Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Toivottomassa jk-metsässä jälki on aina huono tekipä hakkuun millä vehkeellä hyväänsä. Ja erityisen huono toteutettuna pienellä kalustolla ,jossa puu vie konetta ,mutta kone ei vie puuta.
Rippeiden keräilyllä ei kukaan rikastu. Niitähän combin työmaiksi tarjottiin. Nykyisin hakkuut toteutetaan yhdellä hakkuukoneella tilakohtaisesti laidasta laitaan , enskasta päätehakkuuseen. Markkinarako neljännesvuosisadan takaiselle innovaatiolle on kaventunut entisestään.
Combista jalostettun energiapuuhirviön taru jäi myös lyhkäiseksi. Innosuomi-palkinnon voittanen energiapuu-combin taival päättyi 0-sarjaan ja käräjäreissuun.
Pohdittiin kerran erään Nisulan entisen työntekijän kanssa kouratiltin lisäämistä ajokoneen kouraankin ,mutta ei ottanut tulta sekään hanke. Olisi vain ollut yksi vikakohde lisää ajokonekäyttöön. …No tilalle tuli puntari ,joka kyllä täyttää edellä mainitun ”puutteen” ihan kiitettävästi.
Ajosta muodostuu kannattamatonta ,jos tuotokset moton suhteen eivät ole tasapainossa. Kannattavuuden saa kuralle myös motokuski ,joka ajattelee vain itseään viskellen kepit minne sattuu kehuskellen samalla ,miten valtavan määrän saa puuta kumolleen. Mottikiima on paha tauti .Sujuvalla yhteispelillä ketjun saa tuottamaan. Työ on tehtävä niin ,että myös ketjun seuraavan lenkin on hyvä jatkaa ja tehdä tulosta. Tämä on hyvä muistaa myös siinä vaiheessa ,kun metsää kunnostetaan hakkuuta varten. Mikäli tämä unohtuu ,saattaa olla vaikeaa saada seuraavaa työvaihetta toteuttavan henkilön motivaatio ja asenne säilymään tuotoksesta ja työn laadusta puhumattakaan.
1980-luvun puolivälissä korjattiin puuta kolmen hengen porukalla tahtia 3000 mottia/vuosi maataloustraktoreilla. Alkuvaiheessa kaadoin savotan puut ja käsittelin ylijäreät, toinen kaveri hoiteli prosessoinnin ja kolmas saatteli puut varastolle. Auttelin molempia, kun olin saanut leimikon nurin ja perehdyn samalla konehommiin. Kaatolaitteen tulo traktorin puomin päähän ohjasi pysyvästi koneen puikkoihin.
Traktorit vaihtuivat kaikilla muotoihin. Työkaverit hommasivat motoketjut tahollaan ja minä jatkoin yli 30 vuotta harjoituksia moton kopissa. Mittaritunteja vuotta kohti kertyi vähintään 1500. Nyt ”kolmen kopla” on tukevasti eläkkeellä ja konehommat siirtyneet innokkaammille.
