Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
#”Itse olen seurassa jonka pinta-ala on n.11000ha, tänä vuonna kaatolupia oli 35kpl, kaikki luvat käytettiin ja siltikin hirvikanta jäi 3-4/1000ha. Ensi vuonna on tarkoitus hakea 50-55 kaatolupaa.
Silloin tuolla 500ha pinta-alalla saisi 2,5lupaa, jolla saa kaataa esim. 5kpl vasoja.”#Mitenkäs toimisit tilanteessa , jossa esim. 4 000 ha:lle myönnetään 3 pyyntilupaa vuodessa ?
Ainakin joka toinen vuosi olisi välivuosi 500 hehtaarin metsästysalueilla ja toisena vuotena olisi mahdollisuus ampua vain vasa .Metsästyspinta-alavaatimusta ei tule laskea . 10 000ha olisi sopiva minimialue . Tällöin joka kolkassa olisi mahdollista metsästää hirvikannan ollessa pienempikin .
Rahaa tuskin monikaan on valmis maksamaan erikseen sadakseen raitista ilmaa . Hirvitiheyden on oltava 10 / 1000ha:n paremmalla puolella niillä alueilla , missä halutaan kaupallistaa metsästys .
Alhaisemmilla tiheyksillä riittävää saalisvarmuutta ei saavutetta .Pienempiä metsästyspinta-aloja tavoiteltaessa unohtuu usein toiminnan jatkuvuus . Porukka tulee olemaan niin pieni , että yhdenkin keskeisen henkilön luopuessa leikista , koko homma kaatuu.
Isommat pinta-alat ja sen myötä suurempi jäsenmäärä takaavat
sen , että hirveä metsästetään joka vuosi , vaikka joku tilapäisesti tai lopullisesti luopuu leikistä . Hirvitihentymät tietyillä alueilla ovat usein seurausta nimenomaan pikkuseurojen kyvyttömyydestä metsästää
tehokkaasti .Lintukantojen lasku johtuu monesta eri tekijästä . Aluksi synä olivat metsäojitukset 60-70-luvuilla . Niiden seurauksena kanalinnun poikasia hukkui runsaasti kesäisin vettä täynnä oleviin ojiin .
Kylmät ja sateiset keväät pienentävät myös tehokkaasti onnistuneiden pesintöjen ja poikasten määrää .Vähemmälle huomiolle linnunsurmina ovat jääneet metsiä halkoneet sähkö -ja puhelinlinjat . Melkoisia pyydyksiä nekin lentäville kanalinnuille . Onneksi edellä mainittu on jäämässä historiaan .
Tiekilometrejä ja sen mukana liikennettäkin on tullut merkittävästi lisää sitten 60-luvun . Liikenteen uhreiksi joutuu lukematon määrä kanalintuja ja pienriistaa päivittäin .
Eipä ollut 60-luvulla metsissämme kovin montaa supikoiraakaan .
Nyt on mahdotonta ottaa montaakaan askelta metsän puolella kompastumatta kyseiseen karvaturriin , pesärosvoon vailla vertaa .Tämä kirottu karvaturri paitsi , että tuhoaa lintujen muina ja lentokyvyttömiä poikasia , haittaa myös nykytiheyksillä hirvenmetsästystä koirien avulla . Tänäkin syksynä supikoira on”vietellyt” hirvikoiran useampaan otteeseen kesken hirvenhakua .
Muutaman hetken jälkeen supikoira on kuitenkin päässyt tuonpuoleiseen , mutta hirvenhaukkujan paras vire on kadonnut supia nitistettäessä .Minun ei ole tarvinnut moneen vuoteen metsästää kanalintuja . Kaikki edellä mainitsemani on tehnyt sen puolestani . Viimeisen ”saamani” ukkometsonkin tavoitin tieltä piehtaroimasta lentokyvyttömänä törmättyään sitä ennen autoon .
Kuvakin aiheesta löytyy malliksi lukijoiden kuvat sivu 135. ”Mutkaa mutkan perään ” Lähetetty 24.04.2013.
Kuvan metsän istutustaimet on ilmeisesti aikoinaan maan tavan mukaisesti tintattu vauhdilla ”nykäs-asentoon” . Tämän jälkeen heinä sekä hienojakoinen maa-aines on huolehtinut ”jatkojalostuksesta” .
Muistan minäkin vielä ajan , jolloin minua opetettiin istuttamaan männyntaimet vinoon kuokkalaikkuun . Ei edes juuria kehotettu levittämään . Kuusentaimet sitävastoin istutettiin huolella ja juuret leviteltiin aina visusti joka suuntaan ennen peittämistä .
No ..onneksi on keksitty potit . Istutusten laatu on kehittynyt monta pykälää . Kun vain vielä raivaukset opittaisiin tekemään aiemmin .
Mikähän vaikutus lienee pelkästään korjuuvaurioilla tyvitervaksen leviämiseen ?
Vielä muutamia vuosia sitten esim. ajourat tehtiin liian kapeiksi .
Pahimmillaan lähes jokainen uran varressa kasvava runko oli vahingoittunut . Nyt ollaan menossa tässä suhteessa parempaan suuntaan . Ajourat tehdään riittävän leveiksi .
Toinen runkovaurioita vähentävä tekijä on , että puut kasvatetaan isommiksi . Tällöin on mahdollista pudottaa puuston tiheyttä reippaammin ja työskentelytilaa harvennustyötä ajatellen on
riittävästi . Kolhuja syntyy sitä vähemmän , mitä enemmän on tilaa .…jatketaanpa siteerausta…
”Puupolttoaineiden kulutus kasvoi vuonna 2014 vajaalla prosentilla. Kaikista teollisuuden polttoaineista 36 % oli puupolttoaineita, mikä on kaksi prosenttiyksikköä enemmän kuin edellisvuonna (Tilastokeskus 5.11.2015).
Puupolttoaineesta 76,7 % oli metsäteollisuuden jäteliemiä.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan kotimaisen metsähakkeen käyttö on laskenut edellisvuoteen verrattuna 6 %.”
…tuo 76,7% tuotetaan ilman tukiaisia ja poppakonsteja . Lisäksi metsänomistaja saa tuostakin osuudesta vähintään kuitupuun hinnan. Tukin pintaosasta maksetaan luonnollisesti tukin hinta ja puolet tuotetusta kuitutavarasta päätyy lopulta energiaksi ….
Päätettiin yksinkertaisesti , että risukoihin ei kosketa . Tämä kirjattiin myös sopimuspapereihin . Takana on lisäksi teollisuuden intressit .
Puuta saadaan leimikoilta paljon hitaammin ulos(30-50%) , jos olosuhteet eivät ole kunnossa . Silloin , kun puulla sattuu olemaan kysyntää , on se saatva nopeasti jalostettavaksi .70 luvun istutuksista oli kysymys . Ja isäntä , joka kertoi saaneensa korvauksia on taatusti luotettava tapaus . Kyseessä oli 70 -luvulla valtakunnallistakin huomiota saanut hirvien talvehtimisalue , jossa talvehti runsaimmillaan lähe 200 eläintä .
Harventelin viime talvena kyseisen suon lähitienoita eri omistajan mailla . Oli alueella toki huonojakin hieskoivun vallassa kituvia kuvioita , mutta valtaosassa mäntyä kasvoi ihan mukavasti . Suurin syy puuston määrän ja laadu vaihteluihin oli kuitenkin , että alueen syrjäisyydestä johtuen hoitotoimet olivat jääneet tekemättä .#”Ensimmäiset suurten hirvituhojen alueet alkavat tulla vasta ensiharvennukseen.”#
Harvensin juuri loppukesästä jo toiseen kertaan suuren suoalueen reunassa kasvavaa männikköä , joka oli jutunut hirvituhon kohteeksi .
Isäntä kehui saaneensa vahingoista hyvät korvaukset ja oli ollut aikanaan sitä mieltä, että paikalle ei synny metsää lainkaan .
Kyllä syntyi ja toisen harvennuksen jälkeenkin alueella kasvaa runsas 400 runkoa hehtaarilla . Hirvituhoista ei näkynyt merkkiäkään . Ainoastaan isännän kertomus metsän historiasta paljasti , että hirvistä oli ollut joskus riesaa . Totta ihmeessä toista sataa elukkaa muutaman sadan hehtaarin suoalueella tekee tuhoa . Nyt hirvien määrä on alle 10 % tuosta määrästä .Sama maksuperuste , kun moto /ajokonetyöstäkin . Hommissa oli sekä moto- , että ajokonekuskeja .
Samaan aikaan tyrkytettiin alueyrittäjille omia metsureita . Metsuri palkattiin .Tästä oli seurauksena , että leimikot tulivat käsiin raivaamattomina ja yrittäjä joutui maksamaan ennakkoraivaukset omasta pussistaan . Pari vuotta yrittäjän hermo kesti katsella
tilannetta .Lopulta metsuri irtisanottiin ja raivaamattomat leimikot jätettiin ”innokkaammille”. Nyt raivaukset alkavat olla hyvällä mallilla ja työ tehdään hyvissä ajoin ennen hakkuuta . Poikkeuksia toki on , mutta ne työmaat saavat odottaa .
