Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Minä pystyn esittelemään varmasti hehtaareissa moninkertaisen määrän metsäpalstoja ,joissa energiapuuhakkuu on ollut huono vaihtoehto ( oikea-aikaiseen raivaukseen verrattuna) ja lopputulos kyseenalainen. Sellaisiakin energiapuukuvioita löytyy ,jotka oli merkitty työohjelmaani harvennettaviksi reilu kymmenen vuotta energiapuuhakkuun jälkeen. Valitettavasti ei ollut mitä harventaa. Palsta oli jo päätehakkuutiheydessä. Samaan tulokseen päädyttiin niiden ensiharvennusten kohdalla ,jotka oli alunperin pitänyt korjata energiapuuhakkuulla , mutta ko toimenpide oli jäänyt syystä tai toisesta tekemättä. Ei paljon naurattanut yrittää harventaa pahasti riukuuntunutta puustoa kasvukuntoon. 2/3 osaa runkoluvusta oli jo kaadettu ennakkoraivauksessa ja lopuista olisi pitänyt taikoa täystiheä metsä. Piti kuitenkin harventaa, kun oli raivattu…..eräässä kohteessa 10 hehtaaria 40-litraista latvatonta keppimetsää.
Nämä tapaukset olivat juuri niitä , joiden kohdalla oli luovuttu taimikonhoidoista ja yritettiin korvata ko toimet tekemällä energiapuuharvennus. Näinhän vuosituhannen vaihteen energiapuuhuumassa neuvottiin tekemään. Nyt ihmetellään , miksi puiden kasvu on taantunut. Näin on käynyt ,kun riukuuntuminsen seurauksena kasvatuskelpoisia runkoja on liian vähän.
On syytä huomata ,että Visa ei ole tehnyt päätehakkuuta vielä yhteenkään sellaiseen kuvioon ,jossa nuori metsä on kunnostettu energiapuuta korjaten. Hyvät tulokset toteutuneissa päätehakkuissa perustuvat niiden palstojen onnistumisiin ,joiden varhaishoito tehtiin aikanaan vakkuustalletusten turvin ja omalla rahalla. Rahoja ei saanut ,jos hoitohommat jäivät tekemättä. Tarkkana miehenä Visa hoiti hommat tuolloin ajallaan. Kun vakuustalletuksista luovuttiin ja laiminlyönneistä alettiin maksaa kemeratukea, raha ratkaisi metsänhoidon keinot ja ajankohdan . Biologia ei niinkään.
Nyt energiapuuhakkuu on ollut monien kohdalla jopa ainoa metsään kohdistunut ”hoitomuoto” istuttamisen jälkeen ja joidenkin kohdalla sekin on jäänyt toteutumatta ,kun varsinkaan pienialaisille energiapuukohteille ei ole ollut kysyntää. Kysyntä on syntynyt vasta ,kun korjuu on voitu toteuttaa järeämmän puuston hakkuun yhteydessä. Nuori metsä on ollut tuolloin jo pilalla. Niukasti latvusta, puilla heikot juuret ja vähän kasvatuskelpoista materiaalia. Huono homma hiilensidonnan suhteen ,jota nyt huuli pyöreänä ihmetellään.
Jos metsiä käsitellään edellä kuvatulla tavalla energiapuukorjuuseen nojautuen , ei tarvitse ihmetellä ,miksi metsiemme kasvu on taantunut. Yleisesti energiapuukohteiden puuston latvus on jo supistunut liikaa ja kelvollisten kasvatettavien puiden määrä jäänyt liian alhaiseksi hakkuun jälkeen tämän seurauksena.
Sitäkin on syytä pohtia ,miksi puita pitää ohjailla eri suuntiin ja paloitella kunnon kauppoja pieniksi osiksi. Ko toimenpide ainoastaan työllistää mhy:n väkeä. Mo:n saama taloudellinen hyöty ko toimenpiteistä voi jäädä jopa negatiiviseksi. Keula kohti isompia kauppakokonaisuuksia ja eroon ”Nalle Puh”- kuvioista. Sieltä ne rationalisointihyödyt kehittyvät ja kyky maksaa parempaa kantohintaa paranee.
P-Karjalan hirvikanta oli saatu alas metsästyksellä. Tilanne kyllä”korjautuu”, kun metsästys loppuu petopaineen takia ja luonto alkaa toimia omillaan. Hirvijahtiin tuskin löytyy haluja hirvikannan vahvistumisen jälkeenkään ,koska koiran käyttäminen ei ole mahdollista sietämättömän suureksi kasvaneen petokannan vuoksi.
Esittämäni lukemat tulevat toteutumaan ,mikäli petopolitiikkaan ei saada pikaista korjausta. Tuo 50 hirviyksilöä tuhannella on onnistuttu saavuttamaan siellä ,missä petoja ei metsästetä lainkaan ja niiden kanta on luonnonmukainen.
En usko enää monenkaan hankkivan kaukohakuista koiraa , kun netissä pyörii päivittäin livekuvaa nurkissa juoksentelevista susista . Kuvamateriaali ja havainnot ovat kasvaneet räjähdysmäisesti parin viime vuoden aikana. Kehityksen suuntaa ei voi enää muuttaa. Siitä kertoo muun muassa karhukoirien rekisteröinnin puolittuminen vuodessa!
