä riitäkään. Risukoiden penkominen motolla on suurta tuhlausta.
Keskustelut ovat selkiyttäneet ajatuksiani sen verran ,että pistän todellakin yli 50 vuotta jatkuneen ”rikollisen” harrastustoiminnan poikki. Miksi aiheuttaa pahaa mieltä itselle ja muille. Hirvitouhut ovat minun osaltani paketissa.
Jos harrastukseen lisätään vielä kuluja ja velvollisuuksia , saattaa metsästäjäkato kiihtyä . Jäljelle jäävien kulut ja työmäärä kasvaa ja karkottaa loputkin harrastuksen parista. Tarpeeksi kallista ja työlästä tälläkin hetkellä.
Ja sitten on vielä tuo toinen rintama. Kotiväki toivoo enemmän osallistumista muihinkin harrastuksiin. Kun vielä edellisen vuoden saaliista on puolet käyttämättä , on mahdollista , että motivaatio jahtihommiin sammuu ja uudet harrastukset ,jotka eivät velvoita eivätkä sido, vievät mennessään. Näin pääsee irtautumaan myös ”kahden rintaman sodasta”. Tuskin taakse vilkuillaan ,kun se päivä koittaa.
Kun aletaan harrastus tosimielellä, hankitaan ase hinnaltaan tonnista ylöspäin, harjoitellaan sillä useita kertoja kesässä, johon kuluu satasia. Sopiva kulkuneuvot kustantaa helposti kymppitonneja. Lisäksi koira ja sen koulutus nielevät varoja elinkaaren kuluessa helposti ”kitumaasturin” hintaa vastaavan määrän. Keskimäärin 15 metsäpäivää/ syksy ja kaikki viikonlopputyötä maksaisi jonkin verran vieraalla tetettynä päivärahoineen ja viikonloppulisineen. Kaikki kulut eivät vielä edes tulleet luetelluiksi. Ollaan me metsästäjät hulluja ,kun teemme vapaaehtoistyötä hirvien vähentämiseksi eikä mikään tunnu riittävän.
1970-luvulle asti hrvenmehtuu oli vielä harrastus. Siitä lähtien täyttä työtä.
Olisiko kaikkien luovuttava koko harrastuksesta ,kun se aiheuttaa niin paljon harmia?
Yksittäisen viljelykoivikon tuhot ovat ikävä asia ,mutta niiltä ei voi kokonaan välttyyä ennen ,kun hirvet on ammuttu viimeistä sorkkaa myöten . Kannattaa kuitenkin tuhojen osalta suhteuttaa asioita oikein. Koivuvesakko tuhoaa havupuutaimikoita moninkertaisesti hirvivahinkoihin verrattuna. Tuho on monesti totaalinen ,kun puulaji vaihtuu kokonaan muuksi ,kun on aiottu. Monimuotoisuuden kannalta koivusta ei ole pulaa. Niitä syntyy luontaisesti liikaakin .Riittää kun ne raivaa ajoissa sopivaan tiheyteen. Viljelykoivikko on kuitenkin suojattava tavalla taikka toisella. Nopeita ratkaisuja hirvien vähentämiseksi tuskin löytyy. Ei löydy joka paikassa edes tekijöitä.
