Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Ihan vain kainosti kyselen ,mitä vaikutuksia tavoitteiden uudelleen asettaminen voisi tuoda ,kun nytkin toimitaan lupien suhteen 80%:n käyttöasteella? Jos tavoitetta kiristetään , lupia käytetään vain 70%.
Nykyiset tavoitteet on asetettu niin ,että homma toimii ja jatkuvuus taataan. Liian alhaiseen hirvikantaa päätyminen on jo johtanut siihen ,että tavoitetasoa on ollut jossakin pakko nostaa.
Petojen ansiosta pelivaraa lisätään entisestään. Muutaman vuoden sisällä 4 tai 5 hirveä tuhannella hehtaarilla on uusi normaali. Kehitys johtaa vääjäämättä tähän suuntaan , kun koirien käyttö käy mahdottomaksi entistä laajemmasti nykyiseen verrattuna.
Joo…o. Kovasti pelätään ,jos hirvi käy nappaamassa osansa männyntaimikosta ja se osa on monesti mitätön. Ei kuitenkaan yhtään hirvitä kasvattaa taimikot ja nuoret metsät liian tiheinä ja pilata koko metsän tulevaisuus????
Nykymallin mukaan taimitiheyttä pienennetään ja annetaan tilaa luontaisille taimille. Yhteen laskettu taimien määrä jää th:n jälkeen alle 2000:een. Mikä vimma on kasvattaa joukossa roskapuuta ,jonka markkina on epävarma monestakin syystä ja epävarmemmaksi käy. Ei todellakaan ole yllätys ,että metsien kasvu on taantunut , kun sitä kaikin konstein koetetaan jarruttaa.
Viimeistää taimikonhoidossahan (pituus4-5 metriä) se oikea tiheys haetaan. Ei tarvitse pelätä hirviä enää siinä vaiheessa. Tuolloin harvennetaan taimikko alle2000:n rungon tiheyteen eikä pidetä ylimääräisiä raippoja hidastamassa puiden kasvua. Yleisesti istutustiheydetkin ovat jo tuota tasoa näillä kulmilla.
Ehkä kuitenkin tietämystä löytyy jonkun verran ,kun on omistanut metsää, toiminut yrittäjänä ja saanut siihen koulutusta. Lisäksi olen tehnyt työtä itse asian ytimessä ja korjannut työkseni energiapuuta. Pitkä matematiikkakin tuli yo-kokeessa kirjoitettua ja ammattioppilaitoksessa todistuksesta löytyi kymppi. AR:lla taitaa se kymppi löytyä vain uskonnosta ja kokemus koneellisesti puutavarankorjuusta puuttuu täysin. Allekirjoittaneella kokemusta yli 35 vuotta. Biologian tunneillakaan en ole laskenut pelkästään lampaita ,kuten eräät.
Ja mitä moraaliin tulee , olen sitä mieltä ,että jokaisen tulee hoitaa tuotantoketjussa oma osuutensa eikä siirtää tehtäviä ja vastuuta muille. Mo:n tehtävä on huolehtia metsän kasvatuksesta ja hoidosta . Ne jutut eivät kuulu korjuun toteuttajille. Ei ainakaan tehtynä vailla täyttä korvausta.
Puuston tilavuus ja saatava hehtaarikertymä määrittävät harvennusajankohdan entistä enemmän. Alle 50-litraisista syntyy tuskin edes kauppoja ,kun korjuun taloudellinen kipuraja on jo 70 litran kohdalla ja ehdoton minimi 50-litran rungoissa. Tämä ei ole mielipide , vaan puhtaasti talouteen ja urakointisopimuksiin perustuva näkökohta.
Jos vältellään raivauksia tai ne tehdään liian lievinä, hakkuuajankohta siirtyy ,kunnes kriteerit täyttyvät. Ei ole tavatonta ,että hakkuuajankohta siirtyy kymmenenkin vuotta , kun ennakkoraivauksen yhteydessä todetaan ,että suunniteltu hakkuuajankohta on aivan liian varhainen. Tässä on se syy miksi enskat on raivattava jo ennen kauppoihin ryhtymistä.
Oma päätökseni lopettaa maa- ja metsätalouden harjoittaminen perustui osaltaan EU:iin liittymisemme myötä näennäisviljelyn yleistymiseen. Siihen touhuun en halunnut sotkeutua. Toki luopumisen seurauksena syntyi tilanne ,jossa pellot ja metsät pysyivät tehokkaassa käytössä edelleen. Ratkaisu osoittautui onnistuneeksi.
Kriittisyyteni metsään suuntautuviin tukiin johtuu siitä , että tukien alkuperäisestä tarkoituksesta poiketen osasta niitä on syntynyt tapa toimia ,vaikka asiat olisi hoidettavissa edullisemmin ja tehokkaammin ilman tukiehtojen asettamia rajoituksia. Tuet oli alunperin tarkoitettu hoitorästien vähentämiseen ja siihen hetkeen ,kun toimenpiteet alkoivat olla myöhässä. Nyt tukiehtojen täyttymistä odotellaan ja on sisäistetty virheellisesti ,että oikea-aikainen toiminta tarkoittaa sitä , että toimenpiteeseen voidaan saada tukea.Toki tuki on tarpeen esim. siinä tilanteessa ,kun rappiolle jäänyt tila vaihtaa omistajaa ja uusi omistaja alkaa laittaa asioita kuntoon.
Toisaalla tilanne on täysin päinvastainen ,kun tukia nostetaan vain tavan vuoksi eikä töitä tehdä/ajoiteta välttämättä metsän kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Tilanne vaikuttaa välillä jopa samankaltaiselta ,kun vähävaraisille tarkoitetussa leipäjonossa. Hyvin pukeutuneita ja hyvin toimeen tulevia jonottaa leipää ,kun saavat sitä ilmaiseksi. Tuen tuleekin perustua selkeään tarpeeseen . Se ei saa olla hyväntekeväisyyttä hyväosaisille eikä ohjata huonoihin käytäntöihin.
AR:n kertomassa ei varhainen perkaus ole varsinainen ongelma. Ongelma on siinä ,että purkaukset on tehty liian lievinä ja kuviot jäänneet liian tiheiksi. Varmasti mhy on mieluusti halunnut tulkita ohjeita juuri esittämälläni tavalla turvatakseen oman energiabisneksensä jatkuvuuden. Kunnolla kahteen kertaan peratusta taimikosta ei kehity energiapuumetsää. Aina ei ole välttämätöntä edes tehdä ennakkoraivausta ennen harvennusta.
Lisätään vielä Annelin listaan se tosiasia ,että valtaosa energiaksi aiotuista palstoista on puustoltaan ja pina-alansa puolesta liian pieniä erilliskorjuuseen. Puut korjataan vasta sitten ,kun ne on korjattavissa muiden hakkuiden yhteydessä. Niissäkin tapauksissa voi käydä niin ,että hiukan puustoltaan ”keskenkasvuinen” palsta viivyttää koko muun kaupan savotointia. Korjuuta voi joutua odottelemaan kauppakirjassa sovitun ajanjakson loppuun saakka. Niiltä leimikoilta on siis turha toivoa apuja kiireellisiin rahantarpeisiin. Toki vaihtoehtona on jättää se keppimetsä suoraan kaupan ulkopuolelle .
Hakkuun toteutuminen viivästyy helposti ”viimeiseen eräpäivään” asti , jos kaupassa on mukana ”kiilapaloina” pienirunkoisia kuvioita. Ostaja antaa puiden kasvaa viimeiseen asti ,jotta järeyttä ja kertymää syntyy riittävästi toteuttaa korjuu yhdellä käynnillä ja yhden koneketjun avulla.
Ostajan tavoite on ostaa puuta edullisesti ja kustannustehokkaasti. Siinä jäävät isäntien metsänhoidolliset tavoitteet toiseksi. Jos on tarjolla pieniläpimittaisia riukuja , käytetään luonnollisesti kaikki mahdollinen aika niiden järeyttämiseen. Silloin ei pohdita supistuuko latvukset liikaa. Se asia on maanomistajan otettava huomioon tehdessään päätöksiä jo taimikonhoidon suhteen. Kauppaa tehtäessä ei tilanteeseen enää voi vaikuttaa. On vain odotettava ja kärsittävä mahdolliset seuraukset. Näin käy niissäkin tapauksissa ,joissa on tavoiteltu energiapuukauppaa ,mutta kysyntää ei sitten olekaan. Tähän haasteeseen törmäävät kaikki ,joiden kaupan kohteena on kooltaan tai kertymältään liian pieni kuvio tai kuvio sijaitsee logistiikan kannalta epäedullisessa paikassa. Käytännössä siis suurin osa keskivertometsänomistajista kohtaa tämän ongelman.
