Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Käytetyn traktorin hintaan vaikuttaa renkaiden kuluneisuus ja kosmeettiset poikkeamat ulkomuodossa. Metsäkäyttö käy kyllä ilmi asiantuntevalle ostajalle.
Sitten on vielä näitä pikku juttuja ,joita kannokko ja paksut oksat aiheuttavat. Esimerkiksi eräässä Valmetin tuotteessa peräöljysuodatin on niin ottavalla paikalla että katastrofin ainekset ovat aina läsnä metsässä liikuttaessa. Kävi nimittäin erään testiajossa olleen yksilön kohdalla niin ,että ko suodattimeen tuli pienen pieni vekki ja peräöljyt katosivat vähin äänin maastoon. Sitten oli ääntä ,kun vahinko huomattiin. Traktori autokuljetukseen ja vaihdeloota vaihtoon. Onneksi kyseessä oli tehtaan proto. Öljysuodattinen muodonmuutokseen kyllä reagoitiin ,mutta tehtaan kaverit ajoivat traktorin sivukalttoon paikkaan ja vaihtoivat ainoastaan suodattimen. Unohtivat kuitenkin tarkistaa peräöljyjen tason. Ajettiin sen jälkeen pari pidempää siirtoajoa ,joista viimeinen jäi vajaaksi ,kun perä hirtti kiinni. Vastaavia pikkuyllätyksiä on metsässä aina tarjolla huonosti suojatuille maataloustraktoreille. Tahtovat jäiset raipat löytää tiensä hyvänkin suojauksen läpi. Moottoritilasta löytyy runsaasti herkkää tavaraa vahingon kohteeksi.
Omistaja ajaa…juu. Ajaa ,koska ei ole varaa palkata kuskia ja töitä on niukasti.
Noita pieniä vermeitä on kohtalaisen helppo hankkia ,mutta niistä ei tahdo päästä kuivin jaloin eroon. Asia selviää ,kun hankinta alkaa kaduttaa. Kamppeista ei saa käypää hintaa , vaikka kuinka kehuisi ,että peli on melkein kun uusii…väritkin vielä ,kun tehtaan jäljiltä . Traktorin kohdalla olen kuullut monen kertovan arvonalenemasta . Traktorin mennessä vaihtoon ei kannata hiiskua sanaakaan ,että sitä on käytetty metsässä. Vaihtoarvo romahtaa kunnolla.
Eino- ja Mantamyrsky puuttuvat listasta. Manta vuonna 1986 ja Eino 2013. Kun tähän vielä lisätään vähintään kerran kymmenessä vuodessa esiintyvät lumituhot ,alkaa metsätuhoja ja lahoavaa puuainesta olla reilusti ”yli kylkien”. Lahopuu ei ole niukkuusartikkeli. Joka muuta väittää , ei ole käynyt metsässä.
Itämaan ihme kertoi oleellisia seikkoja. Kysynpä lisäksi ,mistä löydät riittävän kokeneen pienkonekuskin?Liukenee nopeasti isompien vehkeiden puikkoihin ,jos homma sujuu vähänkin. Näin kävi minullekin.
Laitanpa kevennykseksi luettelon niistä metsätyökoneista ,joilla olen elantoni hankkinut:
moottirisaha ×5 , raivaussaha ×3 , takapotku traktori+ lovipankko ja reki×2 , moottorikelkka ( omistamiani)
nelikkotraktori+metsäperävaunu×3, nelikkotraltori+prosessori×3 , pienmetsäkone hakkuu-ja ajovarustuksella×2 , ajokoneesta rakennettu moto ×1
Kouraharvesterit:
Lokomo 990 ×3 , Timberjack 870 ×2, Timberjack 1070 , Timberjack 1270×5 , Ponsse Fox×2.
En todellakaan vanno pienkoneiden nimiin tällä kokemuksella.(vuodesta1978).Harrastuksia tosin voi olla – kalliitakin. Pienet metsäkoneet ovat harrastus kalleimmasta päästä.
Itse käytin puimurista vapautunutta pääomaa salaojituksiin ja peltojen reunojen raivauksiin. Isompi traktorikin ilmestyi vanhan pienen kolmipyttyisen kaveriksi. Näillä toimilla varmistettiin kevättöiden sujuminen ajoissa ja ripeästi. Viljan kypsymistä ei tarvinnut odotella syyssateiden tuloon saakka, kun jyvät oli saatu ajoissa maanpoveen. Puintien ajoitukselle jäi reilusti pelivaraa. Kahden talon puinnit eivät muodostuneet ongelmaksi. Korttakaan ei jäänyt talven alle , kun tehokkaampi puimuri tuli käyttöön.
Metsähommissa vähän sama juttu. Mo:n rajallinen aika kannattaa käyttää taimikoiden hoitamiseen ja uuden kasvun turvaamiseen. Ne hommat eivät pienillä metsäkoneilla onnistu. Niihin tosin voi joutua turvautumaan – mikäli ko värkkejä edes on tarjolla – jos alussa mainitut hommat jäävät tekemättä. Jos hoitorästejä ei ole , hakkuutyöt voidaan toteuttaa keskiraskailla yleiskoneilla puuston järeydestä riippumatta kaikki samalla kertaa. Tällöin saadaan houkuttelevampi ja isompi kokonaisuus ,jolle voi perustellusti vaatia parempaa kantohinta. Ruostuvat metsävehkeet takapihalla ja hoitamaton metsä sen takana eivät herätä kovinkaan suuria intohimoja puunostajien keskuudessa. Kantohinnat katsellaan taulukon pienimmästä päästä.
Visan viestistä 7:42 tuli mieleeni ,että 70-luvun puolivälissä maatalousoppilaitoksissa kiinnitettiin erityistä huomiota tarpeettomiin tai ylimitoitettuihin konehankintoihin ja tarjottiin yhteistoimintaa lääkkeeksi tehokkaamman kaluston hankkimiseksi. Sain tuolloin aika tehokkaan ”rokotuksen” konekauppiaiden lähentelyyrityksiä vastaan. Jos oli tarvetta hankkia arvokkaampia koneita , kokoonnuttiin kylällä pohtimaan yhteishankinnan mahdollisuuksia. Se toimi. Voitiin hankkia tehokkaammat välineet ja taattiin niille riittävä käyttöaste.
Visa mainitsi puimurin. Isänikin oli hankkinut pienen sellaisen 20ha:n viljelyksille. Minä myin pikkupuimurin kiireesti pois ja ostin jotakin tarpeelliseempaa siinä vaiheessa,kun naapuriin ilmestyi huomattavasti tehokkaampi puimuri ,jolla puinnit sujuivat paljon nopeammin. Välillä naapuri teki puintityöt ja välillä hoitelin hommat omatoimisesti naapurin puimurilla. Molemmat hyötyivät ratkaisusta.
Elämä on opettanut sen ,että pienet ja tehottomat laitteet eivät ole ratkaisu metsän sadon korjuussa. Rahansa niiden avulla voi toki menettää ,mutta hankinnasta on varsin harvoin todellista hyötyä. Pelkän egon pönkittäminen kone hankkimalla tulee kalliiksi.
Pienellä kalustolla tuusattaessa voi tärkeämpää työtä jäädä tekemättä ja kaluston hankinnasta muodostuu vain monitahoista haittaa.
Työn toteuttamiseen tarvitaan myös osaamista. Osaaminen ei välttämättä ehdi kehittyä ,kun toiminta on sattumanvaraista. Pahimmillaan kalusto jää seisomaan turhan pantiksi ,kun huomataan ,että työ ei alakaan sujua. Muuan traktorimies tuumasi kerran kuormaimen käyttöä opetellessaan parin viikon jälkeen ,että kuorma syntyisi nopeammin käsipelissä. Vähitellen metsäyhdistelmä jäikin liiterin taakse ruostumaan.
Vertailun vuoksi on todettava ,että käyttämäni moto toimi kahdessa vuorossa ja vähintään yhdessä lähes koko vuoden. Joulun tienoolla seisoi viikon ja kelirikkoaikaan kaksi. Pikkuhimmeleillä käyttöaste on käänteinen edellä kerrottuun verrattuna. Järkevä hankinta???
Osa Mhy:n toimintaa on myös energiapuubisnes. Välillä tulee mieleen halutaanko jossakin edistää enemmän ko bisnestä ,kun sitä , että isäntä tekisi parhaan ratkaisun metsänsä hoitotoimenpiteiden suhteen. Esimerkkinä voin mainita mhy:n metsäasiantuntijan lausunnon ,jossa hän kehottaa isäntää viivyttämään taimikonhoitoa ,jotta sieltä voidaan myöhemmin korjata energiapuuta ja saada sen seurauksena enemmän tukia. Valitettavasti tässä tapauksessa toimenpiteestä hyötyy enemmän mhy isäntään verrattuna ,jonka metsä menee huonoon kuntoon saamansa neuvon seurauksena. Mhy puolestaan parantaa työllisyyttään tukien avulla ja hankkimalla työnjohtokorvausta energiapuusavotoinnin puolelta. Tuleekin mieleen ,valvotaanko mo:n etuja oikeasti toimimalla edellä kuvatulla tavalla. Riukumetsiä, joista karttuu niukasti tukkia, saadaan kyseisellä menetelmällä ainakin aikaiseksi…..No sitten päästäänkin ihmettelemään huonoa katkontaa ,kun huonosti hoidetun metsän laihat puut kelpaavat vain kuitufirmoille. Sahafirmoja puolestaan kehutaan paremmasta katkonnasta ,vaikka ne käytännössä kuorivat kerman päältä ottamalla haltuun parhaat leimikot. Luopuvat suosiolla kuituvaltaisista ,joissa tukkiosuus jää luonnostaan pieneksi.
